Kilpailutus vaarantaa kodit, palvelut ja työpaikat

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Vammaisten palveluja kilpailuttava hankintalaki vaikeuttaa ihmisten elämää ja tulee lopulta yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin palvelujen pysyvyys.

– Suomen hyväksyttyä YK:n vammaisia ihmisiä koskevan yleissopimuksen kesäkuussa 2016 huomattiin perustavaa laatua oleva ristiriita sopimuksen ja hankintalain välillä. YK:n sopimus edellyttää, että vammainen on osallinen kaikissa häntä itseään koskevien asioiden järjestämisessä. Hankintalaki sen sijaan ei anna osallisuutta eikä oikeussuojakeinoja palveluiden käyttäjille, sanoo Kehitysvammaisten Palvelusäätiön puheenjohtaja Markku Virkamäki.

Tästä johtuen järjestöt käynnistivät keväällä 2017 Ei myytävänä -kansalaisaloitteen, joka keräsi reilut 72 000 kannattajaa.

Lähetekeskustelu ja julkinen kuuleminen asiasta pidettiin huhtikuun aikana. Nyt aloite odottaa sosiaali- ja terveyslautakunnan ja perustuslakilautakunnan lausuntoja ja sitä, että sote-lait on saatu käsiteltyä. Mahdollisesti se tulee käsittelyyn tämän syksyn aikana.

Suomen tilanteesta on tehty Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnalle kuusi kirjelmää.

– Viime marraskuussa olimme vetoomusvaliokunnan kuultavana ja siellä todettiin, että he eivät ole tottuneet kuulemaan tällaisia uutisia Suomesta, Virkamäki kertoo.

Kilpailutus tulee kalliiksi

Yksi vetoomusvaliokunnassa kuultavana olleista oli Pia Matihaldi. Hänen tyttärensä asuu palveluyksikössä, joka on joutunut kilpailutuksen kohteeksi useita kertoja lyhyen ajan sisällä.

Yhden kilpailutuksen myötä osa henkilökunnasta vaihtui välittömästi, samoin päivittäiset rutiinit ja toimintatavat. Kymmenen kuukautta myöhemmin, asukkaiden juuri totuttua uusiin ihmisiin ja käytäntöihin koko yksikkö myytiin suurelle kansainväliselle yritykselle.

– Henkilökunta, vetäjät ja toimintatavat muuttuivat taas, Matihaldi kertoo.

– Sieltä lähti muun muassa vammaisten kanssa työskentelemään tottunut keittäjä, joka otti nuoria mukaan keittiötöihin.

Seuraavaksi yksiköstä poistettiin siivoojat. Tällä hetkellä sekä ruuanlaitto että siivoaminen ovat henkilökunnan vastuulla. Aiemmin henkilökunta on auttanut asukkaita heidän huoneidensa siivoamisessa, mutta nyt he siivoavat myös yleiset tilat.

– Se aika on tietysti pois henkilökohtaisesta tekemisestä asukkaiden kanssa.

Matihaldi sanoo, että henkilökunnan vähyys näkyy muun muassa siinä, että hänen ympärivuorokautista valvontaa tarvitseva tyttärensä pötköttää usein yksinään oman solunsa sohvalla.

– Nämä kaikki muutokset heijastuvat nuoriin toimintakyvyn alenemisena ja kiukunpurkauksina. Henkilökunnan ajanpuutteen vuoksi tyttäreni liikuntakyky on alentunut. Kun käymme kaupungilla kävelemässä, niin hän ei suostu kävelemään ilman talutusta.

Matihaldi kertoo, että talutuksen tarve on uusi ilmiö ja pohtii onko seuraava askel pyörätuoli.

Pia Matihaldin tytär asuu palveluyksikössä, joka on kilpailutettu useasti lyhyen ajan sisällä. Kuva: Lehtikuva/Onni Ojala

– Jos tätä miettii yhteiskunnallisesti, niin mitä paremmin ja enemmän vammaiset ovat omatoimisia, sitä vähemmän viemme yhteiskunnan rahoja. Aina kun joudumme hankkimaan lisää apua, se maksaa. Joku järki pitäisi olla tässä kilpailuttamisessakin. Eivät nämä ole laitoksia vaan meidän omaistemme koteja. Alennuksessa voidaan myydä vaatteita ja elintarvikkeita, mutta ei ihmisiä ja heidän jokapäiväisiä tarpeitaan.

Tulkki on avainasemassa

Vammaisten palveluista puhuttaessa ei välttämättä edes ymmärretä vammojen ja niihin liittyvän avuntarpeen koko kirjoa.

Tomas Vaaralan jokapäiväisessä elämässä tulkki on todella tärkeässä roolissa, sillä hän on kuuro.

– Tarvitsen tulkkia esimerkiksi työelämään ja opiskeluun liittyvissä asioissa. Myös palavereissa ja rakennuskokouksissa on hyvä olla tulkki, jotta tiedän mistä ihmiset keskustelevat ja saan saman tiedon, kuin muutkin.

”Eivät nämä ole laitoksia vaan meidän omaistemme koteja.”

Haastetta insinööriksi valmistuneelle Vaaralalle tuo paitsi kuulovamma myös se, että tulkkien pitäisi ymmärtää insinöörialaa ja sähkösanastoa.

– Opiskelun alussa, minulla oli viisi vakiotulkkia, jotka oli jaettu oppiaineiden mukaan. Olin ensimmäinen kuuro sähköalalla, joten meidän piti keksiä ja sopia tulkkien kanssa paljon yhteisiä viittomia, joita käytimme sähköalan termeistä.

Kun Kela kilpailutti puhe- ja kuulovammaisten palvelut, oli Vaaralalla enää puoli vuotta opintoja jäljellä. Kilpailutuksen myötä hän menetti vakiotulkkinsa.

– Minulla oli työn alla opinnäytetyö, joka sisälsi todella syvästi alaani liittyvää tekstiä.

Väärin tulkattu

Kilpailutuksen tuloksena kaikki tökkäsi.

– Viittomia ei pystynyt käyttämään ja alan sanasto piti sormittaa kirjain kirjaimelta. Se oli hankalaa ja sen huomasi opettajakin, jonka mukaan ensimmäiset vuodet menivät tosi hyvin ja sitten yhtäkkiä tuli täyskäännös.

Vaarala kertoo esimerkin tulkin ammattitaidon merkityksestä.

– Selitin opettajalle, miten johdot menevät sähköpylväissä ja tulkit käänsivät viittomani niin, että sähköjohto meneekin maan alla. Onneksi he tajusivat virheen ja korjasivat sen, mutta tällaista kävi paljon. Siksi olisin halunnut säilyttää vanhat tulkit ja toivoin heitä myös työelämään tulkkaamaan.

Tällä hetkellä Vaarala on töissä, mutta tulkkien tilanne ei ole juuri muuttunut.

”Kilpailutuksen tuloksena kaikki tökkäsi.”

– Kommunikaatiossa on ollut esteitä. Pystytään kyllä kirjoittamaan ja kommunikoimaan sillä tavalla, mutta jos asiakas on paikalla, niin haluan tietää tarkalleen mitä hän toivoo ja mistä me keskustellaan. On ollut tilanteita, joissa minulle on tulkattu keskusteluja, ja myöhemmin olen huomannut, että asiakas tarkoittikin jotain aivan päinvastaista.

Kelan puhe- ja kuulovammaisten palveluiden kilpailutus koski 6 000 ihmistä. Eri arvioiden mukaan 1 000–1 500 käyttäjää koki samankaltaisen tulkin vaihtumisen kuin Vaarala. Samalla se merkitsi sitä, että moni tulkki jäi vaille työtä.

Direktiivi ei velvoita

Ihmisen perusoikeudet ovat edelleen huonosti ymmärretty käsite. Ihmisoikeuksien julistus ja ihmisoikeuskäsite lähtee siitä, että ihmisiä ei saa perusteetta asettaa huonompaa asemaan. Perusteetonta olisi esimerkiksi kieltää sinisilmäisiltä tai vasenkätisiltä tietyt palvelut. Yhtä perusteetonta on kieltää palvelut vammaisilta. Vammaisilla on perusoikeus itsensä toteuttamiseen, omiin valintoihin ja samoihin palveluihin kuin kaikilla muillakin.

On syrjivää, kun ihmistä kuulematta joku ylhäältä päin määrittelee, mitoittaa ja valitsee hänen puolestaan.

– Sitä ei voisi tehdä keski-ikäiselle ihmiselle taikka minulle. Todeta, että asut nyt vaan kaupungissa, koska sieltä omakotitalosta on liian pitkät kulkemisyhteydet tai että nyt on vaan paljon kätevämpää, että käytät tällaisia vaatteita, sanoo europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen.

”Ihmisiä ei saa perusteetta asettaa huonompaan asemaan.”

Kilpailutusten yhteydessä puhutaan paljon EU:n hankintadirektiivistä ja sen vaatimuksista.

– Pistän vaikka pääni pantiksi siitä, että hankintadirektiivi ei käske eikä velvoita kilpailuttamaan. Mielestäni on suoranainen virkavirhe väittää niin.

– Nykyinen lainsäädäntömme kyllä velvoittaa, mutta meillä on hyvin suuri vapaus oman lainsäädännön tulkinnassa tältä osin.

Todellisuudessa hankintalakidirektiivi määrittää miten kilpailutetaan, jos kilpailutetaan. Se kertoo esimerkiksi, että kaikkia tarjoajia pitää kohdella tasapuolisesti, saman tiedon pitää olla kaikkien saatavilla ja tarjousta ei saa muuttaa jälkeenpäin. Mutta direktiivi ei ota kantaa siihen, mitä asioita kilpailutetaan varsinkaan peruspalvelujen puolella.

– On täysin Suomen oma valinta haluaako se kilpailuttaa tämäntyyppiset palvelut, Pietikäinen huomauttaa.

Suomi on Euroopan maista eniten sosiaalipalveluita kilpailuttanut valtio.

Direktiivin mukaisesti kilpailutuksen ratkaiseva tekijä ei saa olla hinta vaan palvelun laatu.

– Tässä me suoranaisesti rikomme direktiivin henkeä, Sirpa Pietikäinen toteaa.

Samaan aikaan, kun Ei myytävänä -kansalaisaloite odottaa käsittelyyn pääsyä, valmistellaan itsemääräämisoikeuslainsäädäntöä, jossa vammaisten asemaa ei suinkaan olla vahvistamassa vaan pikemminkin annetaan oikeuksia puuttua esimerkiksi kehitysvammaisten omaan määräysvaltaan.