Kuusi vuotta sitten Romanian Transilvaniasta Sibiun kylästä kotoisin oleva Maria Caldararu tuli Suomeen paremman elämän toivossa.
– Kotiseudulla ei ollut mitään työtä eikä toimeentuloa. Kuulin, että muut olivat lähteneet ulkomaille ja lähdin itsekin. Yksi tuttuni tuli ensin Suomeen, ja kuulin häneltä, että tämä voi olla hyvä paikka, hän kertoo.
Ensimmäiset vuodet hän kerjäsi Helsingissä ja radanvarren kaupungeissa.
Työskentely projektissa on vahvistanut näkemystäni siitä, mikä merkitys toivolla on elämää kannattelevana voimana.
– Vaikeaa, hän sanoo siitä ajasta.
– Osa ihmisistä suhtautuu kerjääviin vihamielisesti. Mutta on hyviäkin kokemuksia. Olen tutustunut ihmisiin ja saanut heiltä apua. Kerjääminen ei ole mukavaa, mutta se oli pakko.
Kerjäämillään rahoilla Caldararu tuki Romaniassa asuvaa tyttärensä perhettä. Hän on 1,4 vuotiaan lapsen isoäiti. Perheen ainoa toimeentulo on lapsilisä, joka on kymmenen euroa kuukaudessa. Töitä ei ole.
Maria Caldararun elämä muuttui, kun hän sai töitä Diakonissalaitoksen Työtä ja toivoa -osuuskunnan avulla. Diakonissalaitos on puolentoista vuoden ajan kehittänyt keinoja, joilla Itä-Euroopan romanit voivat kerjäämisen sijasta tehdä työtä ja saada siitä palkkaa. Hankkeen avulla lähes 30 romania on päässyt kiinni työelämään.
– Suurin osa tekee keikkatyötä siivoojana Keikkapooli-palvelun kautta, mutta muutama heistä on löytänyt työpaikan myös vapailta markkinoilta, kertoo hankkeen projektipäällikkö Maria Dorofte.
Järvenpään Saunakalliossa asuva Maria Caldararu pääsi vuosi sitten hankkeen avulla kadulta kerjäämästä ja tekee nyt töitä kotisiivoojana. Kuukausiansiot vaihtelevat työtilanteen mukaan 600:sta 1 500 euroon.
– Sinut nähdään eri tavalla yhteiskunnassa, kun teet työtä ja toimeentulo on parempi. Nyt tiedän, että voin auttaa perhettäni säännöllisesti, Caldararu kertoo uudesta elämästään.
Hän aikoo jäädä Suomeen, koska Romaniassa siivoojaksi pääsy on lähes mahdotonta. Maria Caldararu on käynyt neljä luokkaa koulua, mutta Romaniassa tutkintoon vaaditaan koko yhdeksänvuotisen peruskoulun suorittaminen.
Ääni liikkuvalle väelle
Caldararu on yksi seitsemästä romaninaisesta taiteilija Katriina Haikalan ja tuottaja Anna Miettisen Lupta Femeilor -projektissa. Naisten taistelusta kertova näyttely on esillä Kulttuurikeskus Caisassa lokakuun ajan. Siinä äänen saavat Romaniasta Suomeen tulleet naiset, jotka usein nähdään täällä pelkästään kerjääjinä, uhreina tai rikollisina.
Aloite projektiin tuli naisilta itseltään. Tuottaja Anna Miettisen mukaan he halusivat tulla nähdyksi uudenlaisessa valossa, henkilöinä, joilla kaikilla on oma tarinansa.
Liikkeelle lähdettiin työpajoista. Lopputulos on videoteos, seitsemän Katriina Haikalan ottamaa vahvaa muotokuvaa naisista sekä satoja valokuvia, joita naiset ottivat omasta arjestaan digitaalisilla kameroilla viikon ajan.
Arkensa lisäksi naiset kertovat tulevaisuudenhaaveistaan ja siitä, miltä heidän arkensa näyttäisi, jos kaikki asiat olisivat kuten he toivovat.
Syrjintä ei ole lannistanut
Taideprojektiin osallistunut Rodica Isabela Avram kysyy, miksi maailmassa on niin paljon vihaa.
– Miksi ihmiset vihaavat ja mitä he vihaavat? Olemme kaikki samanlaisia: minulla on sydän ja kaikilla meillä on sydän. Minulla on sielu ja kaikilla meillä on sielu.
Katriina Haikala sanoo naisten tarinoiden avaavan ikkunan heidän elämäänsä, ja mahdollistavan ymmärtämisen sekä myötäelämisen ennakkoluuloisen hämmennyksen ja pelon sijaan.
– Ryhmämme naisilla on selkeät suunnitelmat tulevaisuuden varalle, ja he ovat valmiita sekä taistelemaan, että kärsimään saavuttaakseen nuo tavoitteet. Syrjivistä, ankarista elinolosuhteista huolimatta naiset eivät ole lannistuneet, vaan halu rakentaa parempaa huomista lapsille ja perheelle on valtava. Toisenlainen tulevaisuus rakentuu jokapäiväisten ponnistelujen avulla. Työskentely projektissa on vahvistanut näkemystäni siitä, mikä merkitys toivolla on elämää kannattelevana voimana.
Näyttely toteutetaan yhteistyössä Diakonissalaitoksen, Suomen Kulttuurirahaston, AVEKin ja Helsingin kaupungin kanssa.
Lupta Femeilor -näyttely 31.10. saakka Caisan galleria, kulttuurikeskus Caisa (Kaikukatu 4 B), Helsinki. Arkisin klo 9–19 ja lauantaisin klo 10–19. Näyttelyyn on vapaa pääsy.
uutiskirje 
