Ministeri Saarikko lupaa: Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ääntä kuullaan – nyt lastensuojelun valvonnassa isoja puutteita

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) ilmoitti tänään, että lasten ja nuorten kuuleminen tulee lakiin. Saarikko lupaa, että lasten ja nuorten ääni kuuluu nykyistä tulevaisuudessa paremmin.

Paljon kohua herättänyt Pohjolakodin tarkastus Muhoksella tehtiin apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin määräyksestä ennalta ilmoittamatta. Lasten ja nuorten kuuleminen on ollut mahdollista, ja kuuleminen Pohjolakodissa paljasti lasten huonoa kohtelua.

Pääsääntöisesti tarkastukset on tehty aikuisten kesken. Saarikon tänään järjestämässä tiedotustilaisuudessa tuli selkeästi ilmi, että kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten olosuhteiden valvonta ei ole kattavaa.

Valvonta on paikoitellen jopa heikkoa

Valvontatarvetta on sekä koulukodeissa, lastensuojelulaitoksissa että sijoitusperheissä. Myös omavalvonnalla on suuri merkitys.

– Julkinen keskustelu osoittaa, että valvonnan resursseja ei ole tarpeeksi, huomauttaa Saarikko.

Hän lupaa, että loppusyksystä hallituksessa tehdään päätös sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja aluehallinnon valvontaresurssien lisäämisestä. Rahat ovat kuitenkin vielä hallituksen päätöksen takana.

– Liian vähän tehdään valvontakäyntejä. Lapsen ääni kokemuksista ja arki koulukodeissa tai perhesijoituksissa pitäisi aina kuulua.

Saarikko lupaakin lasten ja nuorten kuulemisen tulevan valvontaviranomaisia velvoittavaksi. Kuulemisen pitäisi olla osa valvontakulttuuria ja arkipäivää. Tulossa on myös tutkimus, joka kartoittaa sijoitusnuorten kokemuksia.

Lasten oikeudet kunniaan

Oikeusasiamiehen tarkastusten yhteydessä on tullut ilmi laitoksissa useita tapauksia, joissa asukkaiden oikeuksia on rajoitettu. Tähän on tarkoitus puuttua myös ministeriön taholta.

Annika Parsons STM:stä luonnehti lastensuojelulakia hyväksi, mutta ministeriössä pyritään tarkentamaan muun muassa vastentahtoista rajoittamista.

– Rajoittaminen on aina syvälle perusoikeuksiin menevää, hän muistuttaa.

Hänen mukaansa pyritään ennaltaehkäisemään, ettei rajoitustoimenpiteitä tarvita. On selvitettävä, että voidaanko päästä muutoin eteenpäin kuin rajoittamalla lapsen oikeuksia.

Lasten sijoituspaikoissa on puutteita tiedon tasossa työntekijöillä, jotka päättävät rajoituksista tai osallistuvat rajoitustoimenpiteisiin. Ministeriössä myönnetään, että julkisuudessa olleet tiedot ja kokemusasiantuntijoiden kanssa käydyt keskustelut vahvistavat puutteita olevan.

Koulukoti viimeisin vaihtoehto

Pohjolakodin tyyppisissä koulukodeissa asuu 300 nuorta. Useimmiten he ovat aikuistumisen kynnyksellä olevia nuoria, joilla on useita ongelmia.

Koulukoteihin sijoitetaan nuoria, joilla on taustalla päihde- ja mielenterveysongelmia, koulunkäyntivaikeuksia ja muita oireita. Monella nuorella on takanaan jopa kuusi, seitsemän sijoituspaikkaa.

Saarikko korostaakin, että koulukoti on äärimmäinen sijoituspaikka, jos nuori ei pärjää muualla. Sijaisperheisiin ja lastensuojelulaitoksiin on sijoitettuna 17 700 lasta ja nuorta.

– Vahva painopiste on ollut perheisiin sijoittaminen lastensuojelulain uudistamisen jälkeen, toteaa Saarikko.

Laitoksiin oli sijoitettu viime vuonna vähintään 6 777 lasta eli 37 prosenttia. Perhehoidossa oli samaan aikaan 9 544 lasta eli 53 prosenttia. Muuntyyppisessä huollossa oli yli 1 600 lasta.

Asiantuntijakuulemisensa perusteella Saarikko arvioi, että joillekin lapsille laitos voisi olla perhettä parempi sijoituspaikka.

Ministeri suivaantunut kuntiin

Saarikko puhui paljon vastuunjaosta. Omasta puolestaan hän korosti, että ministerillä ei ole osaa eikä arpaa yksittäisten laitosten toimintaan. Lakkauttamispäätökset tehdään aluehallintovirastoissa (avi).

Lasten sijoituspaikoissa on puutteita tiedon tasossa työntekijöillä, jotka päättävät rajoituksista tai osallistuvat rajoitustoimenpiteisiin.

Saarikko vierittää vastuuta kunnille. Kunnissa päätetään lastensuojelun palveluista ja lapsen sijoituspaikasta. Kunnalla on aluehallintoviraston ja oikeusasiamiehen lisäksi valvontavastuuta.

Ministeriä harmittaa, että kunnat panostavat liian vähän ennaltaehkäisyyn. Hän peräsi perheille tukea ja kotipalveluja, jotta ei jouduta huostaanottoon. Kuntia on kehotettu sijoittamaan lapsiperheiden tukeen sosiaalihuoltolain mukaisesti.

Mitä tapahtui rahoille kunnissa?

Lapsiperheille tulisi olla lain mukaan tarjolla muun muassa kotipalvelua. Saarikko onkin teettämässä asiasta selvitystä:

– Mitä tapahtui niille rahoille, joilla piti tukea perheitä.

Hän muistuttaa, että kiireelliset huostaanotot ovat lisääntyneet hälyttävästi. Kiireellisesti sijoitettujen lasten ja nuorten määrä kasvoi viime vuonna rajusti eli 15 prosenttia. Lähes 4 100 lasta otettiin kiireellisesti huostaan.

Saarikko myönsi, että kauniista puheista huolimatta ennaltaehkäisy ei toimi. Vuosittain selvitetään 80 000 lapsen ja perheen tilannetta. Valtaosa näistä ei päädy huostaanottoon.

Kynnys ilmoituksen tekemiseen madaltui kymmenen vuotta sitten voimaan tulleen lastensuojelulain myötä.