Tämän vuoden konferenssi osui yhteen kolmen merkittävän juhlavuoden kanssa: Karl Marxin (1818–1883) Pääoman ensimmäinen osa julkaistiin 150 vuotta sitten, lokakuun vallankumous alkoi Venäjällä sata vuotta sitten, ja tieteellinen aikakausjulkaisu Historical Materialism perustettiin 20 vuotta sitten. Nämä merkkivuodet antoivat aihetta sekä marxilaisen teorian että politiikan kriittiseen tarkasteluun.
Konferenssi järjestettiin otsikolla Revolutions Against Capital, Capital Against Revolutions? Otsikko viittaa italialaisen Antonio Gramscin (1891–1937) tunnettuun artikkeliin, jossa hän toteaa lokakuun vallankumouksen olleen vallankumous Marxin Pääomasta aikanaan tehtyjä mekaanisia tulkintoja vastaan. Tällaisissa tulkinnoissa ajateltiin, että Marx esitti pääteoksessaan lainomaisen kehityksen, jossa kapitalismi kulkee vääjäämättä kohti omaa tuhoaan.
Gramscin mukaan Venäjän bolševikit osoittivat, että Marxin teksteistä johdetut dogmaattiset oppirakennelmat eivät lainkaan edistä vallankumousta, ellei sitä seuraa käytännön toimintaa. Vallankumous ei tapahdu itsestään, vaan se tarvitsee tekijöitä, jotka järjestäytyvät vastarintaan ja konkreettiseen taisteluun.
Nykyajan uuden populismin kannattaisi keskittyä tuotetun lisäarvon uudelleenjakoon ja valtion toiminnan uudistamiseen.
Konferenssin kutsukirjeessä todetaan, että Venäjän vallankumous, sitä seurannut terrori, Neuvostoliiton poliittinen ilmapiiri ja lopulta sen häviö eivät saa jäädä sen kummemmin kritiikittömän nostalgisoinnin kuin jälkiviisaan moralisoinninkaan tasolle. Näiden sijaan tarvitaan teoreettista ymmärrystä kyseisen ajanjakson poliittisista ja taloudellisista olosuhteista. Vain ymmärryksen kautta voidaan välttyä toistamasta historian saatossa tehtyjä virheitä ja toisaalta oppia järjestäytymään yhtenäiseen vastarintaan sortavia valtarakenteita vastaan.
Nelipäiväisen tapahtuman merkittävimpiä teemoja olivat Venäjän vallankumous, marxilaisen teorian suhde sukupuolen ja etnisyyden, sekä näiden varaan rakentuneiden valtasuhteiden, merkitykselle kapitalismissa ja sen vastustamisessa. Kolmas suurista teemoista koski ihmisen ja luonnon välistä (riisto)suhdetta kapitalismissa sekä marxilaista ympäristöajattelua.
Black Power
in America
Black Power in America -paneelissa puhunut Michael Bray piti liberaaliin ajatteluun kuuluvaa käsitystä rasismin lopusta myyttinä. Bray katsoi, että Yhdysvaltain radikaalit vapautusliikkeet epäonnistuivat, koska niiltä evättiin rahoitus. Niiden tilalle luotiin näennäisesti puolueettomia yhdistyksiä.
Nämä valtiollisen tason yhdistykset esittivät itsensä sitten neutraaleina poliittisissa kysymyksissä, veivät osallistujia vapautusliikkeiltä ja asettivat radikaalimmat edeltäjänsä kyseenalaiseen valoon – niin sanotusti ääripääksi. Bray piti vapautus- ja kansalaisoikeusliikkeiden historiaa tärkeänä, sillä häviöstä opitaan hänen mukaansa erilaisia asioita kuin mitä menestyksestä voidaan oppia.
Bray analysoi vallankumouksellista antirastista kamppailua konkreettisesti Black Panther -liikkeen tapauksen kautta. Hänen mukaansa vasemmiston olisi palattava populistisempiin toimintatapoihin ja analysoitava itseorganisoitumisen mahdollisuuksia kapitalistisen yhteiskunnan sisällä. Nykyajan uuden populismin kannattaisi keskittyä tuotetun lisäarvon uudelleenjakoon ja valtion toiminnan uudistamiseen. Tämä tarjoaisi todellisen vaihtoehdon nykyään vallalla olevalle nationalistiselle ja rasistiselle populismille.
Joshua Clover painotti, että niin kutsutut rotumellakat Detroitissa vuonna 1967 on historiankirjoituksessa kehystetty mustien ja valkoisten amerikkalaisten yhteenottoina, mutta tosi asiassa kyse oli kapitalismin vastaisesta protestista, joka johtui rodullistetun vähemmistön huonoista elinolosuhteista.
Nykyinen USA:n presidentti Donald Trump on päässyt valtaan lupaamalla palauttaa valkoisuuden arvon. Clover painotti, että puhe ”valkoisesta työväenluokasta” edistää samaan aikaan sekä kapitalistista luokkapolitiikkaa että rasistista ulossulkemista. Presidentti on luvannut palauttaa valkoiseksi etnistetyn työläisen arvon työelämässä. Clover kuitenkin uskoi, että uusliberaali Amerikka on matkalla kohti täystyöttömyyttä, eikä täystyöllisyyttä, vaikka poliitikot toisin lupailevat.
Mihin Trumpin lupaus valkoisuuden arvon palauttamisesta perustuu palkkatyön katoamisen aikakaudella?
Ihmisen ja ympäristön riisto samaan aikaan
Joka päivä useita esitelmiä ja paneelikeskusteluja omistettiin myös ympäristöä ja luontoa koskeville kysymyksille. Esitelmissä ja kommenteissa korostettiin ympäristöongelmien yhteyttä kapitalistiseen talousjärjestelmään ja sen tuottamaan globaaliin eriarvoisuuteen.
Matthew T. Huber puhui sekä ympäristön että ihmisten yhtäaikaisesta riistosta. Yhdysvaltojen kemiallisia typpilannoitteita tuottava teollisuus on ylläpitänyt historiallisesti ”halvan” ruuantuotannon kautta luokkayhteiskuntaa ja samalla syventänyt ympäristöongelmia toisen maailmansodan jälkeen.
Myös alkuperäiskansojen oikeuksien, ympäristön, orjuuden ja kolonialismin keskinäissuhteet herättivät paljon keskustelua. Viime vuonna Isaac and Tamara Deutscher -palkinnon kirjallaan Fossil Capital voittanut Andreas Malm yhdisti erämaata ja villiä luontoa koskevan retoriikan valkoisten miesten historiallisesti harjoittamaan kolonialismiin, alkuperäiskansojen orjuutukseen ja rajaseutujen luonnonympäristöjen tuhoamiseen.
Malmin mukaan jo kolonialismin alkuajoista asti alkuperäiskansojen edustajat ja rajaseudun luonto nähtiin villinä ja täten jonain, joka tuli alistaa valkoisten miesten edustamalle taloudelliselle järjelle. Malm korostikin, että villiydessä ja taloudellisille intresseille alistumattomassa luonnossa on historiallisesti elänyt ja elää nykyään mahdollisuus vastustaa kapitalismin edustamaa välineellisen taloudellisen järjen kolonisaatiota.
Marxin arvoteoria
kiinnostaa
Lauantai-illan paneelikeskustelu Marxin arvoteoriasta oli niin suosittu, että saliin pakkautunut yleisö jouduttiin lopulta siirtämään suurempaan tilaan. Paneeli oli päivän viimeinen ja päättyi vasta yhdeksän maissa. Harmillisesti yleisö ei päässyt esittämään kysymyksiä puhujille, joiden puheenvuorot herättivät myös kritiikkiä.
Moishe Postone korosti, että reaalisosialismin ja keynesiläisten hyvinvointivaltioiden romahdettua kapitalismi on muuttunut, ja että näiden muutosten ymmärtäminen on tärkeää.
Hänen mielestään kumpikin järjestelmä säilyi kapitalistisen ajattelun vankina ja siksi hän korosti, ettei perinteinen marxismi, jossa keskitytään luokkaristiriitoihin ja tulonjakoon, auta ymmärtämään kapitalismia.
On ymmärrettävä kapitalismin erityinen historiallinen luonne, jossa pääoma hallitsee abstraktina mahtina kaikkia luokka-asemasta riippumatta.
Postone asettui ”perinteistä” marxismia vastaan myös väittäessään, että vaikka työ oli Marxin ajattelussa keskeistä, väitettä ei pidä tulkita ylihistoriallisesti. On kuviteltava tulevaisuuden yhteiskuntamuotoja, joissa työn keskeisestä roolista päästään yli.
Myös saksalainen Michael Heinrich korosti kapitalismin erityisyyttä. Hänestä on tärkeää nähdä kapitalistisen luokkayhteiskunnan erityispiirteet ja erottaa ne aikaisemmista luokkayhteiskunnista. Toisaalta hänkin kyseenalaisti luokan keskeisen roolin.
Heinrich myös korosti Marxin tutkimuksen keskeneräisyyttä; Marx kehitti teoriaansa koko ajan, ja muutti usein mieltään. Marxista ei siis pidä etsiä ”lopullista totuutta”, vaan ymmärtää Marxin teoria avoimena, ja yhä jatkuvana tutkimusprojektina.
Pääoman tuntijakaan
ei täysin ymmärrä arvoteoriaa
Viimeiseksi puhui David Harvey, joka tunnetaan Marxin Pääomaan johdattavista luennoistaan. Hän korosti Marxin arvoteorian monimutkaisuutta ja myönsi, ettei itsekään täysin ymmärrä sitä. Hän kuitenkin korosti sitä, että Marxille pääoman täytyy olla korkeampien voittojen toivossa jatkuvassa liikkeessä ja tämä auttaa ymmärtämään globaaleja kriisejä. Tätä huomiota hän hyödynsi konkreettisesti analysoidessaan nykyistä maailmanpolitiikkaa ja esimerkiksi eri valtioiden välisiä valuuttasotia.
Neljä kertaa vuodessa ilmestyvän tieteellisen journaalin lisäksi Historical Materialism julkaisee Brillin kustantamassa kirjasarjassa marxilaista tutkimuskirjallisuutta. Konferensseja järjestetään vuosittain Lontoossa ja Pohjois-Amerikassa. Organisaation periaatteena on Karl Marxia seuraten kaiken, myös marxismin itsensä, säälimätön kritiikki. Tätä periaatetta seuraten konferenssin parasta antia olikin mielestämme marxilaisen analyysin soveltaminen nykypäivän konkreettisiin tilanteisiin.
uutiskirje 