Vihan kevät Helsingissä – ihmisten kohtalot koskettavat syvästi

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Sata vuotta sitten punaiset ja valkoiset taistelivat Helsingissä. Sisällissodan arkeen voi sukeltaa kirjailija Sirpa Kähkösen kirjoittamassa Vihan kevät – Helsinki 1918 -näytelmässä.

Katsoja kohtaa punaisten ja valkoisten arjen: menetyksiä, surua, pelkoa, ahdistusta, voimattomuutta – mutta myös toveruutta, välittämistä ja toivoa. Tekstin vahvuus on näkökulmien vaihtelussa puolelta toiselle sekä arjen kuvauksessa.

Punaisten ruokalipuista lähteneen tekstin kirjoittamisen taustalla ovat mittava tutkimustyö sekä historiallisten henkilöiden vaiheet. Historiallisesti merkittävien tapahtumien kuvaaminen yksittäisten ihmisten arjen kautta on vaativaa, mutta Vihan kevät – Helsinki 1918 onnistuu tässä.

Punaisten ja valkoisten taistelusta kerrotaan muun muassa Työmiehen toimittajan Algot Untolan, koulutyttö Sylvi-Kyllikki Sinervon, soitonopettaja Gerda Schybergsonin ja sairaanhoitaja Vivi Snellmanin kautta.

Hakasalmen huvila luo hienot puitteet esitykselle, jossa katsojat kulkevat tilasta toiseen ja tunnelmat vaihtuvat nopeasti. Johdattelijana toimii Tatu Siivosen kuplettilaulaja Ernst Stenman, opportunisti, joka otti vastaan sen roolin jota tarjottiin.

Vihan kevät -installaatio näyttää ihmisiä sodan molemmilta puolilta. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/Erik Sundström

Musiikki iskee voimalla tunteisiin

Musiikin ja teatterin ammattilaisen Jukka Nylundin sävellykset ja musiikkidramaturgia ovat aivan olennaisia esityksen onnistumiselle. Musiikki koskettaa ja liikuttaa sekä kuljettaa esitystä tapahtumasta ja tilasta toiseen.

Nylundin sävellysten lähtökohtana ovat olleet Kähkösen tekstit, joissa on tavallisen ihmisen näkökulma. Helsingissä riehuneen sisällissodan aikaan ”tavallisen ihmisen” kokemukset olivat rankkoja ja traagisia: ihmiset pelkäsivät, näkivät nälkää, kuljettivat ammuksia ja elivät ylipäänsä suuressa epävarmuudessa ja pelossa.

Vihan kevät nostaa esiin myös sodan kaikkein kauheimmat arvet. Nuori nainen kertoo ja laulaa tuskastaan, siitä miltä tuntuu kohdata kuolema ja lajitella ruumiita, jotta omaiset voivat tulla hakemaan omat läheisensä. Minja Kosken esitys oli riipaiseva.

Tai miten sata vuotta sitten huhtikuussa punaiset ja saksalaiset taistelivat Pitkälläsillalla, jossa edelleenkin on nähtävissä kuularuiskutaistelun jälkiä.

Kuten Nylund toteaa käsiohjelmassa: ”Näin turvalliselta etäisyydeltä katsottuna on vaikea edes käsittää, mitä kaikkea tässä tutussa ja turvallisessa Helsingissä on tapahtunut.”

Valokuvainstallaatio kertoo oman tarinansa

Hakasalmen huvila antaa hienot puitteet Vihan kevät – Helsinki 1918 -esitykselle. Ikkunoista voi paeta sadan vuoden takaisia tapahtumia kaupungin valoihin, tuttuihin ja turvallisiin.

Näyttämöllä valokuviin ja liikkuviin kuviin perustuva installaatio yhdistää sekä nykyiset tutut maisemat että sadan vuoden takaiset tapahtumat. Esimerkiksi Pitkänsillan sadan vuoden takaiset tapahtumat vuorottelevat nykypäivän kuvien kanssa, joissa kuljetaan arkisesti tänään. Siellä missä ennen pidettiin punaisia vankeina vietetään nyt leppoista vapaa-aikaa.

Installaatio toimii myös itsenäisenä näyttelynä. Helsingin kaupunginmuseo on jälleen kerran tehnyt hyvää työtä. Se ei ole tyytynyt perinteiseen näyttelyyn, sillä sama teos toimii teatterin ja laulunäytelmän keinoin, mutta myös näyttelynä.

Esitykseen liittyvä Vihan kevät -lehti kertoo tiiviisti näytelmän teemoista aikalaiskuvien, tekstien ja tarinoiden kautta. Syntyykin kokemus, joka koskettaa tunteisiin, ottaa kantaa ja välittää vahvaa sodanvastaista viestiä liikutukseen saakka. Kiitos siitä tekijöille.