Talouskurin aave on palannut kummittelemaan Eurooppaan. Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen hyvin korkeaksi ryöpsähtänyt inflaatio sai keskuspankit kiristämään rahapolitiikkaa nopeasti. Rahapolitiikan kiristys näkyy korkojen nousuna niin kotitalouksille ja yrityksille kuin valtioille.
Samalla Suomessa huomio on ollut julkisen talouden alijäämässä. Nykyinen oikeistohallitus on lähtenyt tekemään leikkauksia julkisiin palveluihin, mikä on yksi puoli talouskuria. Toinen puoli talouskuria on verojen kiristys, mutta hallitusohjelman linjauksen mukaan pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus ei omilla toimillaan kiristä veroja.
”On selvää, että olemme olleet tarjontavetoisessa inflaatiossa. Siihen rahapolitiikan kiristys ei auta.”
Talouskurin aaveesta tuli taas muistutus, kun Kansainvälinen valuuttarahasto IMF antoi raportin Suomen taloudesta. Siinä kiiteltiin hallituksen leikkauspolitiikkaa. Sapiskaa taas tuli siitä, että hallitus ei ole koskenut veroihin. Valtiovarainministeriön arvion mukaan nykyisellä hallituskaudella Suomen veroaste putoaa useamman prosenttiyksikön, mikä vie valtion kassasta useita miljardeja.
IMF siis esitti hallitukselle politiikaksi perinteistä talouskuria. Talouskuri onkin tekemässä selkeästi paluuta Eurooppaan, sanoo Uuden talousajattelun keskuksen toiminnanjohtaja Lauri Holappa.
– Se on nähtävillä monilla tasoilla, niin kansallisilla kuin EU:n tasolla, näiden taloussääntöjen uudistuksen ja palauttamisen kautta. Suomessa on menopuolella todella kova leikkauslinja, hän tiivistää.
Kolme tekijää
Holappa nostaa keskusteluun kolme tekijää, jotka kertovat talouskurin tekevän paluuta. Isoimmaksi hän mainitsee Euroopan keskuspankin rahapolitiikan. Siinä on myös Holapan mukaan tehty isoin virhe.
Kuten mainittiin, EKP reagoi nopeasti kasvaneeseen inflaatioon nostamalla ripeästi korkoja. Virhe on tehty siinä, että EKP:n lääke oli väärään sairauteen. Nykyinen inflaatio kun ei johtunut perinteisestä syystä eli nousukauteen osuvasta voimakkaasta palkkojen noususta.
– On ilmeistä, että inflaatiopaine on alkanut hellittää ja että kyse oli pitkäaikaisesta siirtymävaiheesta. Se oli seurausta Ukrainan sodasta ja tarjonnan pullonkauloista. Koronan aikana syntyneiden tuotantoketjujen ongelmien ratkominen on kestänyt hyvin pitkään.
Holappa huomauttaa, että inflaatio on alkanut jo hellittää. Rahapolitiikan kiristykset puolestaan näkyvät vasta viipeellä.
– Se indikoi, että rahapolitiikka ei ole tässä keskeisesti taustalla. On ilmeistä, että ongelmat eivät ole liittyneet liian voimakkaasti nousseisiin palkkoihin. On selvää, että olemme olleet tarjontavetoisessa inflaatiossa. Siihen rahapolitiikan kiristys ei auta.
Inflaation syistä ja tavoista reagoida siihen käydään taloustieteilijöiden keskuudessa väittelyä. Haukkalinjaa edustavat katsovat, että rahapolitiikan kiristäminen on ollut oikea tapa reagoida tilanteeseen ja laskeva inflaatio osoittaa sen.
Mutta takaisin talouskuriin. Kun korot ovat nousseet, on talouspolitiikan sääntöjä palautettu käyttöön eri tasoilla. Euroopan unioni on esimerkiksi palauttamassa koronakriisin aikana hyllylle laitetut taloussäännöt. Näihin kuuluu muun muassa 60 prosentin raja valtion velkatasolle. Tämä on toinen Holapan mainitsemista kolmesta tekijästä.
– Nyt katsotaan, että ollaan palaamassa jonkinlaiseen normaaliin aikaan ja säännöt aktivoidaan.
Kolmas tekijä on puolestaan hegemoninen taso, kuten Holappa sitä kuvaa. Tässä kyse on siitä, että vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen vallitsevia talouspolitiikan ideoita alettiin voimakkaasti kyseenalaistaa.
– Suomalaisessa keskustelussa, joka heijastelee aika hyvin monen maan ilmapiiriä, on käytetty puheenparsia kuten ”ajateltiin, että velalla ei ole enää väliä, mutta boomerit olivatkin oikeassa”, Holappa kuvailee.
Katse historiaan
Holapan mainitseman hegemonisen puolen käsittely vaatii paluuta lähihistoriaan. 2010-luvun alun eurokriisin jälkeen alkoi monta vuotta kestänyt ajanjakso, jolloin Euroopan keskuspankki painoi korot jopa negatiivisiksi. Tarkoitus oli saada talouteen vetoa.
– Siitä huolimatta kasvu oli heikkoa. Ei saavutettu edes kahden prosentin inflaatiotavoitetta. Silloin käytiin keskustelua, että talouden aikakausi on pysyvästi muuttunut. Siinä jäljitettiin erilaisia syitä sille, Holappa sanoo.
Rahapolitiikan kanssa käsikynkkää pitäisi kulkea finanssipolitiikan, joka puolestaan on valtioiden toteuttamaa. Eli kun esimerkiksi puhutaan finanssipoliittisesta virityksestä, tarkoitetaan hallituksen talouspolitiikkaa.
”Jos keskuspankki ei tässä tehtävässä toimi aggressiivisesti, silloin markkinoiden luottamus keskuspankkeja kohtaan saattaa kärsiä.”
2010-luvulla nähtiin tilanne, jossa keskuspankki oli tehnyt rahasta mahdollisimman halpaa. Silloinen EKP:n pääjohtaja Mario Draghi vetosikin euromaiden johtajiin, että nämä tekisivät oman osansa ja investoisivat omiin talousohjelmiinsa. Vastaus oli pitkälti ei.
– Oli luotu tiukempi arkkitehtuuri sääntöineen, mikä vaikeutti aktiivisen finanssipolitiikan ylläpitämistä, Holappa sanoo.
Tuolloin elettiin aikaa, jolloin korot olivat negatiivisia mutta talouskasvuakaan ei nähty. Ei siis ihme, että esille nousi näkemys pysyvämmästä muutoksesta.
– Tämä oli monille hyvin vaarallinen sanoma. Siitä seurasi suoraan se, että talouspolitiikan instituutiota piti miettiä uudestaan. Kaikki nämä muuttivat asetelmaa siten, että talouskuri-imperatiivi hävisi politiikan taustalta.
– Pysyvän talouskurin ylläpitämiseen ja hyvinvointivaltion näivettymiseen tähtäävät instrumentit alkoivat heikentyä. Aikakausi oli vaarallinen sellaisten tahojen näkökulmasta, jotka eivät suhtaudu myönteisesti tällaiseen kehitykseen.
Nyt talouskurin vastaisku on täydessä käynnissä. Tähän liittyy myös Holapan mainitsema ”boomerit olivatkin oikeassa” -heitto, jonka tapaista myös väistyvä tasavallan presidentti Sauli Niinistö on käyttänyt.
Viesti on ollut, että vanhat säännöt pitivät sittenkin paikkansa. Tämä saa poliittisen talouden puolelta väitelleen Holapan toteamaan, että talouspolitiikkaa ei voi ajatella yksinään teknisenä seikkana.
– Kyllä siihen liittyy aina poliittinen valta. Nykyistä aikaa määrittää pyrkimys ottaa hyöty irti tästä.
Iso keskiö
Nyt talouskurin keskiössä on euroalueen suurin talous Saksa. Siellä hallitus on törmännyt mustaan nollaan, joka on maan perustuslakiin pultattu pykälä. Sen tarkoituksena on estää alijäämäisten budjettien teko.
Musta nolla ei ole mikään ikuisuuksia Saksan perustuslaissa ollut asia. Se luotiin 2010-luvulla konservatiivisen valtiovarainministeri Wolfgang Schäublen ohjauksessa. Saksan liittokanslerina toimi tuolloin Angela Merkel.
Koronan aikana siitä luovuttiin, mutta valtiovarainministeri Christian Lindner esti poikkeusajan jatkamisen. Näin perustuslakiin kirjattu talouskuripykälä on taas käytössä.
Saksan hallituksen ongelmia lisäsi se, että maan perustuslakituomioistuin esti koronarahastossa olevien varojen käytön vihreän siirtymän investointeihin. Yhtäkkiä Saksan jo valmiiksi epäsuositulla hallituksella oli käsissään 30 miljardin aukko budjetissa, valtava investointitarve ja perustuslain pykälä, joka käytännössä vaatii talouskuria.
– Saksan tilanne on todella raju Euroopan kannalta. Ensinnäkin Saksassa tehdään ylipäätään iso leikkaus kokonaiskysyntään. Siellä on valmiiksi heikko suhdannetilanne, ja se tulee heikkenemään entisestään.
– Nyt Saksassa leikataan juuri energiatukia, jotka energiajärjestelmässä olisivat tärkeitä. Arvonlisäveron kiristys on myös suunnitelmissa, ja se saattaa nostaa inflaatiota.
Pahimmassa tapauksessa euroalueen suurin talous sakkaa ja samaan aikaan inflaatio nousee. Se taas johtaisi siihen, että EKP jatkaisi omalla kireällä linjallaan, vaikka esimerkiksi Suomi kaipaisi kevyempää rahapolitiikkaa.
– Tähän vielä lyödään se, että Saksan merkitys ekologisessa siirtymässä koko Euroopan kannalta on tärkeä. Nyt Saksa vetäytyy vihreän siirtymän hankkeista. Se vaikeuttaa Euroopan selviytymistä tästä haasteesta.
– Olemme ajautumassa todella laajaan ongelmaan. Edessä on taantuma, sen aiheuttamat suorat ongelmat, ja samaan aikaan ollaan ajautumassa ongelmiin ilmastotavoitteiden toteuttamisen kannalta, Holappa toteaa.
Holappa huomauttaa, että Euroopan ilmastostrategia on rakennettu vihreän kasvun varaan. Kun kaikki munat ovat samassa korissa, ovat riskit suuret. Vihreän kasvun toteutuminen vaatii paljon ja Holapan sanoin rajuja investointeja eri puolille. Nyt Saksan hallituksen talouspolitiikka uhkaa tätä.
– Jos niistä vetäydytään, ei talouskuri aiheuta pelkästään sosiaalista tuhoa, vaan se tekee mahdottomaksi saavuttaa ekologisia tavoitteita.
Köyhien kurittaja
Talouskurin vaikutuksia on tutkittu paljon. Britanniassa konservatiivien ja liberaalidemokraattien yhteishallitus 2010-luvun alussa toteutti kovaa talouskuripolitiikkaa. Vuonna 2016 maassa järjestettiin kansanäänestys EU-jäsenyydestä.
Tutkimuksissa huomattiin, että mitä enemmän jokin alue oli kärsinyt talouskurista, sitä enemmän siellä äänestettiin EU-eron puolesta. Vastaavalla tavalla talouskurin vaikutukset näkyvät myös muualla Euroopassa.
– Viime aikoina on tullut entistä vahvempaa tutkimustietoa, että talouskuri on johtanut äärioikeistolaisten puolueiden kannatuksen lisääntymiseen. Se on omiaan heikentämään lisää liberaalidemokratian instituutiota.
– Talouskuri tulee vaikuttamaan laajemminkin yhteiskunnan kehitykseen. Riski on, että jos EKP tulee pitämään pitkään kireän rahapolitiikan linjan, ajaudumme hyvin laajoihin monimutkaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, jotka eivät rajaudu pelkästään taantuman pitkittymiseen.
”Talouskuri tulee vaikuttamaan laajemminkin yhteiskunnan kehitykseen.”
Ongelmaan oman mausteensa tuo juuri euroalueella keskuspankin rooli. Se on ainoa taho inflaation hallinnassa.
– Samalla keskuspankille on annettu tehtäväksi hintavakaudesta huolehtiminen. Jos keskuspankki ei tässä tehtävässä toimi aggressiivisesti, silloin markkinoiden luottamus keskuspankkeja kohtaan saattaa kärsiä.
– Kun keskuspankille on annettu näin paljon valtaa, se joutuu reagoimaan voimakkaasti inflaatioon, joka ei ole kysyntä- tai palkkaperusteinen. Sellaiseen inflaatioon se toimii. Nyt ei olisi tarvetta tällaiselle kiristykselle.
Ei vaihtoehtoa
Talouskuriin liittyy vahvasti ”ei ole vaihtoehtoa” -puhe. Talouspolitiikka esitetään ainoana vaihtoehtona, jotta tilanne ei entisestään pahenisi. Holappa tunnustaa, että keskuspankit ovat vieneet valtioilta keinovalikoimaa.
– Vaikeus tässä on se, että kun rahapolitiikkaa kiristetään, sillä aidosti viedään finanssipolitiikan mahdollisuuksia. On totta, että finanssipolitiikan puolella on aitoja tekijöitä, jotka tekevät mahdollisuuksista rajatummat kuin 2010-luvulla nollakorkojen aikana. Silloin tuntui käsittämättömältä, kuinka vaikeaa oli reagoida tilanteeseen.
– Valtiot ovat riippuvaisia keskuspankkien rakentamasta korkoympäristöstä.
Ja tämän ympäristön keskuspankit ovat viestineet pitävänsä kireänä vielä jonkin aikaa.
– Nämä tekijät tulevat jatkossakin vaikeuttamaan finanssipolitiikan sovittamista suhdannetilanteeseen sopivalla tavalla.
Kritiikin kritiikki
Talouskurin kritiikille on myös annettu kritiikkiä – kritiikin kritiikkiä siis. Kuten alussa mainittiin, talouskurin toteutuminen edellyttää paitsi leikkauksia myös verojen korotusta.
– 2010-luvun alku oli monessa maassa aitoa talouskurin aikaa.
Sinipunan myrkyllisyys tulee juuri siitä, että siinä törmäävät talouspoliittisesti vastakkaiset ideologiat.
Sen jälkeen talouskuria ei tiukassa mielessä ole nähty. Esimerkiksi Juha Sipilän oikeistohallitus (2015–2019) teki kyllä leikkauksia, mutta veropuoleen se ei koskenut kiristävästi.
– Suomesta on puuttunut sinipunahallituksen jälkeen hallitus, joka olisi naulannut kovaa talouskuria. Ironisinta on, että sinipunahallitus on todennäköisin talouskurin tuoja.
Sinipunan myrkyllisyys tulee juuri siitä, että siinä törmäävät talouspoliittisesti vastakkaiset ideologiat. Jotta ne saadaan mahtumaan samaan ohjelmaan, pitää yhdistää leikkauksia ja verojen korotuksia. Jälki on ollut sen mukaista.
Orpon hallituksen kohdalla tuomaristo on brittilainausta mukaillen vasta tekemässä arviotaan. IMF:n tuoreessa raportissa vaadittiin veropuolen tarkistuksia, mutta ne eivät perinteisesti kokoomukselle ole maistuneet. Samoin perussuomalaisten fiskaaliskonservatiiviksi julistautunut puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra, on puhunut siitä, kuinka Suomi verottaa liikaa.
– Kun oikeisto on vallassa, se haluaa leikata mutta ei halua tehdä veropuolelle mitään. Vasemmisto taas ei pääse valtaan, Holappa naurahtaa.
uutiskirje 
