Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula on pohtivalla asialinjalla maanantaina ilmestyneessä kirjassaan Eduskunta: Ystäviä ja vihamiehiä (Like 2018) . Kirjassaan ”Suomen julkisimmasta ja salaisimmasta työpaikasta” hän kirjoittaa paljon konfliktista, joka on lähes kaiken läpi kulkeva asia kansanedustajan työssä. Kun työtä tehdään eri lailla ajattelevien ihmisten kanssa, lähtökohta on konflikti.
Hän toteaa J.K. Paasikiveä siteeraten, että konsensus on vaarallisempi asiaintila kuin konflikti. Siinä ei jouduta perustelemaan kantoja ja niitä on helpompi vaihtaa.
Konflikti on parlamentarismin perusta.
Ei sitä ymmärrä, jos ei oo täällä ite ollu.
Hän pohtii myös politiikan ominaispiirrettä, vallan tavoittelua. Kontula onnistuu risteyttämään pienen ihmisen – kansanedustajan – ja suuren demokratian.
Ensimmäistä kertaa eduskunnan toimintaa avataan tällä tavalla sisältäpäin. Kontulan lähestymistapa on Suomessa ennenkokematon.
Oleellisinta lienee kuitenkin se, että Kontula itse on kansanedustaja. Hän edustaa Pirkanmaata toista vaalikautta.
Aiemmin tutkijana työskennellyt Kontula ei kuitenkaan puhu vain omasta kokemuksestaan. Hän on haastatellut kirjaa varten ison joukon kansanedustajia, ja hän käyttää näiden arvioita osana kirjaansa, mutta on jättänyt nimet tarkoituksella pois. Hänellä on aineistoonsa tutkijan ote ja hän on osannut kysyä kollegoiltaan oikein.
Omakohtaisuus kuultaa läpi siinä, mitä Kontula on valinnut kirjaan. Tasa-arvo lyö läpi koko kirjan, naisten asemaa tarkastellaan, sosioekonomiset erot valaistaan.
Ollakseen kiinnostava kirja ei vaadi, että lukija olisi raskaan sarjan politiikkanörtti. Kontulan teos on oppikirja kenelle tahansa. Se on kirkkaasti ja tiiviisti kirjoitettu yhdistelmä hierarkian tutkielmaa ja ihmisten tunteita.
Kontula käy läpi täysistuntojen ja valiokuntatyöskentelyn periaatteet ja avaa esimerkiksi senioriteettiperiaatetta, joka vaikuttaa hyvin moneen asiaan eduskunnassa.
Kirja kertoo, miten täysistuntosalin istumapaikat jaetaan, miten eduskunnan viikko- ja vuosirytmi muodostuu ja miten ne vaikuttavat toimintaan milloinkin.
Tämän kaiken aktiivinen tarkkailija voi toki havaita asiakirjoista ja mediasta, mutta Kontula kertoo myös asioista, jotka eivät näy tai näkyvät harvoin eduskuntatalon ulkopuolelle.
Vaikka kirjan nimi vihjaa salaisuuteen, se ei ole paljastuskirja. Silti se paljastaa paljon kansanedustajista heidän omin sanoin: alkoholinkäytöstä, salasuhteista, riipivästä keskinäisestä kilpailusta, selkäänpuukottamisista.
Siinä kansanedustajat kertovat, kuinka kaksijakoiselta tuntuu olla kansan kusitolppa ja toisaalta henkilö, jonka kaveri kaikki haluavat olla.
Kontula avaa myös kansanedustajien työmoraalia, tuota kansan jatkuvasti paheksumaa asiaa. Ne laiskat lintsarit.
Suorien lainausten kohdalla voi vain arvailla, kuka kulloinkin puhuu.
”Mä oon oikein listannu, miten eri tavoin ihmiset siihen stressiin reagoi: on alkoholi, masennus, salasuhde, burn out, motivaation katoaminen sekä vieraantuminen omasta perheestä tai arvopohjasta. Suosittelisin terapiaa aika monelle.”
Se pohtii yksinäisyyttä:
”Kyllä iltaisin on vähän yksinäistä. Oon usein vaan kämpillä. Monta kertaa oon ajatellu, et on tässä ammatinvalinnassa niitäkin puolia, joissa ei niin glooriaa ole.”
Ajan hallinnan ongelmallisuutta:
”Elämänhallinta on nyt huonommassa hapessa kuin koskaan. Täällä asioita ei vaan voi ennakoida.”
Sitä, miten vaikea on yhdistää perhe-elämää ja kansanedustajuutta:
”Olen mä yrittänyt kotona selittää, mut ei sitä ymmärrä, jos ei oo täällä ite ollu.”
Se kertoo ulkonäköpaineista: Aina pitää näyttää terveeltä ja dynaamiselta:
”Töissä pitäis aina olla kuvattavassa kunnossa.”
”Pikkukaupungin julkkiksena jokainen roskienvientireissukin vaatii maineenhallintaa – koskaan ei tiedä, koska lähestytään kansanedustajana.”
Kontula kirjoittaa paljon konfliktista, joka kuuluu demokratian logiikkaan. Siinä törmäytetään erilaisia ajattelutapoja, jotta löydettäisiin sopiva päätös. Hän pohtii sen vaikutusta kansanedustajiin. Onhan jatkuva konfliktissa eläminen stressaavaa ja sen vuoksi kuluttavaa, jopa sairastuttavaa.
Hän luettelee kansanedustajien suojautumiskeinoja stressille: alkoholin käyttöä, salasuhteita, masennusta, ystävyyttä, verkostoja.
Hän kertoo myös eduskunnan oudoista normeista, joilla kansanedustajat suojelevat itseään, toisiaan ja eduskunnan arvovaltaa. Kaveri laitetaan taksiin, jos hän ei sinne omin jaloin pääse, eikä asiasta jälkeenpäin puhuta.
uutiskirje 
