–Nuorena ihmisenä olen pettynyt maailman päättäjiin. Olen pettynyt siihen, että meille tärkeistä asioista ei keskustella, 18-vuotias Sumak Helena Sirén Gualinga sanoi puheessaan viime vuonna Madridissa järjestetyssä YK:n ilmastokokouksessa. Puhe levisi kansainvälisiin medioihin, joissa häntä kuvattiin uuden sukupolven aktivistiksi Greta Thunbergin viitoittamalla tiellä.
Nyt Helena Gualinga vastaa puhelimeen kotonaan Turussa ja kertoo, miksi kokouksen lopputulos oli pettymys.
–Maailman päättäjät puhuivat vain päästökaupasta, vaikka tärkeintä olisi vähentää päästöjä nopeasti niin, että maailman köyhimmät eivät joudu kärsimään.
Alkuperäiskansojen mailla luonnon monimuotoisuus säilyy.
Helena Gualinga on pohtinut globaaleja ympäristöongelmia koko ikänsä, sillä hän on kasvanut niiden keskellä.
Kamppailu öljy-yhtiötä vastaan
–Perheeni kutsuu minua nimellä Sumak, mutta täällä olen tottunut käyttämään nimeä Helena, nuori aktivisti kertoo. Nimi on Ecuadorissa puhuttavaa kichwan kieltä ja tarkoittaa ihanaa. Ruotsinkielistä lukiota käyvä Helena Gualinga on isänsä puolelta suomenruotsalainen, äitinsä puolelta hän kuuluu Ecuadorin kichwa-alkuperäiskansaan.
Kouluvuotensa hän on asunut Suomessa, lapsuutensa hän vietti Ecuadorissa Amazonin trooppisella sademetsäalueella, Sarayakun kylässä. Siellä kichwat vaalivat perinteistä elämäntapaansa ja kehittivät ekologista matkailua. Tilanne kuitenkin muuttui, kun argentiinalainen öljy-yhtiö CGC tuli alueelle etsimään uutta esiintymää. Ecuadorin hallitus tuki hanketta, koska raakaöljyn vienti on tärkeää valtiontaloudelle.
Alueen asukkaat kuitenkin tyrmistyivät. Kukaan ei ollut neuvotellut heidän kanssaan.
–Kansani ryhtyi vastarintaan. Aktivismi ei ollut meille valinta, vaan pakon sanelemaa, koska öljy-yhtiö tunkeutui maillemme luvatta, Helena Gualinga kertoo lapsuudestaan.
Sarayakun asukkaiden mukaan öljyntuotannon aloittaminen vaarantaisi sademetsän ekosysteemin ja alkuperäiskansojen elämäntavan. Tilanne tulehtui väkivaltaiseksi konfliktiksi Ecuadorin hallituksen kanssa, joka lähetti alueelle sotilaita. Ihmisoikeusaktivisteja vainottiin ja öljynetsintätöissä käytettiin räjähteitä, jotka tuhosivat kansalle tärkeitä paikkoja.
Sarayakun asukkaat – Helena Gualingan perhe etujoukoissa – koettivat nostaa kanteen ecuadorilaisissa tuomioistuimissa, mutta asiaa ei otettu käsittelyyn. Lopulta kanne Ecuadorin valtiota vastaan käsiteltiin Amerikan valtioiden ihmisoikeustuomioistuimessa, joka linjasi, että Ecuador oli rikkonut ihmisoikeuksia ja että alkuperäiskansoja on kuultava niitä koskevissa asioissa. Tuolloin konfliktin alkamisesta oli kulunut 10 vuotta – Helena Gualinga oli elänyt oikeusjutun keskellä koko lapsuutensa. Tänä aikana monista hänen sukulaisistaan oli tullut tunnettuja ihmisoikeusaktivisteja.
–Kokemuksella oli merkittävä vaikutus minuun ja sukupolveni nuoriin, nuori aktivisti sanoo nyt.
Alkuperäiskansat ja luonto
Suomalaisia lumimaisemia, selfieitä sademetsässä, kuvia perinteisistä kichwa-juhlista ja kansainvälisistä kokouksista. Instagramissa Helena Gualingalla on lähes 19 000 seuraajaa, joille hän julkaisee poliittisia kannanottoja englanniksi ja espanjaksi.
Hän lähestyy ympäristöasioita hiukan toisesta näkökulmasta kuin länsimaisessa ilmastonmuutoskeskustelussa keskimäärin: hän korostaa alkuperäiskansojen ja luonnonsuojelun välistä yhteyttä.
–Alkuperäiskansojen ihmisoikeudet ovat itseisarvo. Samalla kollektiivisten maaoikeuksien takaaminen on tärkeää myös luonnolle, koska perinteinen elämäntapa suojelee sademetsää. Katsomalla karttaa voi nähdä, että sademetsää on eniten jäljellä juuri alkuperäiskansojen mailla. Brasilian suuret metsäpalotkin riehuivat metsäkatoalueilla, Helena Gualinga kertoo.
Hallitustenvälisen IPBES-luontopaneelin viimevuotisen selvityksen mukaan alkuperäiskansojen hallinnoimilla alueilla on suurempi biodiversiteetti kuin muilla alueilla. Nämä alueet ovat kuitenkin moni paikoin vaarassa eikä Suomikaan ole ratifioinut alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaa kansainvälisen työjärjestö ILO:n yleissopimusta 169.
–Ecuador on monin paikoin alikehittynyt maa, mutta alkuperäiskansoilla on kollektiivisia oikeuksia. Suomessa saamelaisista ei paljon puhuta: olen opiskellut täällä koko elämäni, mutta saamelaisten historiasta en ole oppinut koulussa mitään, vaan olen ottanut selvää itse, hän kertoo.
Lukion jälkeen Helena Gualinga aikoo viettää sapattivuoden Ecuadorissa perheensä kanssa ja jatkaa luonnon ja ihmisoikeuksien puolustamista. Maailman on pakko muuttua, hän sanoo ja rohkaisee muitakin nuoria toimimaan tärkeiksi katsomiensa asioiden puolesta.
–Me nuoret joudumme kokemaan nyt tehtävien päätösten seuraukset.
uutiskirje 
