– Miten yhden maan ihmisille voi tapahtua näin paljon pahaa? Onko tämä jonkinlainen kirous, kysyi haitilainen vanha mies Decla Bathelmy hiljaa.
– Me haitilaiset köyhät ihmiset olemme kuin siat mudassa. Emme pääse eteenpäin, sanoi puolestaan toinen iäkäs haitilaismies.
Nämä sanat sanottiin viime vuonna.
Suuren maanjäristyksen jälkeen voi vain miettiä samaa: miten paljon haitilaisten ihmisten onkaan kestettävä?
Elämä jatkui vaikeuksien keskellä
Hirmumyrskyt ovat runnelleet Haitia, läntisen pallonpuoliskon köyhintä maata. Tulvat ovat tuhonneet riisipeltoja. Enää riisiä ei kannata kasvattaa lainkaan, koska Amerikasta tuodaan halpaa ”Miamin riisiä”.
Diktaattori François Duvalierin hallinnon aikana surmattiin arviolta 30 000 poliittista vastustajaa.
Korruptio kukoistaa edelleen. Suurella osalla ihmisistä ei ole henkilöllisyyspapereita eikä sen tähden tärkeimpiä ihmisoikeuksia. Nälkä sai aikaan valtavat ruokamellakat. Väkivalta ja kidnappaukset ovat olleet maan arkea.
Silti ihmiset ovat eläneet omaa elämäänsä, hoitaneet kasvimaitaan, pyrkineet syömään ja selviytymään joka päivä. Kunnes tuli päivä, jolloin maa järisi ja muutti kaiken.
Papuja ja riisiä
Mabefin kylän ympärillä, Kaakkois-Haitin vuoristossa, on yksi viimeisistä Haitin metsäalueista, Forêt des Pins. Kun 1920-luvulla Haitin maa-alasta lähes 60 prosenttia oli metsää, vuonna 2006 metsää oli enää alle kaksi prosenttia.
Metsät on hakattu polttopuiksi, ja seurauksena on maaperän eroosio, satojen pieneneminen, tulvat ja maanvyörymät. Mabefin kyläläiset tietävät tämän, ja käyvät pakon edessä veistämässä kirveellä siivuja puiden kyljistä.
– Me tarvitsemme vettä, sillä syömme joka päivä keitettyä riisiä ja papuja. Omien kasvimaiden perunoita, sipuleita ja kassavaa emme voi syödä. Ne myydään torilla. Mistään muusta ei rahaa saada, kertoi 12 lapsen isä Meristil Lafortune.
Järistyksen jälkeen Mabefiin on vaikea saada edes Miamin riisiä. Maanjäristys on sortanut monet tiet vuoristossa. Joki, josta kylän vesi on aina haettu, on vuoren alarinteellä.
Ehjääkin tietä pitkin vedenhakumatka kesti yhdeksän tuntia. Matkalle lähti kerrallaan kaksi lasta ja aasi.
Luonnonmukaista banaania
– Haitia haukutaan liikaa. Toivo täällä on ihmisissä ja heidän yritteliäisyydessään, kunhan he vain saavat oman mahdollisuutensa, mietti Luterilaisen maailmanliiton Karibian ja Haitin maajohtaja Sylvia Raulo viime vuonna.
Esimerkiksi Vaudreulin kylässä Pohjois-Haitissa hirmumyrskyt tuhosivat banaanipellot. Nälän ja köyhyyden keskellä virisi ajatus luonnonmukaisen banaanin viljelemisestä.
Luterilaisen maailmanliiton kehittämä eräänlainen kyläpankki tarjosi pienlainoja asukkaille, kyläläiset kokosivat voimansa yhteen.
Suuri juhlapäivä oli viime vuonna, kun Luterilaisen maailmanliiton tuella toteutettu kastelujärjestelmä saatiin toimintaan.
Kyläläiset kuitenkin pelkäsivät edelleen kovia myrskyjä ja tulvia. Niiden jälkeen kaikki jouduttaisiin alkamaan alusta.
Nyt Vaudreulin kylässä pelätään entistä enemmän. Haitilaiset ovat saaneet tuntea, että mitä tahansa voi tapahtua.
Yhteisvastuulla apua Haitiin
Yhteisvastuukeräys tukee Kirkon Ulkomaanavun hätäapua ja pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä Haitissa vuoteen 2011 saakka. Keräys käynnistyi poikkeuksellisesti etuajassa katastrofikeräyksenä Haitiin heti maanjäristyksen jälkeen.
Virallisen avauksen 7. helmikuuta jälkeen keräys jatkuu tavanomaiseen tapaan ja varoja kerätään paitsi Haitiin myös kotimaan köyhille lapsiperheille.
Lahjoittaa voi soittamalla 0600-1-2010 (10,10 € / puh + pvm), avustustilille Nordea 208918-6775 tai lahjoittamalla suoraan Yhteisvastuu-kerääjille.
uutiskirje 