Eduskunta – Ystäviä ja vihamiehiä
Anna Kontula teki kirjaa varten 16 laajaa teemahaastattelua.
Hän haastatteli kansanedustajia kaikista eduskuntaryhmistä.
Heidän joukossaan oli niin nuoria kuin virkaiältään vanhoja.
Haastateltavia oli yhdeksästä Suomen 16 vaalipiiristä.
Haastattelujen lisäksi kirja pohjautuu Kontulan havaintoihin ja muistiinpanoihin.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula on etuoikeutetussa asemassa. Kansanedustajan työn ansiosta hän pystyi ottamaan kaksoisroolin, joka mahdollisti hänen uuden tietokirjansa Eduskunta – Ystäviä ja vihamiehiä -kirjan kirjoittamisen. Sitä tehdessä hän palasi aiemmasta työstään tuttuun tutkijan rooliin.
– Kirja on kirjoitettu puhtaasti tutkijana. On ymmärrettävä, että tällaista kirjaa ei sellainen tutkija, joka ei ole kansanedustaja, olisi voinut tehdä. Tämä kaksoisrooli oli välttämätön, että pääsin käsiksi tällaiseen aineistoon, Kontula sanoo.
Aineistolla Kontula tarkoittaa sitä, että hän käytti etnografista otetta kirjaa tehdessään. Siinä tekijä osallistuu kohteidensa arkeen. Olematta osa poliitikkoyhteisöä tämä olisi ollut mahdotonta. Se selvisi Kontulalle hieman yllättäen.
– Huomasin kommentointikierroksella, että monille talon henkilöstön edustajille tuli yllätyksenä kirjan asiat. Se poliitikkoyhteisö on kuitenkin niin omansa.
Näitä yllättäviä asioita olivat Kontulan mukaan eduskunnan lukemattomat kirjoittamattomat säännöt, jotka koskevat kansanedustajia. Niitä saatetaan opettaa uusille kansanedustajille, mutta muille niistä ei pukahdeta. Tällaiset saattavat johtaa sitten sangen absurdeihin näytelmiin. Kontula kertoo kirjassaan, kuinka Sampo Terho (tuolloin ps.) nostettiin heti ministeriaition eturiviin, kun hänestä oli tehty ministeri.
Ideana ilmeisesti oli korostaa hänen asemaansa, koska ministeriaition ensimmäinen rivi on arvokkaampi kuin taaempi rivi. Temppu tehtiin ennen perussuomalaisten hajoamista. Ongelma vain oli, että todennäköisesti kukaan ei kansanedustajien ja ehkä muutaman politiikan toimittajan lisäksi kiinnittänyt asiaan mitään huomiota.
Kontulan mukaan kansanedustajien keskuudessa asia herätti ”paljon supinaa”. Talon ulkopuolella kukaan ei ollut kiinnittänyt siihen huomiota.
Sukupuoli esiin voimakkaasti
Kontula nostaa kirjassaan esiin voimakkaasti sukupuolen. Siihen vaikutti Kontulan mukaan paljon se, mitä hänelle sanottiin haastatteluissa
– Sukupuoli nousi yhtenä määrittävänä tekijänä siinä, mitä voi ja mitä ei voi tehdä poliitikkona.
Kirjassa Kontula mainitsee, kuinka hän laski Eero Heinäluoman (sd.) toimiessa puhemiehenä kansanedustajille jaettuja puheenvuoroja. Yhdessä vaiheessa 93 prosenttia puheenvuoroista meni miehille. Kun Kontula mainitsi asiasta Heinäluomalle, ilmoitti tämä, että puheenvuorot jaetaan asiantuntijuuden perusteella.
Tällä vaalikaudella ongelmaa ei ollut, kun Kontula laski puheenvuoroja Maria Lohelan (ps./sin.) istuessa puhemiehenä. Kirjassa Lohela sanoo kiinnittäneensä asiaan huomiota.
”Jos mies kirjoittaa itsestään, hän on valtiomies.”
Jos ei Heinäluoman toiminta ollut pelkästään tiedostamatonta, suurin osa politiikkaan sukupuolittuneisuutta tuottavista mekanismeista sen sijaan ovat.
– Tämän vuoksi siihen puuttuminen on niin vaikeata. Esimerkiksi miellämme johtajuuden maskuliinisten ominaisuuksien kautta. Jos nainen käyttää maskuliinisiksi miellettyjä ominaisuuksia, se ei ole hyvä asia, Kontula kuvailee.
Hän nostaa myös esiin sen, että naispoliitikot kirjoittavat politiikasta huomattavasti vähemmän kuin miehet.
– Ja vielä harvemmat heistä kehtaavat kirjoittaa itsestään. Jos poliitikkomies kirjoittaa itsestään, hän on valtiomies.
Suomi on vähän mörkki
Kirjaa tehdessään Kontula sanoo eniten yllättyneensä siitä, että yllättävän moni kansanedustaja ei kokenut olevansa kovin sosiaalinen. Poliitikot kun yleensä mielletään hyvin sosiaalisiksi.
– Voi olla, että Suomi on vähän erilainen. Meillä saa olla vähän mörkki ja olla silti ihan menestyksekäs poliitikko, Kontula pohtii.
Mutta yhdessä asiassa poliitikot ovat samanlaisia, lähes kaikki heistä haluavat valtaa. Siinä missä Suomessa yleensä karsastetaan valtaa hamuavia ihmisiä, eduskunnassa valtaa on pakko haluta.
– On tehtävän laiminlyöntiä, jos ei käytä valtaa. Jos sitä ei käytä, toimii väärin äänestäjiään kohtaan.
Kontula lisää, että on monta tapaa käyttää valtaa. Hän itse pyrkii esimerkiksi vaikuttamaan hegemoniaan, mikä onnistuu hyvin myös oppositiosta.
Kontula pyrkii vaikuttamaan hegemoniaan toista kautta, eli hänelle tulee kohta kahdeksan vuotta täyteen kansanedustajana. Ovatko kaikki kirjoittamattomat säännöt selvinneet hänelle?
– En ole oppinut läheskään kaikkia. Osa säännöistä on niin poikkeuksellisiin tilanteisiin ja tulee vastaan niin harvoin, että en ole ehtinyt törmäämään niihin vielä.
Eduskunta – Ystäviä ja vihamiehiä
Anna Kontula teki kirjaa varten 16 laajaa teemahaastattelua.
Hän haastatteli kansanedustajia kaikista eduskuntaryhmistä.
Heidän joukossaan oli niin nuoria kuin virkaiältään vanhoja.
Haastateltavia oli yhdeksästä Suomen 16 vaalipiiristä.
Haastattelujen lisäksi kirja pohjautuu Kontulan havaintoihin ja muistiinpanoihin.
uutiskirje 
