Toimeentulotuen perusosan siirto kunnilta Kelalle on näkynyt vapaaehtoisjärjestöjen saamissa lisääntyneissä avunpyynnöissä. Monella menee nyt aiempaa huonommin, ja kun valtio jättää heitteille, kääntyvät ihmiset hädässä viimeisenä keinona yksityisten järjestöjen ja kullanarvoista työtä tekevien vapaaehtoisten auttajien puoleen edes ruoka-avun toivossa. Järjestöt kertovat viranomaisten jopa kehottaneen ihmisiä vapaaehtoisten puoleen.
Toimeentulotuen varassa elävälle perheelle pienikin yllättävä meno voi kaataa budjetin. Kelan linja on kuntia tiukempi: tukia katkaistaan, ja lisäselvityksiä perätään. Yksilöllisten tilanteiden huomioiminen ja harkinnan käyttö ovat vähentyneet. Tänä vuonna joka viides toimeentulotukihakemus on hylätty.
Vapaaehtoiset avun tarjoajat kohtaavat lapsia, joille arkinen välipalaherkku on hämmästyksen ja juhlan paikka. Moni hyväosainen ei tiedä tästä todellisuudesta Suomessa vuonna 2018.
Kukaan meistä ei pärjää yksin, ja jokainen tarvitsee joskus tukea.
Mitä hyvinvointivaltiolle tapahtui, ja missä vaiheessa tilalle tuli hyväntekeväisyysyhteiskunta?
Hyvinvointivaltio rakentuu solidaarisuudelle. Kukaan meistä ei pärjää yksin, ja jokainen tarvitsee joskus tukea. Maksamme veroja progressiivisen asteikon mukaisesti kykyjemme mukaan varmistaaksemme, ettei kukaan tipu kyydistä ja rahoittaaksemme sitä hyvinvointivaltiota, jolle jokainen meistä on paljosta velkaa.
Politiikan tuulet ovat kuitenkin viime vuodet olleet kylmiä ja kovia. Välittämisen tilalle on tullut uusliberalistinen käsitys vapaudesta ja jokaisen vastuu itsestään. Toisinaan tämä poliittisen korrektiuden alle piilotettu taustavire puskee esiin huolimattomissa somekommenteissa. Perinnän välttää maksamalla laskut ajoissa. Jos et pärjää, se on oma vikasi.
Oikeisto menee kyllä mielellään hyvinvointivaltion taakse esittäessään, että onhan Suomessa jokaisella samat lähtökohdat elämään. Tämä on ideaali, mutta valitettavasti ei totta. Koulutustaso ja yhteiskunnallinen asema periytyvät. Sairaus, työttömyys ja köyhyys vaikuttavat mahdollisuuksiin ponnistaa eteenpäin elämässä. Eriarvoisuutta syventää hallitus, joka on leikannut niiltä, joilla on vähiten.
Suurituloisten verotusta on kevennetty, samalla kun työttömien lasten oikeutta varhaiskasvatukseen on rajattu. Lähes kaikkia Kelan etuuksia on leikattu. Kikyllä on viety lomarahoista ja aktiivimallilla heikennetty työttömyysturvaa. Seuraavaksi kaavaillaan heikennyksiä irtisanomissuojaan ja jatkoa aktiivimallille. Kaiken kukkuraksi hallitus on leikannut koulutuksesta, eli siitä keinosta, joka parhaiten tasaisi mahdollisuuksia.
Suomi tarvitsee nopeasti suunnanmuutoksen, joka palauttaa solidaarisuuden, välittämisen ja hyvinvointivaltion politiikan keskiöön. Punavihreä kevät, tule jo.
lehti 