Ketkä ovat tämän päivän vaikuttavimpia vasemmistolaisia?
Tätä KU:n toimitus kysyi useilta ihmisiltä. Vastaajia oli eri ikäisiä, eri taustoilla, eri sukupuolista ja eri puolilta Suomea, eivätkä suinkaan kaikki olleet vasemmistolaisia.
Näistä vastauksista ja toimituksellisen harkinnan pohjalta koostettiin kymmenen tällä hetkellä erityisen vaikuttavan henkilön lista. Henkilöt ovat tässä aakkos-, eivät vaikuttavuusjärjestyksessä.
Mitä sitten on vaikuttavuus? Ainakin se voi ilmetä niin poliittisena ja taloudellisena valtana kuin asiantuntijuutena ja mielipidevaikuttajuutenakin.
Lopulta kyse on toki tulkinnasta, näkökulmasta ja mielikuvista. On monta tapaa olla vasemmistolainen ja monta tapaa vaikuttaa. Hyväksytään se ja muutetaan maailma.
Li Andersson: Vasemmiston megastara
Vasemmistoliiton muutos punavihreiden kaupunkilaisten puolueeksi kulminoituu Li Anderssoniin. Muutoksen aloitti Paavo Arhinmäki, mutta Anderssonin aikana vasemmistosta tuli se, mitä se nykyisin on.
Asiakeskeisyydessään Andersson on poliitikoksi poikkeuksellinen. Andersson tunnetaan ja häntä arvostetaan yli puoluerajojen siitä, että hän perehtyy asioihin perusteellisesti ja argumentoi vahvasti asiapohjalta. Hän ei ole tyytynyt helppoon ja höttöiseen arvopuheeseen vaan puhunut systemaattisesti ja analyyttisesti taloudesta.
Onkin hämmentävää, ettei vaaliväittelyissäkin loistaneen älykkään ja nopean Anderssonin suosio juuri kanavoitunut vasemmiston kannatuksen nousuksi. Ehkä se kertoo osaltaan siitä, että politiikkaa tehdään ja äänestäjät äänestävät ensisijaisesti tunteella.
Toisaalta europarlamentissa Anderssonista saattaa osana GUE/NGL-vasemmistoryhmittymää muodostua hyvinkin näkyvä ja merkittävä vasemmistolainen hahmo, joka vaikuttaa paljon siihen, mitä vasemmisto on Euroopassa.
Mepiksi Andersson saikin harvinaisen vahvan mandaatin äänestäjiltä, kun hän vuonna 2024 rikkoi eurovaalien Suomen kaikkien aikojen ääniennätyksen lähes 250 000 äänellään. Äänikuningatar itse arvioi ihmisten arvostaneen hänen tapaansa tehdä politiikkaa – eikä varmasti ollut siinä aivan väärässä. Andersson on 150 000 Instagram-seuraajallaan yksi myös ulkomailla tunnetuimmista vasemmistolaisista.
Paavo Arhinmäki: Punavihreä eminenssi
Vasemmistoliiton puheenjohtajuuden vuonna 2016 jättänyt Paavo Arhinmäki ei suinkaan poistunut politiikan näyttämöltä, vaan jatkoi ensin rivikansanedustajana, sitten puolueensa eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Hän on ollut seuraajilleen Li Anderssonille ja Minja Koskelalle myös luotettu neuvonantaja.
Vuoden 2021 kuntavaalien jälkeen Paavo Arhinmäki valittiin Helsingin kaupungin kulttuurista ja vapaa-ajasta vastaavaksi apulaispormestariksi. Edellisen kerran vasemmistoliiton edeltäjä SKDL oli pitänyt hallussaan Helsingin apulaiskaupunginjohtajan pestiä vuonna 1989.
Paavo Arhinmäki on onnistuneesti profiloitunut sportti-, kulttuuri- ja lähiöpormestarina. Hän on julkaissut sosiaaliseen mediaan huippusuosittuja videoita, joissa esitellään pääkaupungin kulttuuri- ja liikuntapalveluita. Arhinmäki on apulaispormestarin ominaisuudessa pyörittänyt myös lukupiiriä, jonka yhteydessä hän on käynyt kaikissa Helsingin 38 kirjastossa. Lisäksi hän on tuonut esille Helsingin lähiöiden merkitystä kaupungin vetovoiman ja viihtyisyyden lisäämisessä.
Arhinmäki on yhä vasemmistoliiton näkyvimpiä poliitikkoja, ja varsinkin Helsingissä hän on suosittu hahmo toreilla ja markkinoilla. Usein Arhinmäen ympärille kerääntyykin aktiivinen toriparlamentti kuuntelemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista.
Lauri Finér: Veronörtti numero yksi
Harva suomalainen pystyy nimeämään ainuttakaan puolueen ajatuspajaa. Jos pystyy, on nimi todennäköisesti Kalevi Sorsa -säätiö. Se johtuu Lauri Finéristä, joka on tehnyt demarien ajatuspajasta aktiivisen yhteiskunnallisen keskustelijan.
Yhden luonnehdinnan mukaan Finér johtamansa säätiön kanssa tekee sen työn, joka ammattiyhdistysliikkeen pitäisi tehdä. Yksi tuoreimmista esimerkeistä on Sorsa-säätiön raportti, jossa osoitettiin valtiovarainministeriön työllisyysvaikutusten höttöisyys.
Työn laadusta kertoo se, että häntä vastaan ei kampanjoida faktoilla. Kritiikki kohdistuu käytännössä aina Finérin säätiön taustaan. Syykin on selvä: Finérin teettämät raportit ovat perusteiltaan vankkoja.
Mikään kansanvillitsijä Lauri Finér ei ole. Puhe on tiukan tutkijapohjaista, ja se on ryyditetty viittauksilla tutkimuksiin.
Maallikko saattaa pudota nopeasti kärryiltä, kun kuuntelee veroselvitystä. Jotkut kuvailevatkin Finériä veronörtiksi, mutta nörtti ei tässä tapauksessa ole haukkumasana.
Yhden henkilön merkitystä ei pidä ylikorostaa, mutta ajatuspajakentällä Lauri Finérin kädenjälki on ollut todella iso.
Lauri Holappa: Vastavirran talousviisas
Uuden talousajattelun keskuksen (UTAK) toiminnanjohtaja Lauri Holappa on valtiotieteiden tohtori, tietokirjailija ja tutkija. Hänet tunnetaan yhtenä Suomen näkyvimmistä jälkikeynesiläisen taloustieteen edustajista. Työssään Holappa kritisoi talouskuripolitiikkaa ja niinkutsuttua tarjontapuolen taloustiedettä.
Holappa pulpahti valtakunnanjulkisuuteen 2010-luvun alun eurokriisin jälkimainingeissa, kun Holapan ja Jussi Ahokkaan teos Rahatalous haltuun (Otava 2014) julkaistiin. Kirjassaan Ahokas ja Holappa purkivat suomalaisen valtavirran talouspolitiikkaan ja -keskusteluun liittyviä käsityksiä ja tarkastelivat niitä kriittisesti. Teos väitti, että ”Suomen talouspolitiikkaa ohjaava valtateoria on perusteiltaan virheellinen ja sen toteuttaminen johtaa kurjistuvaan talouskehitykseen ja hyvinvointivaltion tuhoutumiseen”.
Sittemmin Holapan ja Ahokkaan yhteistyö jatkui Poliittinen talous -podcastin muodossa. Talouspolitiikkaa kriittisellä otteella tarkastellutta podcastia julkaistiin 70 jakson verran vuosina 2018–2024. Sen työtä jatkaa KU:n Raha, talous ja politiikka -podcast.
Lauri Holappa on pysytellyt politiikan ulkokehällä, mutta hän toimi vasemmistoliiton ministeriryhmän talouspoliittisena erityisavustajana 2021–23, kun puolue oli mukana Marinin hallituksessa.
Anna Kontula: Viimeinen radikaali
Tutkijataustainen Anna Kontula ei ole poliitikkona tyytynyt surfailemaan uusimpien trendien aallonharjalla, vaan hän on ollut luomassa niitä. Kontulalla on sekä poikkeuksellinen kyky havaita yhteiskunnan uusia virtauksia ja hienovaraisia signaaleita että kyky vakiinnuttaa uusia aiheita ja näkökulmia poliittiseen keskusteluun.
Kontula puhui esimerkiksi seksityöläisten ja siirtolaisten oikeuksista jo pari vuosikymmentä ennen muita ja kirjoitti hengellisyydestä ja uskonnosta yli kymmenen vuotta ennen nykyistä yhteiskunnassa orastavaa uutta kiinnostusta aihealueeseen.
Hän ei ole epäröinyt harjoittaa myöskään kansalaistottelemattomuutta tärkeiksi kokemiensa asioiden eteen. Vuonna 2020 Kontula pyrki tunkeutumaan Israelin rakentaman muurin läpi Gazaan saadakseen huomiota alueen saarrolle ja vastustaakseen Suomen asekauppoja Israelin kanssa. Aiemmin hän on kertonut muun muassa piilotelleensa paperittomia kotonaan.
Kontula on profiloitunut ennen kaikkea ajattelijana. Tinkimätön, pelottavan terävä ja johdonmukainen Kontula on Anderssonin lailla loistanut livekeskusteluissa.
Puolueen sisällä hän asemoituu sen vasempaan laitaan ja kutsuu itseään kommunistiksi. Kontula ei ole epäröinyt olla eri mieltä myöskään oman puolueensa kanssa. Esimerkiksi Suomen Nato-jäsenyyttä hän vastusti.
Minja Koskela: Juokseva johtotähti
Kun Minja Koskela valittiin vasemmistoliiton puheenjohtajaksi lokakuussa 2024, politiikan käytäväpuheissa kuiskittiin Koskelan joutuvan täyttävän edeltäjänsä Li Anderssonin suuria saappaita.
Ajatus ei ollut tuulesta temmattu: kun Andersson ilmoitti luopuvansa puheenjohtajuudesta, pidäteltiin vasemmistossa hengitystä. Puolueen kannatuksen ajateltiin olevan pitkälti huippusuositun puheenjohtajan varassa. Romahtaisiko puolueen kannatus siis puheenjohtajavaihdoksen myötä?
Koskela on antanut Anderssonin viedä saappaansa mukanaan Brysseliin ja vetänyt niiden sijaan jalkaansa juoksukengät. Kestävyysjuoksua harrastava Minja Koskela joutui kuitenkin heti spurttaamaan ja viemään puolueensa kunta- ja aluevaaleihin toimittuaan puoluejohdossa vain puoli vuotta.
Vaalitulos oli lopulta vasemmistoliitolle hyvä, ja puheenjohtaja Koskelakin voi keskittyä pitkän matkan tavoitteeseen eli eduskuntavaaleihin 2027.
Matkalla niihin on kolme estettä hypättävänä. Ensimmäinen on se, miten säilyttää puolueen hyvä kannatuskehitys, kun vaaleihin on yli vuosi aikaa. Toinen on vasemmistoliiton erottautuminen suhteessa SDP:hen ja vihreisiin: miten erottautua riittävästi – ajautumatta kuitenkaan marginaaliin?
Kolmas kysymysmerkki liittyy valtaan. Viekö Minja Koskela puolueensa hallitusvastuuseen eduskuntavaalien jälkeen? Jos kyllä, kenen kanssa ja millä ohjelmalla?
Turja Lehtonen: Kabinettien jyrähtelijä
Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen on kävelevä sitaattiautomaatti. Kun toimittajan nauhuri napsahtaa päälle, päätyy viidentoista minuutin nauhalle kymmeniä otsikkoon kelpaavia sitaatteja.
Turkulaisista juuristaan ylpeä Lehtonen ei pelkää niin sanotusti tykitellä. Kun Teollisuusliiton demarisiipi jarruttelee ja on varovainen kommenteissaan, antaa Lehtonen palaa. Tulilinjalla ovat milloin Elinkeinoelämän keskusliiton johtajat, milloin Teknologiateollisuuden työnantajat tai oikeistohallitus.
Lehtosen vaikutus vasemmistossa näkyy etenkin kahdessa asiassa. Teollisuusliitto neuvottelee, vaikka Lehtonen ei sitä halua, oikeastaan kaikille suomalaisille palkankorotukset. Teollisuusliiton palkankorotuksista syntyy niin sanottu yleinen linja, jota muut eivät ylitä.
Toinen puoli on sitten yhteiskunnallisessa keskustelussa, jossa ay-liikkeen kuuluvimmat äänet ovat merkittävimmillä liitoilla. Teollisuusliitto on todennäköisesti merkittävin.
Lehtonen johtaa Teollisuusliiton vasemmistosiipeä. Yli viisikymppinen mies on uransa aikana nähnyt, kuinka vasemmiston suosio on liiton jäsenistössä hiipunut.
Sen kääntämiseksi kukaan ei ole vielä keksinyt keinoa.
Matias Mäkynen: Vasemmistodemarien megafoni
Matias Mäkynen tunnetaan viiksistään ja talousnäkemyksistään. Harvaa osaa silti sanoa, milloin hän nousi eduskuntaan. Oikea vastaus ei nimittäin ole eduskuntavaalien jälkeen vuonna 2019.
Niissä Mäkynen jäi varasijalle. Paikka eduskuntaan aukesi joulukuussa 2019 Jutta Urpilaisen siirryttyä komissaariksi.
Omiensa joukossa Mäkynen oli jo tunnettu, mutta valtakunnan julkisuuteen hän pomppasi tammikuussa 2021. Silloin hän tykitti Helsingin Sanomain haastattelussa talousnäkemyksiään, joissa hän haastoi niin kutsuttua valtavirtaista näkemystä.
Nimi oli isossa lehdessä, ja se myös huomattiin isosti. Seurauksena oli, että Mäkynen nousi demarien talouspuhujaksi. Hattu päästä, isossa puolueessa se on helpommin sanottu kuin tehty.
Sanna Marin sai demarit näyttämään vasemmistolaisemmilta, Matias Mäkynen sai heidät kuulostamaan siltä. Se näkyi eduskuntavaaleissa 2023.
Antti Lindtmanin johtamassa SDP:ssä Mäkynen on ajautunut sivuraiteelle, mutta hän on taitavasti onnistunut haastamaan puolueensa linjoja ja tuomaan linjaeroja julkisuuteen. Viime aikoina nämä ovat koskeneet talouden lisäksi myös ihmisoikeuksia, kun Mäkynen on viiden muun demarikollegansa kanssa vastustanut hallituksen ja muiden demarien tukemaa käännytyslakia.
Yksi tähän juttuun haastateltu henkilö kuvasi Mäkystä osuvasti: vallitsevan talouspoliittisen ajattelun haastaja, vasemmistolaisuuden soihdunkantaja oikeistodemareiden nyt hallitsemassa SDP:ssä.
Millariikka Rytkönen: Hoitajakapinan airut
Myös Millariikka Rytkönen on harvinaisuus lajissaan: ammattiliiton johtaja, joka on somessa kuin kala vedessä. Tehyn puheenjohtaja sometti itsensä suomalaisten sydämiin viimeistään vuonna 2022 Milla ja lamppu -Instagram-tilillään, joka ironisoi liittojohtajan kuvasta noussutta kohua. Oikealla laidalla oli näet pöyristytty siitä, että Rytkösen kanssa samassa lehtikuvassa näkyi ”sairaanhoitajan kuukausipalkan verran” maksava design-lamppu. Rytkönen otti absurdista kritiikistä kaiken ilon irti ja alkoi kuvata itseään erilaisten sairaanhoitajan kuukausipalkan verran maksavien asioiden vieressä.
Rytkösen somepreesens on ollut muutenkin virkistävä. Hän on käyttänyt taitavasti hyväkseen kohtaamaansa arvostelua ja tehnyt kritisoiduimmista ominaisuuksistaan valttikorttejaan: hän on räväkkä ja suora ja kritisoinut naisiin kohdistuvia kulttuurisia odotuksia esimerkiksi herkuttelemalla somekuvissaan. Rytkönen on nainen, joka on liikaa, ja häntä vihataan ja rakastetaan juuri siksi.
Myös ay-liikkeen sisällä Rytkönen on jakanut mielipiteitä pidettyään voimakkaasti kiinni hoitajien palkankorotusvaateista koronapandemian jälkimainingeissa, kun ylistettyjen sankarihoitajien arvostus ei vähemmän yllättäen tahtonutkaan realisoitua näiden palkkoihin.
Niin sanotun pakkolain eli potilasturvalain kritiikki henkilöityi sekin Rytköseen, joka vastusti Marinin hallituksen säätämää lakia viimeiseen asti. Laki aiheuttikin joukkopaon jo valmiiksi työvoimapulasta kärsivältä alalta, kun tuhannet hoitajat poistivat ammattioikeutensa Valviran rekistereistä välttääkseen pakkotyön.
Alma Tuuva: Meemivasemmiston kasvot
Taiteilija ja sosiaalisen median vaikuttaja Alma Tuuva valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vasemmistoliiton sitoutumattomana ehdokkaana kevään 2025 kuntavaaleissa. 2 855 äänellään Tuuva jätti taakseen useita istuvia kansanedustajia ja ministereitä.
Tuuvan suosio perustuu hänen ylläpitämäänsä Pikakahvimemegirl-tiliin Instagramissa. Tilillä on yli 40 000 seuraajaa.
Vuonna 2023 Alma Tuuva osallistui Ylen Sinkut paljaana -realitysarjaan, jossa hän sai aikaan kohua kapitalisminvastaisilla ajatuksillaan työstäkieltäytymisestä. Tuuvan mielipiteet palkkatyöstä aiheuttivat oikeistopiireissä närkästystä ja suoranaista raivoa, mutta toisaalla ne saivat kannatusta ja vastakaikua.
Julkisuuden ja vaalivoiton kautta Tuuvasta on tullut 2020-luvun meemivasemmiston näkyvin edustaja. Meemivasemmisto paketoi kapitalismia ja oikeistoa kritisoivat argumentit lyhyeen, helposti ymmärrettävään – ja ennen kaikkea jaettavaan muotoon. Pikakahvimemegirlinä Alma Tuuva julkaisee meemejä, jotka kritisoivat nasevasti kapitalismia, työelämää ja oikeistopolitiikkaa. Hänen otteensa on piikikäs, mutta leikittelevä.
Politiikan ja meemien lisäksi Alma Tuuva on kertonut kirjoittavansa kirjaa, johon hänellä on kustannussopimus. Tuuvalla on myös podcast, ja hän on kirjoittanut kolumneja muun muassa Tulva-lehteen.
uutiskirje 
