Helsingin Sanomien faktantarkastus petti toukokuussa, kun se julkaisi pääministeri Petteri Orpon kolumnin. Pääministeri kirjoitti, että valtiovarainministeriön mukaan velkasuhde on “vakautumassa tavoitellusti vaalikauden aikana”. Orpo viittasi valtiovarainministeriön tekemään laskelmaan, jossa velkasuhteen kasvu pysähtyy hetkellisesti vuonna 2027 ja jatkaa sen jälkeen taas kasvuaan.
Valtiovarainministeriöllä on erityinen rooli velkaantumisongelman ratkaisemisessa. Ministeriö on käytännössä määrittänyt Orpon hallituksen talouspoliittisen linjan. Ministeriö arvioi ennen eduskuntavaaleja esittämänsä virkamiespuheenvuoron pohjalta, että kuuden miljardin euron sopeutus riittää vakauttamaan Suomen velkasuhteen alle 80 prosenttiin melkein 2040-luvulle saakka (kuvion 1 tummansininen käyrä). Ilman sopeutusta velkasuhde puolestaan kasvaisi 90 prosenttiin 2030-luvulle tultaessa (sininen käyrä).
Kuvion lähde: Petteri Orpon hallitusohjelma
Vaikka hallitus on totellut kiltisti valtiovarainministeriön suosituksia ja tehnyt lisäsopeutusta kolmen miljardin edestä, velkasuhde näyttää ministeriön tämänhetkisen arvion perusteella nousevan hallituskauden aikana noin 10 prosenttiyksikköä: 77 prosentista 87 prosenttiin. Kaikista sopeutustoimista huolimatta velkaantuminen on siis kasvanut nopeammin kuin mitä ministeriö alun perin arvioi tapahtuvan ilman sopeutusta.
Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majanen arvioi tuoreessa kirjoituksessaan, että velkasuhteen vakauttaminen edellyttäisikin tällä hallituskaudella yhteensä kymmenen miljardin euron sopeutusta ja seuraavalla hallituskaudella 5–9 miljardin sopeutusta. Valtiovarainministeriön arvio sopeutuksen tarpeesta on siis noussut kahdessa vuodessa yhteensä 9 miljardista 16–19 miljardiin.
Tässä syy, miksi Suomessa ei ole ollut kasvua kohta 20 vuoteen eikä myöskään tule olemaan.
Ministeriön ennusteet ovat menneet toistuvasti metsään, minkä lisäksi se on säännönmukaisesti aliarvioinut suosittelemansa talouspolitiikan negatiivisia kerrannaisvaikutuksia. Vaikka rahaministeriö ei ole kyennyt ennustamaan Trumpin kauppasotia, sote-menojen kasvua tai aiempaa kireämmän rahapolitiikan vaikutusta rakennusalaan, jo Orpon hallituksen aloittaessa oli selvää, että leikkauspolitiikka on liian kireää huomioiden silloin vallinneen talouden matalasuhdanteen.
Jatkuvasti väärin ajoitettu sopeutus johtuu puutteellisesta käsityksestä kasvumallista. Nokian romahdus jätti Suomen kokonaiskysyntään merkittävän aukon (kuvion 2 keltainen alue 1993-2007) ja finanssikriisistä lähtien kasvu onkin ollut yhä riippuvaisempaa kotimaisesta kysynnästä ja julkisista alijäämistä (tummansiniset & vaaleansiniset alueet 2011-2023). Jatkuva sopeutus syventää rakenteellisia ongelmia pitämällä tuottavuuden kasvun pysähdyksissä sekä kasvattamalla tulo- ja varallisuuseroja.
Suomen hallitukset ja valtiovarainministeriö näyttävät elävän symbioosissa. Velkaantumisongelmaa ylläpidetään ja ratkotaan ennusteilla ja käppyröillä, jotka eivät kestä kriittisiä arvioita. Miljardien virheet ennusteissa kuitataan olankohautuksin, koska tärkeintä on “vastuullisen” leikkauspolitiikan jatkaminen. Tällä pelillä hallitus ja valtiovarainministeriö pyrkivät sitomaan seuraavankin hallituksen miljardien leikkausurakkaan – kaksi vuotta ennen eduskuntavaaleja.
Tässä syy, miksi Suomessa ei ole ollut kasvua kohta 20 vuoteen eikä myöskään tule olemaan.
uutiskirje 
