Burmalainen Cho Cho Thet, 15, ei tiedä paljoa työpaikkansa ulkopuolisesta maailmasta. Hän raataa vaatetehtaassa 14-tuntista päivää viikot läpeensä ja myös syö, nukkuu ja joskus leikkiikin siellä.
Thetin työpäivä kestää aamuseitsemästä iltayhdeksään ja palkka on vajaat 26 euroa kuukaudessa. Tehtaan omistaja tarjoaa ilmaisen majoituksen sekä ruoaksi riisiä ja vihanneksia.
– Sisällä on parempi työskennellä kuin riisipellolla auringon ja sateen armoilla. Täällä minua ei väsytä yhtään, vakuuttaa tyttö, joka pääsi ompelijaksi toimittuaan kaksi vuotta avustajana.
Thetin koulutie katkesi toisella luokalla, kun äiti pakotti hänet jäämään kotiin hoitamaan nuorempia sisaruksiaan. Kun äiti kuoli ja isä lähti kotoa, Thetillä ei lapsista vanhimpana ollut muuta neuvoa kuin etsiä työtä.
– Jouduin seisomaan riisipellolla koko päivän säästä riippumatta, hän muistelee työtään kotikylässä, jonne on kolmen tunnin ajomatka Burman entisestä pääkaupungista Rangoonista.
Thet taivutteli isoäitinsä lähettämään hänet Rangooniin tehtaaseen, jossa hänen tätinsä oli töissä.
– Kylässä en pysty ansaitsemaan tarpeeksi, koska maatalouden työ on kausiluontoista, Thet perustelee lähtöään.
Yksityisiä tehtaita
toistakymmentä vuotta
Tehtaan omistaja May Thun Aung ei päästänyt Thetiä suoraan tehtaaseen tämän nuoren iän vuoksi. Tyttö vietti ensin muutaman kuukauden hoitaen Aungin lapsia.
– Tehtaaseen pyrkii paljon nuoria. Yritämme torjua alaikäiset lapset, mutta he ilmestyvät seuraavalla viikolla mukanaan uusi hakemus, jossa ikä on muutettu, Aung kertoo.
Hän perusti monen muun tavoin yrityksensä 1996, kun maassa alettiin vahvistaa markkinataloutta. Henkilökunta on tuplaantunut alun 150:stä.
Aungin tehdas sijaitsee Rangoonin laidalla teollisuusvyöhykkeellä, jollaisia Burmaa johtava sotilasjuntta on perustanut kaikkiaan 21.
Vuoden 2006 tilaston mukaan Burmassa on yli 43 000 yksityistä tehdasta, joissa valmistetaan muun muassa tekstiilejä, elintarvikkeita sekä teräs- ja muovituotteita.
”Mukavinta johtajan
elokuvaesitykset”
Tehtaiden työehdot ovat surkeat niin aikuisille kuin lapsityöläisillekin. Maailmanlaajuinen talouskriisi on vain pahentanut tilannetta, koska moni tehdas toimii länsimaisten yritysten alihankkijana.
– Tilauskanta kutistui 75 prosenttia, sillä vuonna 2009 emme saaneet yhtään tilausta kahdeksaan kuukauteen, Aung kertoo.
Tehtaasta lähti viime vuonna 60 työntekijää etsimään parempaa leipäpuuta.
– Kaupungissa on monia karaokebaareja ja hieromalaitoksia, joissa nuoret tytöt tienaavat paremmin kuin tehtaassa. Miten voisin estää heitä lähtemästä, Aung pohtii.
Thetin mielestä työ tehtaassa on kuitenkin turvallisempaa kuin viihdealalla. Hän nauttii siitä, että voi leikkiä muiden nuorten kanssa illalla töiden jälkeen.
– Joskus olemme piilosilla, toisinaan tanssimme ja laulamme. Eniten pidän johtajan järjestämistä elokuvaesityksistä, vaikka aika on pois yöunesta, tyttö kertoo.
Hän myöntää ikävöivänsä koulua ja toivoo, että voisi vielä joskus jatkaa opintojaan.
ILO on voimaton
Poliittisen opposition tukahduttanut Burman sotilasjuntta rajoittaa myös ammattiyhdistystoimintaa.
YK:n alainen Kansainvälinen työjärjestö ILO toimii maassa erittäin rajoitetuin oikeuksin, järjestön yhteystoimitsija Steve Marshall kertoo.
ILO:n toimialaa ovat Burmassa vain pakkotyö, lapsisotilaat ja yhdistymisvapaus. Työterveys ja -turvallisuus sekä lapsityövoima eivät Burman lain mukaan kuulu järjestölle.
Erään burmalaisen vaatetehtaan työläiset osoittivat hiljan mieltään vaatien parempia palkkoja ja työoloja. Marshall toivoo, että valtio sekä työntekijä- ja työnantajapuoli istuisivat yhteiseen pöytään ratkomaan riitoja kaikkia tyydyttävällä tavalla. (IPS)
uutiskirje 