Libanon
Väestö: 4,7 miljoonaa libanonilaisia, 300 000–500 000 palestiinalaista pakolaista ja 1–2 miljoonaa syyrialaista. Lisäksi maassa on 250 000 ulkomaalaista kotityöläistä. Turkin ja Jordanian ohella maa on ottanut vastaan eniten pakolaisia Syyriasta.
Poliittinen järjestelmä perustuu uskontokuntien kiintiöihin. Esimerkiksi puolet parlamentin paikoista kuuluu kristityille ja puolet muslimeille. Lisäksi maan presidentin tulee olla kristitty, pääministerin sunnimuslimi ja parlamentin puhemiehen šiiamuslimi.
Vuonna 2020 Libanonin talous on taantunut ja 45 prosenttia libanonilaisista elää köyhyysrajan alapuolella.
Libanonin liira on menettänyt noin 80 prosenttia arvostaan suhteessa dollariin ja työttömyys on Maailman Ruokaohjelman raportin mukaan noin 30 prosenttia.
Lähteet: YK:n pakolaisjärjestöt UNHCR ja UNRWA, Amnesty International, Maailman ruokaohjelma ja Euroopan Komissio
Tutkijan arvio: Libanon on tienhaarassa mutta uudistusten tie on pitkä ja kivinen.
Räjähdys Libanonin satamassa sai libanonilaiset mielenosoittajat palaamaan kaduille ja vaatimaan poliittisia uudistuksia.
Räjähdys avasi jo vuodesta 2015 lähtien kuohuneen painekattilan. Maata koetteli silloin roskakriisi, jonka vanavedessä syntyi päättäjiä arvostellut You Stink -mielenosoitusliike.
Libanonilaiset kokoontuivat viime lokakuussa pienten ja suurten kaupunkien toreille osoittamaan mieltään. Ilmassa oli euforinen tunnelma. Sosiaalisessa mediassa levitettiin kansallista yhtenäisyyttä painottavia meemejä, ja konservatiivisessa Tripolissa mielenosoittajat tanssivat tiskijukkien soittaman konemusiikin tahtiin.
Beirutin räjähdystä seuranneet mielenosoitukset ovatkin jatkumoa vuonna 2015 alkaneelle kuohunnalle. Todennäköisesti kuohunta jatkuu vielä pitkään.
– Roskakriisin aikana mielenosoittajien viesti päättäjille oli yksinkertaistetusti: te haisette. Lokakuun vallankumous taas näyttäytyi toiveikkaana laajana kansannousuna. Räjähdyksen jälkeen mielenosoittajat käyttivät sosiaalisessa mediassa risuaitaa, joka merkitsee vapaasti suomennettuna ”hirttosilmukat esiin”. Libanonilaiset ovat siis todella turhautuneita ja vihaisia, arvioi Libanonin sosiaalisia liikkeitä seuraava Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Samuli Lähteenaho Kansan Uutisille.
Mielenosoittajat haluavat kuopata yhteiskuntajärjestelmän
Mielenosoittajien närkästyksen kohteena ei ole yksittäinen vaalilaki, veronkorotus tai hallituskokoonpano vaan kokonaisvaltainen yhteiskuntajärjestelmä, jossa kietoutuvat yhteen puolueiden tarjoamat sosiaali- ja terveyspalvelut, oikeusjärjestelmä sekä Hyvä veli -verkostot.
Näiden verkostojen takia satamaviranomaiset voivat virallisesti olla vastuussa valtiolle tekemisistään mutta samaan aikaan kokea suurempaa uskollisuutta ja kiitollisuuden velkaa tietylle poliittiselle puolueelle.
– Palvelusten ja vastapalvelusten luoma keskinäisriippuvuus on yksi syy sille, miksi Libanonin uskontokuntiin perustuva järjestelmä on niin vahva. Jos järjestelmää uudistettaisiin, jokin puolue tai väestöryhmä todennäköisesti häviäisi osan vaikutusvallastaan. Tämä puolestaan voisi heikentää tietyn väestönosan terveyspalveluja tai työllisyysmahdollisuuksia, Lähteenaho sanoo.
Palestiinalaisia syrjivät
lait huomiotta
Poliittisen järjestelmän vahvan jalansijan lisäksi mielenosoittajien vaatimuksia saattavat vastustaa myös tietyt ulkovallat, kuten Ranska, Saudi-Arabia ja Iran. Nämä valvovat omia etujaan Libanonissa viiteryhmiensä kautta. Muutokset Libanonissa eivät olekaan täysin maan omissa käsissä.
Libanonin hallitus on valmistautunut tukahduttamaan muutoksia vaativia mielenosoituksia parlamentin hyväksymän poikkeuslain nojalla. Laki hyväksyttiin kuusi päivää räjähdyksen jälkeen.
Silmiinpistävää mielenosoitusten aalloissa on myös ollut se, että ne ovat keskittyneet pääosin Libanonin valtaväestön muutosvaatimuksiin ja turhautumiseen. Vaatimukset ovat jättäneet enimmäkseen huomiotta esimerkiksi palestiinalaisväestöä syrjivät lait ja käytännöt.
Libanonin palestiinalaisilla ei ole oikeutta harjoittaa kaikkia elinkeinoja, ja siksi moni kouluttautuu sairaanhoitajaksi.
Syytökset Syyriaa kohtaan
populistisia
Poliittisen kuohunnan lisäksi Libanonia koettelee talouskriisi, jonka myötä liiran arvo suhteessa dollariin on romahtanut noin 80 prosenttia. Romahdus on erityisen huolestuttavaa, sillä Libanon on riippuvainen tuonnista.
Maassa tuotetaan esimerkiksi vain 20–25 prosenttia maan viljan kulutuksesta, ja sataman räjähdyksessä tuhoutui maan huoltovarmuuden kannalta kriittinen viljavarasto.
Taloustaantuma Libanonissa heijastuu todennäköisesti myös naapurimaa Syyriaan, jolle Libanon on tärkein kauppakumppani, maahantuonnin väylä ja ulkomaalaisen valuutan lähde.
Myös libanonilaisten ja syyrialaisten suhde saattaa muuttua taloustaantuman seurauksena. Eräät libanonilaiset kärkipoliitikot ovat syyttäneet syyrialaisia Libanonin heikon infrastruktuurin kuten veden- ja sähkönjakelun kuormittamisesta.
Lähteenaho pitää kuitenkin syyrialaisten syyttämistä Libanonin ongelmista sisäpoliittisena populismina, joka sivuuttaa syyrialaisten merkittävät työpanokset rakennusalalla ja maataloudessa.
– Tunnelmat Libanonissa ovat räjähdyksen, talouskurimuksen ja koronaviruksen toisen aallon keskellä synkät. Libanonilaiset osoittavat kuitenkin valtavaa yhteishenkeä räjähdyksen jälkien siivoamisessa ja jälleenrakennuksen aloittamisessa. Samalla valtion instituutiot ovat loistaneet poissaolollaan. Libanonilaiset aktivistit ovatkin yhteen ääneen toivoneet kansainvälisiä lahjoituksia ja kriisiapua suoraan Libanonin Punaiselle Ristille tai kansalaisjärjestöille ohi virallisten tahojen, Lähteenaho summaa.
Libanon
Väestö: 4,7 miljoonaa libanonilaisia, 300 000–500 000 palestiinalaista pakolaista ja 1–2 miljoonaa syyrialaista. Lisäksi maassa on 250 000 ulkomaalaista kotityöläistä. Turkin ja Jordanian ohella maa on ottanut vastaan eniten pakolaisia Syyriasta.
Poliittinen järjestelmä perustuu uskontokuntien kiintiöihin. Esimerkiksi puolet parlamentin paikoista kuuluu kristityille ja puolet muslimeille. Lisäksi maan presidentin tulee olla kristitty, pääministerin sunnimuslimi ja parlamentin puhemiehen šiiamuslimi.
Vuonna 2020 Libanonin talous on taantunut ja 45 prosenttia libanonilaisista elää köyhyysrajan alapuolella.
Libanonin liira on menettänyt noin 80 prosenttia arvostaan suhteessa dollariin ja työttömyys on Maailman Ruokaohjelman raportin mukaan noin 30 prosenttia.
Lähteet: YK:n pakolaisjärjestöt UNHCR ja UNRWA, Amnesty International, Maailman ruokaohjelma ja Euroopan Komissio
Tutkijan arvio: Libanon on tienhaarassa mutta uudistusten tie on pitkä ja kivinen.
lehti 