Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin jäsenet ovat huolissaan vanhuksista ja hoidon laadusta. Järjestön asiantuntija Leena Kaasinen puhui tiistaina Suvanto ry:n seminaarissa ikääntyneiden kaltoinkohtelusta ja sen ehkäisystä.
Hän viittasi pohjoismaiseen Nordcare-vertailuun, jossa tutkittiin vanhustyön tilannetta vuosina 2005 ja uudelleen 2015. Tutkimuksessa selvitettiin muun muassa henkilöstömäärää, hoitajien kokemuksia hoidon laadusta sekä mahdollisia alanvaihtoaikeita. Jo vuonna 2005 Suomi otti häntäpään paikan mutta oli entistäkin huonompi vuonna 2015 tehdyssä uusintatutkimuksessa.
Lakia ja laatusuosituksia ei noudateta
– Miten näin pääsi käymään? Kaasinen kysyy. Periaatteessa Suomen lainsäädäntö on hänen mielestään kunnossa. On säädetty vanhuspalvelulaki ja uudistettu laatusuosituksia, on olemassa työturvallisuuslaki. Meneillään on myös STM:n Kotihoidon ja omaishoidon kärkihanke.
Mutta todellisuudessa lakia ja laatusuosituksia ei Kaasisen mukaan noudateta.
Hän sanoo,että kotihoidon ensisijaisuutta korostetaan liikaa.
– Vanhuksille ja omaisille uskotellaan, että se toimii. Todellisuudessa osa vanhuksista on heitteillä, koska laitoshoitoa on liian pitkälle purettu. Lähes päivittäin saamme mediassa tietoa näistä tapauksista. Syyttävällä sormella osoitetaan yksittäistä hoitajaa, vaikka vika ei ole heidän. Kokonaisuudessaan vanhustenhuollon ongelmat jäävät hahmottumatta.
Jäsenet tietäisivät miten vanhuksia pitää hoitaa
SuPer on kysynyt jäseniltään, mitä pitäisi tehdä.
– He haluaisivat koulutettuja työntekijöitä lisää ja vanhuksille hoitopaikkoja, Kaasinen kertoo.
Jäsenet tietäisivät miten hoitaa ja haluaisivat hoitaa mutta heille ei Kaasisen mukaan anneta siihen mahdollisuuksia.
– Osa kyynistyy itseään suojatakseen, osa vaihtaa alaa, osa rikkoo itsensä tavalla tai toisella. Nyt henkilökunta joustaa liikaa oman terveytensä ja hyvinvointinsa uhalla. Korttipakka pysyy kasassa vain, kun jäsenet suostuvat extravuoroihin sekä vuoronvaihtoihin ja tekevät sen siinä uskossa, että se on heidän velvollisuutensa.
Poliitikot väistelleet
Kaasinen sanoo, että hoidon priorisointipäätökset ovat jääneet hoitajaparan niskoille, koska poliitikot eivät ole tehneet sitä mikä heille kuuluisi.
– Nyt poliitikkojen tulisi miettiä, mitkä palvelut kuuluvat verorahoitteisen julkisen palvelun piiriin ja mitkä eivät. Tästä ei ole ääneen keskusteltu eikä päätetty. On myös myönnettävä julkisesti, että vanhukset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa. Myös alueelliset erot ovat suuria. Heikoimmassa asemassa ovat ne sairaat vanhukset, joilla ei ole omaisia eikä omaisuutta.
Poliitikkojen on valittava, sallitaanko se, että verorahat valuvat monikansallisten firmojen aggressiivisen verosuunnittelun vuoksi kotimaisen verottajan ulottumattomiin. Nyt näin on Kaasisen mukaan jo isossa osassa vanhuspalveluja.
– Onko se oikein? Tätäkö halutaan? Meillä on varaa hoitaa vanhukset hyvin ja tarjota riittävästi kotihoitoa ja erilaista asumista palvelukodeissa, Kaasinen sanoo.
uutiskirje 
