Sisällissodan muistovuoden suurtuotantona Tampereen Ooppera esittää Olli Kortekankaan säveltämän Veljeni vartijan. Kansallisen tragediamme dramaattisia tapahtumia Tampereella fiktiivisen Rossin perheen kautta kuvaavan oopperan ohjaa sen libreton kirjoittanut Tuomas Parkkinen.
– Nuo tapahtumat herättävät lähinnä karmaisevia, verisiä muistikuvia sotimisesta ja kuolemasta. Siksi halusimme Parkkisen kanssa löytää oopperaan, inhimillisemmän, pienen ihmisen näkökulman, Olli Kortekangas kertoo.
Veljeni vartijan yhtenä päähenkilönä on Tampereen kaupunki, sen paikat ja rakennukset, sisällissodan loppunäytöksen ja vankileirin tantereet.
”Toivoisin, että ymmärtäisimme sisällissodan kansakuntamme yhteisenä tragediana, joka ei saisi toistua.”
Kun kuulin, että satiirikkona tunnettu Tuomas Parkkinen kirjoittaa libreton ja ohjaa tämän oopperan, valinta tuntui oudolta. Mutta Kortekangas kehotti Parkkista hyödyntämään satiiria oopperan yhtenä tulokulmana. Säveltäjän mielestä mikään aihepiiri – ei sotakaan – ole niin vakava, etteikö siihen liittyisi myös kevyempiä, valoisampia sävyjä.
Veljeni vartija viittaa Raamattuun. Nimi kuvaa myös oopperan sisaruksia, joista toinen ajautuu punaisten, toinen valkoisten puolelle.
Keskeiseksi henkilöksi nousee myös perheen isä, vakaumuksellinen tolstoilainen pasifisti.
– Veljen vartioiminen tarkoittaa huolenpitoa läheisestä, vaikka ideologiat törmäävätkin. Tämä eetos tuo oopperan myös tähän päivään. Ajatukseen siitä, että kenenkään ei pitäisi jäädä yksin, vaille turvaa ja huolenpitoa, ei pakolaistenkaan. Me kaikki olemme ”veljiemme vartijoita”.
Suurten tunteiden musiikkia
Veljeni vartija on Kortekankaan kymmenes ooppera.
– Olen lähtenyt musiikissa liikkeelle pienten ihmisten suurista tunteista. Yksilöiden tarinoiden ja omakohtaisuuden kautta siirrytään yleiseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen, sodan syihin ja seurauksiin.
Musiikki antaa tilaa solisteille ja kuorolle, mutta myös orkesterille, joka ennakoi ja kommentoi tapahtumia.
– Ihmisäänen pohjaton koskettavuus, silloin kun se toimii ja virtaa, on minulle säveltäjänä ”instrumenteista” läheisin.
Luvassa on siis oopperan parhaita perinteitä kunnioittavaa, suurien tunteiden aariavoittoista, melodista musiikkia. Kaunistakin, Kortekangas vähän varoen lupaa.
Ampumiset ja tappamiset jylisevät orkesteriosuuksissa, mutta varsinkin oopperan loppua kohti tultaessa musiikki tunkeutuu roolihenkilöiden sisäiseen maailmaan hiljaisine sävyineen.
Ei kummankaan puolella, vaan sotaa vastaan
Ooppera ei asetu sen enempää punaisten kuin valkoistenkaan puolelle, vaan sotaa vastaan, rauhan ja yhteisymmärryksen puolelle.
– Aina säveltäessäni oopperoitani toivon, että niillä olisi yleispätevämpääkin merkitystä, kuin kulloinkin käsiteltävänä oleva aihe. Pasifismi voi olla vaikeaa elettäessä erilaisten uhkien keskellä. Mutta elämän puolesta taistelu on aina tavoittelemisen arvoista.
Veljeni vartijassa on paljonkin asioita, jotka saattavat herättää kuulijan miettimään yhtymäkohtia menneisiin aikoihin ja omaamme. Kortekankaan mielessä olivat sävellystyön aikana esimerkiksi Balkanin käsittämättömät hirmuteot muutaman kymmenen vuoden takaa.
Monet kokevat edelleenkin omaistensa ja sukujensa kautta sisällissodan muistojen aiheuttamaa katkeruutta.
– Toivoisin, että ymmärtäisimme sisällissodan kansakuntamme yhteisenä tragediana, joka ei saisi toistua. Omassa suvussanikin on erittäin traumaattinen kokemus sisällissodan ajalta, mutta on myös todellisen rakkaustarinan mukanaan tuoma sovinto. Rakkaudella on ihmeellinen, parantava voima vaikeissakin asioissa, pappissukua isänsä piispa Paavo Kortekankaan puolelta oleva Olli Kortekangas toteaa.
Olli Kortekankaan ooppera Veljeni vartija Tampere-talossa 16.2.–3.3., Yle televisioi oopperan 21.2. kello 18.30.
uutiskirje 