Kakuman pakolaisleirin koulun pihalla Char Tito vasaroi nauloja Pohjois-Kenian paahtavan auringon alla. 16-vuotias lukiolaistyttö rakentaa koulupäivänsä ohessa perinteistä tuolia mathenge-puusta.
Mathenge tuotiin Itä-Afrikkaan 1970-luvulla aavikoitumisen torjumiseksi. Kestävä ja syvälle juurtuva puu levisi nopeasti, mutta seuraukset olivat katastrofaaliset: se syrjäytti alkuperäistä kasvillisuutta, kuivatti vesistöjä ja vahingoitti karjaa terävillä piikeillään.
Puulaji on vallannut jo miljoona hehtaaria maata Keniassa, ja se leviää noin 15 prosentin vuosivauhdilla. Aiemmin sitä hyödynnettiin lähinnä polttopuuna ja hiilen tuotannossa, mutta nyt pakolaisleirin nuoriso valmistaa siitä myös huonekaluja.
– Muovituolit ovat kalliita, mutta mathengeä kasvaa kaikkialla. Opin koulussa, että siitä voi tehdä tuoleja – ja siitä se lähti. Haluan jonain päivänä elättää itseni puusepän töillä, Tito kertoo.
Kakuman pakolaisleiri on koti yli 300 000 ihmiselle, jotka ovat paenneet konflikteja eri puolilta Afrikkaa. Tito pakeni Etelä-Sudanin konfliktia vuonna 2017 ja asuu nyt äitinsä ja sisarustensa kanssa Kakumassa.
Oppilaiden kouluttamista tukee kansalaisjärjestö Girl Child Network (GCN), jonka tavoitteena on antaa tytöille kestävää kehitystä tukevia taitoja.
– Se tukee kansallisia ilmastotavoitteita ja luo käytännön osaamista, joka voi parantaa koko yhteisön toimeentuloa, kertoo järjestön varajohtaja Dennis Mutiso.
Järjestön koulutusmalli perustuu vertaisoppimiseen. Taitonsa jo hankkineet nuoret kouluttavat muita, ja tieto leviää yhteisössä nopeasti.
Haitasta hyödyksi
Mathenge ei ole enää vain haitallinen vieraskasvi, vaan siitä voi tulla yhteisöjä vaurastuttava hyötykasvi. Lewis Obam Turkanan metsähallituksesta kertoo mathengen olevan alueen toiseksi kovin puulaji. Hän uskoo, että sen potentiaali on suurempi kuin aiemmin ymmärrettiin.
– Puu sopii erinomaisesti huonekalujen valmistukseen. Meidän pitää vain osata hyödyntää se oikein, hän sanoo.
GCN:n mukaan ympäristönsuojelu ja toimeentulo voivat kulkea käsi kädessä. Siksi tytöt eivät ainoastaan hyödynnä mathengeä, vaan myös istuttavat lisää puita kouluihin ja koteihinsa. Tito on istuttanut viisi puuta kotiinsa ja useita koululle, vaikka kastelu onkin haastavaa, kun lämpötila voi nousta jopa 47 asteeseen.
– Joskus kannamme vettä kotoa, jotta puut selviytyisivät. Olen ylpeä, että voin osallistua ilmastotekoihin, Tito sanoo.
Ilmastotavoitteita ja viileitä varjoja
Kenian hallitus on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen istuttaa 15 miljardia uutta puuta vuoteen 2032 mennessä. GCN on tähän mennessä istuttanut lähes 900 000 puuta Kakumaan ja Dadaabiin, ja tähtää 2,4 miljoonaan vuoteen 2026 mennessä.
Myös koulut hyötyvät vihertymisestä. Turkanan opettajayhdistyksen apulaispiirijohtaja Joseph Ochura kertoo, että puiden istuttaminen on parantanut oppimisympäristöä.
– Oppilaat istuvat nyt varjossa ja joskus oppituntejakin pidetään puiden alla. Joissain kouluissa on omat taimitarhat, ja taimia jaetaan myös yhteisölle.
16-vuotias Magdalene Ngimoe kertoo istuttaneensa kaksi puuta kotiinsa ja monia koululle. Hän on perheensä vanhin seitsemästä lapsesta ja toivoo voivansa ansaita lisätuloja puusepän töillä.
– En pidä mathengestä, mutta on hyvä, että siitä voi tehdä jotain hyödyllistä, hän sanoo.
Kakuman pakolaisleirin pakolaispalveluiden johtaja Edwin Chabari uskoo, että mathengen uusi rooli voi muuttaa käsityksiä:
– Puu, jota ennen pidettiin uhkana, tarjoaa nyt tuloja ja toivoa.
uutiskirje 
