Kuka vielä muistaa David Cameronin? Britannian entisen pääministerin, joka kuin vahingossa – omaa etuaan etsien – heitti ilmoille ajatuksen brexit-kansanäänestyksestä? Tai UKIP-puolueen Nigel Faragen, brexitin kovaäänisimmän kannattajan?
Ei heitä näy mailla eikä halmeilla nyt, kun heidän rakas brexitinsä alkaisi olla loppurutistusta vaille valmis. Tai olisi, jos britit itse vain pääsisivät keskenään yhteisymmärrykseen.
Kipupisteet ovat tänä päivänä aivan samat kuin neuvottelujen alkaessa.
EU:n neuvottelukanta on ollut selkeä alusta asti: jäsenedut vain jäsenille. Parlamentti on lisäksi koko ajan painottanut kansalaisten oikeuksien huomioimista (sekä Britanniassa asuvien EU-kansalaisten että mantereen puolella asuvien brittien). Pohjois-Irlannin huolella rakennettua rauhaa ei missään tapauksessa haluta vaarantaa.
Jos brittihallitus olisi uskonut, että näin tosiaan on, oltaisiin jo pidemmällä. Nyt näyttää siltä, että mitä tahansa ehdotetaan, ei pääministeri May saa sitä omassa joukossaan hyväksytettyä.
EU:n neuvottelukanta on ollut selkeä alusta asti: jäsenedut vain jäsenille.
Sopimus on saatava kasaan viimeistään marras-joulukuussa, jotta se ehditään hyväksyä sekä brittiparlamentissa että EU-parlamentissa. Lisäaikaa neuvotteluihin saa vain kaikkien EU-maiden suostumuksella.
Ero ilman sopimusta tarkoittaa kertarysäystä 29.3.2019: unionin sopimusten soveltaminen loppuu välittömästi eikä mitään siirtymäkautta tule.
Hello, tullitarkastukset, tariffit, rekkajonot ja epävarmuus! Goodbye, selkeät yhteiset elimet ja pelisäännöt sekä 39 miljardia puntaa (jonka britit joka tapauksessa maksavat olemassaolevista sitoumuksista vaikka lähtisivät ilman sopimusta)!
Yhteistyö vaatii yhteisiä elimiä ja yhteisiä pelisääntöjä, eikä yhteistyö pääty edes eroon. Eron jälkeenhän sitä vasta ymmärrystä kaivataankin.
Entinen konservatiivipääministeri John Major sen sanoi: Euroopan unioni on usein turhauttava, mutta siitä lähteminen vahingoittaa sekä brittejä että EU:ta ja voi jopa särkeä kuningaskunnan yhtenäisyyden. Kansaa johdettiin harhaan, ja historian valossa harhaanjohtajat saavat kyllä tuomionsa.
Surkeinta on, jos neuvottelutie katkeaa kuin vahingossa. Vaikka kuvittelisi kuinka olevansa mahtava, yksin on kuitenkin yksin.
lehti 