Kun sateisiin ei enää voi luottaa, monet zimbabwelaiset maanviljelijät ovat kääntäneet katseensa takaisin kuivuutta sietäviin perinneviljoihin.
Zimbabwen pohjoisosan Rushingan alueella varttunut neljän lapsen äiti Migren Matanga, 58, tottui kaihtamaan seudun perinteisiä pienijyväisiä viljalajikkeita. Toruzumban kylässä elävä Matanga viljeli maissia ja puuvillaa, joka oli alueen tärkeimpiä rahakasveja. 2010-luvun lopulla pidentyneet kuivat kaudet tuhosivat hänen maissisatonsa ja puuvillan markkinahinta laski jyrkästi.
– Kun sateet olivat runsaita, keskityin maissiin ja puuvillaan. Nyt sataa ilmastonmuutoksen vuoksi vähemmän, ja tämä on pakottanut yhteisömme maanviljelijät keksimään uusia konsteja, Matanga kertoo.
Säilyttävä viljely kannattaa
Vuonna 2020 Migren Matanga liittyi Maailman ruokaohjelman hankkeeseen R4 Rural Resilience Intitiative. Hankkeessa tutkitaan säilyttävää maanviljelyä olosuhteissa, joissa tavanomainen maanviljely ei suju.
Mukana olevat viljelijät kasvattavat durran, hirssin ja lehmänherneen kaltaisia kuivuutta kestäviä viljoja 0,2 hehtaarin alalla soveltaen säilyttävän maanviljelyn käytäntöjä sekä samankokoisella toisella palstalla tavanomaisen viljelyn keinoja käyttäen.
Säilyttävässä maanviljelyssä maaperää häiritään mahdollisimman vähän ja kasvatetaan useita eri kasvilajeja, jotta maan laatu kohenee. Tavanomaisen viljelyn palstalla maata muokataan.
Matanga on jo nähnyt, että säilyttävä viljely kannattaa. Viime satokaudella hän sai hyvän sadon huolimatta kuivuudesta, joka verotti viljaa kautta Zimbabwen.
– Aiemmin väheksyin pienijyväisiä viljoja. Nyt ymmärrän, että ne kestävät kuivuutta ja kypsyvät varhain, Matanga selittää ja silmäilee hymyillen hirssi- ja durra-peltojaan.
Jaettua tietoa
Hirssi ja durra sietävät kuivuuden lisäksi köyhää maaperää ja muita ankaria kasvuolosuhteita. Ne myös sopeutuvat monenlaisiin oloihin eivätkä vaadi runsasta kemiallisten lannoitteiden ja tuholaismyrkkyjen käyttöä. Lisäksi ne torjuvat aavikoitumista, sillä niiden syvälle tunkeutuvat juuret sitovat maaperää.
Hirssi ja durra ovat vanhoja zimbabwelaisia viljelykasveja, mutta brittiläiset siirtomaaisännät suosivat maissia ja saivat paikalliset luopumaan perinteisistä viljoistaan.
Pienviljelijä Progress White, 29, kertoo, että El Niñon aiheuttaman kuivuuden aikanakin hänen sadostaan riitti myytäväksi asti. Tavanomaisella viljelyllä tulokset ovat huonompia.
Matanga ja muut hankkeessa mukana olevat viljelijät analysoivat jokaisen satokauden tulokset ja sen mukaan päättelevät, mitkä viljelykasvit menestyvät.
He jakavat havaintonsa yhteisön muiden maanviljelijöiden kanssa, ja kymmenhenkisen hankeryhmän lisäksi 200 viljelijää Rushingassa panee käytäntöön Matangan ja kumppanien oppimia asioita.
Zimbabwessa hirssistä ja durrasta tehdään jauhoa, josta valmistetaan sekä perinteistä, paksua sadza-puuroa että juomia. Kaupunkialueiden ravintoloissa sadza on muodostunut suosituksi ja hintavaksi tuotteeksi, joten pienijyväisillä viljoilla on kysyntää reilusti yli kotitarvetuotannon. Hankkeen viljelijät saavatkin kaikki paitsi ruokittua perheensä, myös tuloja ylijäämän myynnistä.
uutiskirje 