Yhdysvalloissa iso pankki on kaatunut, toinen pankki on suljettu, ja markkinoilla on levotonta. Poikkitieteellisen Bios-tutkimusyksikön ekonomisti ja poliittisen talouden kysymyksiä käsittelevän Keskuspankkikapitalismi-uutiskirjeen kirjoittaja Jussi Ahokas, tämä kuulostaa kovin tutulta kaavalta. Uhkaako meitä uusi finanssikriisi?
Saapa nähdä. Kovasti sellaiseen suuntaan kuitenkin nyt painetta on rahoitusmarkkinoilla. Onneksemme maailman keskuspankit ovat tällä hetkellä paremmin varautuneet hoitamaan tällaisia tilanteita kuin 15 vuotta sitten globaalin finanssikriisin aikaan.
Yhdysvaltojen keskuspankin ja valtion eri organisaatioiden toimet ovat viikonlopun aikana olleet varsin määrätietoisia, kun muutaman pankin ongelmat on pyritty estämään leviämästä laajemmalle. Ehkä kuitenkin lisää toimia ja sopeutumisaikaa vielä tarvitaan, ennen kuin orastava pankkikriisi on kokonaan taltutettu.
Silicon Valley -pankki kaatumisen taustalla on toki monia syitä, mutta listan kärkipäässä on nousseet korot. Toiveissa taitaa olla, että Silicon Valley oli vain yksittäistapaus. Miksi pankit ajautuvat vaikeuksiin koronnousujen myötä?
Tilanne on jossain mielessä omituinen. Arkijärjellähän voisi nimittäin päätellä, että korkojen nousu hyödyttää pankkeja ja parantaa niiden tilannetta. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että lyhyellä aikavälillä keskuspankin koronnostot ovat aiheuttaneet usealle talletuspankille valtavia laskennallisia tappioita, kun korkosyklin pohjalla niille kertyi suuria talletuseriä muun muassa hyvin anteliaan finanssipoliittisen elvytyksen myötä.
Monet pankit – esimerkiksi Silicon Valley Bank – sitten jokseenkin oikeaoppisesti sijoittivat talletusvaroja eteenpäin valtion velkakirjoihin, mutta Yhdysvaltain keskuspankin Fedin raju rahapolitiikan käännös tuhosi tämän varojenhallintastrategian täysin. Aika olisi voinut parantaa laskennalliset tappiot, kun rahapolitiikkaa olisi jossain vaiheessa kevennetty tai kun taseessa olevia velkakirjoja olisi saatu korvattua korkeakorkoisimmilla, mutta nyt taloudellisen tilanteen heikentyessä monet asiakkaat alkoivat nostaa talletuksiaan Piilaakson tärkeimmästä paikallisesta pankista.
Keskushallinnossa selvästi pelättiin paniikin leviämistä joka puolelle.
Tämä ajoi pankin likviditeetti- eli maksuvalmiusongelmiin, joiden korjaamiseksi se päätti kerätä rahaa myymällä tappiolla sijoituksiaan. Tämä ei kuitenkaan enää pelastanut pankkia kriisistä, sillä tallettajien luottamus sitä kohtaan oli jo mennyttä.
Yksi keskeinen ongelma oli se, että valtaosa pankin talletuksista oli vakuuttamattomia eli niiden nimellinen arvo ylitti selvästi Yhdysvaltojen kansallisen talletussuojan tason. Siksi kannustimet vetää talletukset pois pankista olivat erityisen suuret ja valtio sekä keskuspankki joutuivat tulemaan hätiin.
Koska monilla muillakin talletuspankeilla Yhdysvalloissa voi olla samanlaisia ongelmia taseidensa kanssa, keskushallinnossa selvästi pelättiin paniikin leviämistä joka puolelle. Siksi sunnuntain aikana sorvattu pelastuspaketti SVB:lle oli melkoisen antelias tallettajien näkökulmasta.
Kun sijoittajat tössivät, apuun ratsastaa valtio, koska jonkun täytyy. Yhdysvalloissa valtio takasi Silicon Valley -pankissa olleet talletukset, jotta ”tauti” ei leviäisi. Kirjoitit Twitterissä, että modernissa taloudessa kaikki talletusraha on valtiorahaa. Mitä tarkoitat?
Yleensä on ajateltu, että talletuspankkitoimintaan liittyy ja pitää liittyä tallettajankin kannalta jonkinlainen riski. Kaikkia talletuksia ei siis olla valmiita palauttamaan tallettajille niiden nimellisestä arvosta, jos pankki kaatuu tai sen maksuvalmius horjuu. Nyt kuitenkin tällaiseen ratkaisuun päädyttiin.
Tilannehan on jokseenkin sama, jos talletukset olisivat keskuspankissa, joka voi aina taata asiakkailleen valuuttamääräisen maksun talletuksen nimellisen arvon mukaisena.
Eli sijoittajat voivat pelata omia pelejään, ja valtio on lopulta valmiina pelastamaan järjestelmän armoilla olevat ihmiset. Vai olenko nyt liian kyyninen?
Et ole. Kyllähän tässä Silicon Valley Bankin omistajat ja velkojat toki tulevat kärsimään, mutta tallettajat siinä pankissa ja muissa mahdollisesti vastaavan ongelman porteilla olevissa pankeissa eivät.
Valtio ja keskuspankki haluavat taata ihmisten riskittömät säästöt, joiksi talletukset yksityisissä pankeissa on laajasti ymmärretty. Eikä tällainen takaus lopulta pankkien omistajiltakaan ole pois, kun rahoitusmarkkinoilla pankkien markkina-arvoa arvioidaan. Omistajat niissä pankeissa, jotka eivät vielä kaatuneet, hyötyvät päätöksestä varmasti.
Keskuspankit ovat jo pitkään kiristäneet rahapolitiikkaa eli nostaneet korkojaan. Tarkoituksena on saada villinä laukkaava inflaatio aisoihin. Korot ovat nousseet nopeasti korkealle tasolle. Sanoit viime syyskuussa KU:n jutussa, että keskuspankkien korkosprintti ei voi olla kovin pitkäaikainen, koska koko talousjärjestelmä on niin velkariippuvainen. Mites nyt suu pannaan?
Oikeastaan tämä käsillämme oleva pankkikriisi tuli päälle ennen kuin velkavetoisen reaalitalouden jarrutus ehti kunnolla alkaa. Jos jossain olen sanonut, että jotain muutakin kuin reaalitalous saattaa mennä rikki, kun keskuspankit lähtevät laukalle, niin sellainen toteamus on saanut näiden päivien aikana jonkinlaisen vahvistuksen.
Pankkijärjestelmä ainakin uhkasi mennä rikki Yhdysvalloissa. Katsotaan nyt kuitenkin rauhassa, miten pankkikriisin kanssa käy ja palataan reaalitaloudelliseen investointi- ja luottolamaan sen jälkeen.
Velkakirjamarkkinoilla on ilmeisesti nyt aika villi meno. Tulkitsenko oikein kommenttejasi, kun kysyn näin: Odottavatko sijoittajat nyt korkojen laskua? Ja jos he odottavat laskua, miksi?
Viime viikon keskiviikon jälkeen tulevaisuushinnoittelu velkakirjamarkkinoilla on tehnyt täyskäännöksen. Vielä tiistaina Fedin pääjohtajan Jerome Powellin kongressikuulemisen yhteydessä vahvistui näkemys, että korot tulevat nousemaan vielä selvästi korkeammalle ja pysyttelemään siellä pitkään.
Kolmessa päivässä korot ovat sitten pudonneet vauhdikkaimmin sitten vuoden 1987 ”mustan maanantain”, kun pankkikriisi Yhdysvalloissa iski päälle SVB:n ja muutaman muun pankin ongelmien myötä. Markkinat odottavat jo käytännössä läntisiin talouksiin putoavia ohjaus- ja markkinakorkoja vielä tämän vuoden aikana.
Syykin odotusten muutokselle on selvä. Jos ongelman juurisyy on Fedin liian raju ohjauskoron nostaminen ja rahapolitiikan kiristäminen, ainoa lääke joka lopulta auttaa on rahapolitiikan käännös.
Elleivät sitten keskuspankki ja valtio onnistu keksimään jonkinlaisia erityisjärjestelyjä pankkien tukemiseksi tulevina viikkoina ja kuukausina. Jonkinlaisesta pankkien olotilan helpottamisesta niissäkin olisi joka tapauksessa kyse.
Valtion velan korkotaso on Suomessa noussut eduskuntavaalikeskusteluihin, kun valtiovarainministeriö on kuvannut valtionlainojen hoitokustannusten nousevan jyrkästi. Rahalle tuli jälleen hinta vai kuinka?
Tuli kyllä, mutta nyt sitten katsomme, miten tuo hinta markkinoilla pitää. Jos pian ollaan taas matalammalla korkotasolla euroalueella, niin varmaan sitten valtiovarainministeriönkin artikuloima huoli helpottaa.
Pitäisi huolellisesti selvittää, missä ollaan, päättää mihin halutaan mennä ja etsiä tieteeseen ja demokraattiseen päätöksentekoon perustaen polku näiden kahden pisteen välille.
Otetaan vielä yksi kysymys valtiovarainministeriöstä. VM julkaisi pitkän katsauksen, jossa se esitteli mahdollisia leikkauskohteita. Julkinen talous on VM:n mukaan kestämättömällä pohjalla, koska Suomi velkaantuu jatkossa noin kymmenen miljardia vuosittain, jos mitään ei tehdä. Miten kommentoit?
Viime syksystä lähtien valtiovarainministeriö on uuden budjettipäällikön suulla korostanut velkahuolta ja sopeuttamistarvetta. Nyt sitten saatiin laskelmia siitä, miten mikäkin yksittäinen VM:n valitsema toimenpide sopeutuksen kannalta tarkoittaa. Sinällään mitään yllättävää ei tässä meno- ja verokartoituksessa ollut.
Kysyä voisi, miksi tuo jo pitkään tunnettu sopeutustarve pitäisi yhtäkkiä kuroa umpeen parissa hallituskaudessa, kun kaiketi kyseessä on edelleen se sama kestävyysvaje, jonka umpeenkurominen voi kestävyysvajelaskelman omiin oletuksiin perustuen tapahtua hyvinkin pitkällä aikavälillä.
Jonkinlaista tieteellistä perustelua tällaiselle nopealle rykäisylle toivoisi ja myös laskelmia siitä, millaiset aidot reaalitaloudelliset negatiiviset vaikutukset se toteutuessaan tulevan vuosikymmenen aikana tuottaa.
Lisäksi olisi hyvä, että tällainen mahdollinen rykäisy laitettaisiin kunnolla siihen kontekstiin, jossa tällä hetkellä yhteiskuntapolitiikkaa teemme. Ilmastonmuutos, luontokato, energiakriisi, krooninen inflaatio, finanssikriisi, sota Euroopassa, geopoliittiset hankaukset, yhteiskuntien sisäisen luottamuksen horjuminen – lista on pitkä. Millä tavalla valtiovarainministeriön tarjoilemia sopeutuskohteita on lopulta katsottu näiden nopeiden ja hitaiden kriisien näkökulmasta?
Ylipäätään tarvittaisiin jonkinlainen ehdotus niin sanotusta kokonaispaketista, ennen kuin ennakoivasta vaikutusten arvioinneista saataisiin riittävän monipuolisia ohjaamaan yhteiskuntapolitiikan tulevaisuuden valintoja.
Pitäisi huolellisesti selvittää, missä ollaan, päättää mihin halutaan mennä ja etsiä tieteeseen ja demokraattiseen päätöksentekoon perustaen polku näiden kahden pisteen välille. Tällaista suunnitelmallista yhteiskuntapolitiikan ohjausta ei Suomesta vielä löydy, vaikka sille olisi nyt monikriisin aikana erittäin suuri tarve.
2008 talousjärjestelmämme meinasi romahtaa, 2010-luvun alkupuolella yhteisvaluutta euro oli hilkulla kaatua. Ekologisen kriisin jatkuvasti kiihtyessä onko mitään toiveita, että talousjärjestelmäämme tulisi jonkinlaista vakautta vielä joskus?
Jos totta puhutaan, ei romahdus ole vielä kertaakaan kovin lähellä ollut. Aina ovat valtiot ja keskuspankit taloudelliset kriisit selättäneet ja niin ne tekevät varmaan tälläkin kertaa. Ekologisen kriisin osalta tilanne on haastavampi.
Luonnon yhteiskunnille asettamat reunaehdot ovat käytännössä paljon kovempia rajoitteita, kuin ihmisten keskenään neuvottelemat talouden säännöt ja käytänteet. Vaikka ihmiset pääsisivätkin kestävyystoimista mielekkääseen yhteisymmärrykseen, luonnon sopeutumiseen ja palautumiseen aiheuttamistamme shokeista voi mennä vuosikymmeniä tai vuosisatoja. Kiire on ja siirtymäpolitiikka pitäisi saada nopeasti oikeille raiteille.
uutiskirje 
