Tuukka Pääkkönen: Onneksi rahvas osaa elää turhia pönöttämättä

Suomalainen pohjimmiltaan porvarillinen tapa- ja arvostuskulttuuri on tunkkaista ja menneisyyteen jämähtänyttä. Suurin osa hyvän käytöksen perustana pidetyistä ihanteista on kaikuja 1800-luvun porvarillisten hyveiden tavoittelusta. Nykyäänkin valtaosa ihmisistä ihannoi näitä muinaisporvarillisia tapoja, joista suurin osa joutaisi jo historian romukoppaan.

Miesten ”herrasmiestavat” naisia kohtaan oven avaamisineen, ylösnousemisineen, takkien päälle laittamisineen, lounaan maksamisineen ja tavaroiden kantamisineen heijastelevat aikaa, jolloin naisia kohdeltiin julkisesti hauraina reppanoina. Kotona heitä pidettiin nyrkin ja hellan välissä. Onneksi nuoret alkavat jo hiljalleen höllätä moisista hömpötyksistä.

Ruokailuun ja juhlatilaisuuksiin liittyvät tavat peilaavat suoraan porvarillisen hillityn, kurinalaisen ja ”ylhäisen” ihmisluonteen tavoittelua. Kaiken pitää olla arvokasta ja kaavoihin kangistunutta.

Porvarillisia ihanteita kuvaa pakkomielle sääntöihin, järjestykseen ja ”puhtauteen”, oli kyse sitten aatteista tai ihmisistä.

Sormilla syömisen, veitsen suuhun laittamisen, ryystämisen, ruoka suussa -puhumisen ja lautasen nuolemisen kiellot heijastavat tarvetta erottua rahvaasta, jolle ruokailu on keino tankata energiaa tuotantosyklien välissä.

Porvarillisia ihanteita kuvaa pakkomielle sääntöihin, järjestykseen ja ”puhtauteen”, oli kyse sitten aatteista, ihmisistä tai asioista. Vaatteiden, kotien, pihojen ja autojen pitää kiiltää uutuuttaan. Tahroja, naarmuja ja erilaisuutta pelätään kuin ruttoa. Käytetty esine on automaattisesti huono, ja vain uusi on arvokasta.

Muuten kuin urheillessa hikoilu on alhaista, ja siksi luonnollinen hienhaju on peitettävä parfyymin, hiuslakan ja deodorantin kaltaisilla taistelukaasuilla, jotka saavat muut haukkomaan henkeään. Sairaalloinen puhtauden ihannointi on turhaa ja luonnolle tuhoisaa tuhlailua.

Juhlapukeutumisen etiketti on selkein tapa erottaa ihmisiä sosiaalisen aseman ja varallisuuden mukaan, eikä se ole juuri sataan vuoteen kehittynyt. ”Perinteiset” juhla- ja bisnespuvut ovat epäkäytännöllisiä ja mauttoman näköisiä käytettäväksi suunniteltuihin vaatteisiin verrattuna.

Onneksi me rahvaaseen kuuluvat osaamme juhlia, pukeutua ja elää turhia pönöttämättä – ja sekös porvareita ja heiksi haikailevia harmittaakin.