Saramo: Vero- ja talouspolitiikka hallitusohjelman heikoimpia puolia – paras kohta sellainen, jota ei toivottavasti tarvita

Hallitusneuvottelut on käyty, hallitus nimitetty, politiikan arki voi alkaa. Niinpä vasemmistoliiton tuore kansanedustaja Jussi Saramokin ehtii ennen kesän istuntotaukoa aloittaa arkisen puurtamisen valtiovarainvaliokunnassa. Saramo nostettiin vasemmistoliiton edustajaksi valtiovarainvaliokuntaan, kun pitkään siellä istunut Kari Uotila ei enää hakenut jatkokautta perhesyiden vuoksi.

Valtiovarainvaliokunta sopii hyvin Saramolle, sillä valtiontalouden kanssa hän on ollut paljon tekemisissä.

– Olin 2011 hallitusneuvotteluissa talousryhmässä ja pyöritin pitkään vasemmistoliiton ekonomistiverkostoa. Kun olin (Paavo Arhinmäen) erityisavustajana, vastasin valtiovarainministeriön seurannasta, Saramo kertoo.

Talouspolitiikasta Saramolla onkin paljon sanottavaa. Hän nimittäin tunnustaa, ettei todellakaan ole tyytyväinen hallitusohjelman talouspolitiikan kirjauksiin. On niissä hyvääkin – siitä myöhemmin – mutta paljon jäi parannettavaa.

– Vero- ja talouspolitiikka on kokonaisuudessa käännös parempaan, mutta kyllä se on hallitusohjelman heikoimpia puolia. Se ei ole alkuunkaan sitä, mitä me toivoimme.

Saramo nostaa esiin kaksi yksityiskohtaa, jotka ovat vasemmistoliitolle erityisen ongelmallisia.

– Toinen on osinkoverojärjestelmän jättäminen ennalleen, ja toinen on sitten valtionomaisuuden myynti. Koska hallitusohjelma on pääosin muuten hyvä, niin pienimmän pahan mukaan hyväksyimme ohjelman.

Saramon mukaan Suomesta ei löydy ekonomistia, joka pitäisi maan verojärjestelmää järkevänä. Varakkaimpien listaamattomien yritysten omistajat maksavat muita vähemmän veroja. Tähän olisi pitänyt saada muutos, mutta se jäi tekemättä, kun yrittämisen verotukseen ei voinut koskea. Saramo ei haluaisi edes puhua yrittämisen verotuksesta.

– Se on pääosin omistamisen verotusta, että kaikkein rikkaimpien listaamattomien yritysten omistajat saavat satojen miljoonien verotuen.

Perusasiat haltuun, oikeisto

Mikään yllätys ei ole, että vasemmisto vastustaa valtionomaisuuden myyntiä. Kertaluonteisiin investointeihin käytettävät varat olisi myös voinut kerätä lainalla, jota Suomen valtio saa huomattavan edullisesti.

– Oikeisto pelottelee aina, että mitäs jos korot nousevat. Huomaa, että he eivät tunne ihan perusasioita valtion talousasioista. Me saisimme 30-vuotista lainaa kiinteällä yhden prosentin korolla.

– Kolmessakymmenessä vuodessa, vaikka valtionomaisuuden tuotto heikkenisi huomattavasti, se olisi siinäkin tilanteessa maksanut itsensä vähintään kerran mutta parhaassa tapauksessa kahteen kertaan, Saramo selittää.

Kun oppositio aina nostaa esiin aikoinaan täysin epäonnistuneen Valtion kuvaputkitehtaan esimerkkinä valtion kyvystä toimia omistajana, toivoisi Saramo myös toisenlaisia esimerkkejä.

– Miksi he eivät puhu esimerkiksi Nesteestä? Jos Neste olisi myyty kymmenen vuotta sitten, siitä ei olisi koskaan tullut sellaista menestystarinaa kuin se nyt on. Kyllä julkisella omistuksella on muutakin merkitystä kuin vain sen tuotto.

Talouskasvun hiipuminen huomioitu

Mutta eivät hallitusohjelman talouspolitiikkalinjaukset täysin vääriä ole. Ensinnäkin Saramo huomauttaa, että ohjelmassa Suomen talouskasvun ennustetaan hiipuvan. Ja tämä on siinä otettu huomioon.

– Jos talous kehittyy kohtuullisesti vaikkakin hiipuvasti, silloin finanssipoliittinen viritys on oikein hyvä eli lievästi elvyttävä. Tässä tilanteessa ei ole järkevää lähteä elvyttämään yleisellä tasolla.

Lievästi elvyttävä tarkoittaa sektorikohtaista elvyttämistä. Esimerkiksi Suomen taloutta pitkään vetänyt rakennusala osoittaa hiipumisen merkkejä.

– Iso finanssipoliittinen sekä sektorikohtainen viritys vaikuttaa tosi hyvältä.

Paras puoli hallitusohjelman talouspolitiikassa on kuitenkin asia, jota kukaan ei toivo hallituksen joutuvan käyttämään. Siinä on nimittäin varattu miljardin euron puskurirahasto pahan taantuman varalle. Miljardilla ei vielä pahan taantuman aikana pitkälle pötkitä, mutta se voidaan käyttää nopeasti.

– Tämä miljardi on sellainen, joka voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Yhdessä muiden elvytysinstrumenttien kautta saamme useiden miljardien elvytyspanoksen.

Ja näillä voidaan sitten sijoittaa esimerkiksi suuriin ratahankkeisiin. Siksi Saramon mukaan on tärkeätä, että niiden selvittäminen ja suunnittelu aloitetaan heti.

– Jos taantuma tulee, niin on olemassa mahdollisimman monta valmista hanketta.

Pelottavan uskottava päätös

Itse asiassa Saramon ei pitäisi istua tässä eduskunnan kuppilassa puhumassa taloudesta. Hän aloitti vuonna 2017 pitkän puoluetoimistouran jälkeen Solaris-lomien toiminnanjohtajana. Järjestö tarjoaa lomia vähävaraisille perheille ja aikuisille.

Aika pian Saramo huomasi viihtyvänsä uudessa työssään. Silloin syntyi päätös, ettei häntä nähdä ehdokkaana vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.

– Olin vakaasti päättänyt, että en lähde ehdolle. Moni ei sitä uskonut. En tiedä kuinka uskottavalta se kuulosti?, Saramo pohtii.

– Pelottavan uskottavalta, huikkaa samaan pöytään hetkeksi istahtanut opetusministeri Li Andersson (vas.), joka maanitteli pitkään Saramoa ehdolle.

Maanittelu tuotti tulosta, ja Saramo sanoi ehdokkuudelle kyllä. Kolmas niin kutsuttu kunnon yritys eduskuntaan toi 3 502 ääntä ja paikan Arkadianmäelle.

Kansan Uutiset haastattelee kesän aikana kaikki vasemmistoliiton uudet kansanedustajat.