Latinalaisessa Amerikassa kansalaisjärjestöjä koskeva lainsäädäntö kiristyy nopeasti. Hallitukset säätävät lakeja, jotka vaikeuttavat järjestöjen rekisteröitymistä, rajoittavat ulkomaista rahoitusta ja antavat viranomaisille laajat valtuudet puuttua niiden toimintaan. Asiantuntijat näkevät kehityksen osana laajempaa demokratian taantumaa.
YK:n erityisraportoija Gina Romeron mukaan kyse on globaalista trendistä. Samanlaisia lakeja on säädetty muun muassa Saudi-Arabiassa, Venäjällä, Kiinassa ja Intiassa. Nyt Latinalainen Amerikka seuraa niiden esimerkkiä. Vaikka sääntelyä perustellaan usein terrorismin ehkäisyllä tai talousrikosten torjunnalla, käytännössä se vaikeuttaa merkittävästi järjestöjen työtä.
Lait rajoittavat yhdistymisvapautta ja mahdollistavat järjestöjen lakkauttamisen epämääräisin perustein.
– Yhteistä näille laeille on epämääräisyys. Määritelmät ovat niin laveita, että ne antavat viranomaisille lähes rajattoman harkintavallan, Romero sanoo.
Romero jakaa lakiuudistukset kolmeen tyyppiin: läpinäkyvyyden nimissä säädetyt raportointivaatimukset, ulkomaisen rahoituksen rajoitukset sekä terrorismiin liittyvät säädökset, jotka ovat usein tulkinnanvaraisia.
Viime vuosina näitä lakeja on säädetty muun muassa Venezuelassa, El Salvadorissa, Paraguayssa ja Perussa. El Salvadorissa uusi laki hyväksyttiin vain päivä sen esittämisen jälkeen. Se velvoittaa ulkomaista tukea saavat järjestöt maksamaan 30 prosenttia tuloistaan valtiolle.
Ulkomaisten agenttien leima ja autoritaariset vaikutteet
Yksi toistuva elementti on vaatimus, että ulkomaista tukea saavat järjestöt rekisteröidään ”ulkomaisiksi agenteiksi”, mikä viestii niiden toimivan toisen valtion tai ulkopuolisen tahon vaikutuspiirissä. Tämä leima oikeuttaa laajaa valvontaa, rajoittaa järjestöjen toimintaa ja lisää työntekijöiden sekä tukijoiden syrjintää ja vainoa.
Nicaraguassa tuhansia järjestöjä on lopetettu, omaisuutta takavarikoitu ja aktivisteja karkotettu vuoden 2020 ulkomaisten agenttien lain nojalla. Guatemalassa laki mahdollistaa järjestöjen sulkemisen hallinnollisesti ilman oikeuskäsittelyä. Venezuelassa on lakkautettu tunnettuja ruoka-apuohjelmia vedoten ulkomaisiin intresseihin. Osa on lopettanut toimintansa vapaaehtoisesti, kun toiminta on käynyt mahdottomaksi.
Vaikka monet hallitukset perustelevat sääntelyä terrorismin torjunnalla tai rahanpesun estämisellä, kansalaisjärjestöjen edustajat näkevät tavoitteena olevan kritiikin vaientamisen.
Esimerkiksi yrityksillä vastaavaa sääntelyä ei ole.
Nicaraguan malli
Sosiologi Rafael Uzcátegui huomauttaa, ettei kyse ole ideologisesta ilmiöstä – lakeja säätävät sekä oikeisto- että vasemmistohallitukset. Mallia on haettu erityisesti Nicaraguasta, missä kansalaisyhteiskunta on järjestelmällisesti murskattu.
– Asiantuntijat näkevät kehityksen osana maailmanlaajuista trendiä, jossa sekä demokratia että kansainvälinen yhteistyö heikkenevät. Aktivistien ja järjestöjen on sopeuduttava toimimaan yhä vaikeammassa ja vihamielisemmässä ympäristössä, Romero sanoo.