Heleä kolmasluokkalaisen ääni kuuluu tietokoneen kaiuttimista:
– Eikö täällä ole muita paikalla kuin mä?
Pian epätoivoisen kysymyksen jälkeen alkaa innokkaiden oppilaiden profiileja pompsahdella näytölle, ja riemunkiljahdukset kuuluvat ympäri Oulunkylässä sijaitsevaa kerrostaloasuntoa.
Ne lapset, joilla on vaikeuksia oppimisessa, usein myös kärsivät eniten tästä poikkeustilasta.
Innokas, kovaääninen ja kannustava luokanopettaja Ville Teittinen aloittaa kolmannen etäopetuspäivänsä. Ville vaihtaa oppilaiden kanssa kuulumiset, ja utelee tietääkö joku puuttuvan oppilaan viimeaikaisista liikkeistä. Tunnin alussa pohditaan voisiko yhtenä tehtävänä olla isovanhemmille soittaminen tai Minecraftin hyödyntäminen opetustarkoituksessa.
Tänään lukujärjestyksessä on murtolukuja piirakkalaskujen avulla, tietovisaa ja oppilaiden rap-kappaleiden kuuntelemista. Yhdellä oppilaalla on ongelmia verkkoyhteyden kanssa.
– Sopiiko, että soitan tunnin jälkeen ja katsotaan yhteyksiä yhdessä? Voit kirjoittaa tuohon chattiin nyt poikkeuksellisesti, kysyy Teittinen oppilaaltaan.
Ajoittain keskustelu on kovaäänistä. Jokaisella oppilaalla on toinen toistaan tärkeämpää kerrottavaa. Yhtäkkiä yksi oppilaista aloittaa korvia särkevän sekoituksen huutoa ja muminaa, aivan mikin vieressä.
– Hiljennätkö mikkiä, siinä on varmaan jotain vikaa kun kuuluu tuollaista älämölöä, sanoo Teittinen pilke silmäkulmassa kovaääniselle, mutta innokkaalle etäopiskelijalle tunnin alussa.
Etäopetukseen kahdessa päivässä
Teittinen on nyt uuden ja tuntemattoman äärellä. Kuten koko Suomi, on myös Käpylän peruskoulun kolmannen luokan opettaja joutunut muuttamaan arjen rutiinit, ja työskentelytavat muutamassa yössä kokonaan uusiksi.
Opettajien verkostot ja erilaiset ryhmät auttavat etäopetuksen suunnittelussa, ja keskustelu kollegoiden kanssa on ollut tiivistä viime päivinä Teittisen mukaan. Uusia tapoja opettaa etsitään nyt toden teolla.
– Aika näyttää kuinka valtakunnallisesta etäopetuksesta suoriuduttiin. Tämä on hyvin kokeellista. Joka päivä tehdään uusia havaintoja siitä mikä toimii tai ei toimi. Pitää myös muistaa, että aikaa meillä oli noin kaksi päivää, ja se huomioon ottaen näyttää hyvältä, myhäilee Teittinen.
Kohtaamisen siirtyminen verkkoon ei vielä huoleta. Hänen mukaansa osa lapsista hyötyy selkeästi lisääntyneestä vastuusta, kun taas toisille etätyöskentely ei ole paras vaihtoehto.
Etänä tapahtuva opetus ei kuitenkaan Teittisen mielestä korvaa fyysistä läsnäoloa, mutta sitä voidaan hyödyntää tulevaisuudessa enemmän.
– Tärkeintä on, että saadaan tapaaminen joka päivälle ja voitaisiin kohdata, vaikka etänä ollaankin. Näin pysyn lasten arjessa mukana. Selkeää on kuitenkin, että kaikille tämä ei sovi, eikä voi korvata normaalia opetusta. Tarpeen tullen sovin kahdenkeskisiä juttutuokioita puhelimessa, miettii Teittinen.
Teittisen operoima etäopetus vaikuttaa poikkeuksellisiin olosuhteisiin nähden toimivalta. Digitaitojen hallinta jo ennen koronaa on hänen mielestään korostunut viimeisten kolmen päivän aikana.
– Tiedän, että joillekin tämä on vaikeampaa, ja osa opettajista opettaa puhelin ja vihko -menetelmällä. Kotitehtävät katsotaan sitten kouluun palattaessa. Tämä on täysin sallittua, ja joissain tapauksissa myös ainut vaihtoehto, kun kaikille ei riitä laitteita tai kotona ei ole valmiuksia etäopiskeluun, kertoo Teittinen.
Etäopetus peräänkuuluttaa opettajan luovuutta. Teittisen mukaan kaikkia aineita on mahdollista opettaa etänä, ja suurin osa on tehtävänannosta kiinni.
– Olen kuullut, että puukäsityön tunnilla oli kiristetty kaikki ovenkahvat kotona ja opeteltu työkaluja etsimällä niitä kotoa. Liikunnassa taas oli tehty temppurataa, kertoo Teittinen.
Kaikilla ei samoja mahdollisuuksia
Etäopiskelu sitoo vanhempia, ja etätöitä tekevän aikuisen voi olla hankalaa keskittyä moneen tehtävään samanaikaisesti. Varsinkin, jos perheessä on paljon kouluikäisiä lapsia. Huolta aiheuttaa myös erilaiset oppimisvaikeudet.
– Siinä voi mennä vanhemmilla roolit sekaisin, kun muutos on äkillinen. Kotona pitäisi tehdä omat työt, auttaa koulunkäynnissä ja samalla muistaa olla lapselle vanhempi. Tämä on varmasti haastavaa, sanoo Teittinen.
– On myös koteja, missä lapsella ei ole hyvä olla. On ikävää ajatella, että juuri nämä oppilaat eivät pääse kouluun tai halua kertoa huonoista oloista. Lastensuojelulliset käytännöt eivät kuitenkaan muutu, vaikka opetus tapahtuu etänä, lisää Teittinen.
Kaikissa perheissä ei välttämättä vaadittavia laitteita ole, vaikka yksinkertaisimmillaan etäopetukseen voi liittyä älypuhelimen kautta. Myöskään kaikissa kunnissa ei ole reagoitu koulumaailman digimuutokseen tarpeeksi ajoissa, tällöin kaikille oppilaille ei ole saatu järjestettyä kunnollisia koneita.
Helsingin kaupungin digitalisaatio-ohjelman ansiosta suurimmalle osalle lapsista on pystytty tarjoamaan tarvittava laitteisto. Ohjelman aikana on uusittu koulujen koneita, hankittu tabletteja ja kehitetty opettajien digitaalista osaamista.
– Helsingin kaupunki on hankkinut viime vuosina ison määrän laitteita, ja se näkyy nyt positiivisesti, linjaa Teittinen.
Palautteen antaminen korostuu
Teittinen on huomannut, että ne oppilaat jotka ovat kilttejä ja hyväkäytöksisiä koulussa saattavat olla yhtäkkiä äänekkäitä ja huomionhakuisia etäopetuksen aikana. Hän pohtii johtuisiko tämä sosiaalisen paineen muutoksesta, kun samassa tilassa ei ole enää muita opiskelijoita.
– Tämän kaltaisten ilmiöiden huomaaminen ja reagointi on mielestäni tärkeää. Se antaa meille paljon lisätietoa tulevaisuuden varalle, hän huomauttaa.
Lasten innostaminen etäopiskeluun voi olla hankalaa. Tähän vaikuttaa annettu palaute, yksilöidyt tehtävät ja innostava suhtautuminen opettamiseen.
– Olen huomannut, että palautteen antamisen merkitys kasvaa. Mitä itsenäisempiä toimijoita opiskelijat ovat, sitä yksilöllisempää, kannustavampaa ja voimaannuttavampaa palautetta he myös tarvitsevat. Etänä ei ole mahdollista saada tukea samoin kuten luokkaopetuksessa, pohtii Teittinen kysyttäessä etäopetukseen liittyvistä uusista havainnoista.
Tarpeen tullen erilaiset oppimisvaikeudet voidaan huomioida yksilöllisellä opetuksella tai tarvittaessa myös kouluolosuhteissa.
– Vaihtoehtoja on, mutta ne lapset joilla on vaikeuksia oppimisessa, usein myös kärsivät eniten tästä poikkeustilasta, harmittelee Teittinen.
Tunti lähentelee loppuaan. Teittinen varmistaa, että jokainen on saanut kotitehtävät, ja muistuttaa tulevista matematiikan kokeista.
– Soitan sulle ope nyt! Katsotaan niitä yhteyksiä, kuuluu innokas lapsen ääni.
– Soita vaan, vastaan kyllä, sanoo Ville Teittinen hymyillen.
lehti 