Hallitus aloittaa tänään neuvottelut yli 55-vuotiaiden työllisyystoimista. Isoin pöydässä oleva asia on eläkeputken tulevaisuus, jonka jatkuvuudesta hallituspuolueilla on erilaisia näkemyksiä.
Vasemmistoliitto on puolustanut eläkeputkea selkeimmin. Vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson painottaa puolueen sitoutuneen tavoitteeseen 10 000 ikääntyvän työllistämisestä.
Hänen mukaansa kokonaisuus ratkaisee ja saadaanko ratkaisuun iäkkäämpien työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla parantavia toimia.
Kolmikantaa on haudattu viime päivinä ahkerasti eri kommenteissa.
– Meille on kaikkein oleellisinta tehdä tasapainoinen neuvotteluratkaisu, jossa huomioidaan ikäsyrjintä ja tarve parantaa yli 55-vuotiaiden työmarkkina-asemaa ja muutosturvaa, Andersson sanoi eilen Ylelle.
Selkeimmin eläkeputken poistamisen kannalla on ollut keskusta. Valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) asetteli eilen tupaillassaan kirkkoa keskelle kylää.
Vanhanen hakee ratkaisua työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen marraskuun lopulla päättyneissä neuvotteluissa esillä olleista ehdotuksista. Hän näkee hallituksen tehtäväksi arvioida, miten paljon pehmentäviä toimia tarvitaan.
Nopea sopu paras ratkaisu
Työmarkkinajärjestöt ajoivat karille maanantaina. Jälkiviisaasti todeten: muuta ei ollut odotettavissa, vaikka toivottiin sopua. Omaksi takarajakseen hallitus on asettanut joulukuun. Käytännössä sovun pitäisi löytyä ennen joulua, jotta tässä asiassa saataisiin joulurauha.
Hallituksen kannalta nopea ratkaisu olisi parasta. Moni ikääntyvä seuraa silmä kovana, miltä heidän tulevaisuutensa näyttää. Monella ikääntyvällä on koronan synnyttämässä työmarkkinatilanteessa pelko irtisanomisista.
Eläkeputkiratkaisu mittaa myös hallituksen toimintakykyä. Työmarkkinajärjestöt ovat jo saaneet kylmää kyytiä. Kolmikantaa on haudattu viime päivinä ahkerasti eri kommenteissa. Pisimmälle ovat menneet Suomen Yrittäjät ja Keskuskauppakamari.
Yrittäjien – keskustankin ehdokkaana profiloitunut Mikael Pentikäinen – syytti hallitusta valmistelun ulkoistamisesta korporaatioille, koska ”asia on poliittisesti erittäin hankala ja se halusi antaa järjestöille mahdollisuuden näyttää roolia”.
Suomen yrittäjille käy vain paikallinen sopiminen
Pentikäinen lyttää myös perinteisten työmarkkinajärjestöjen Elinkeinoelämän keskusliiton EK, Kuntatyönantajien, Akavan, SAKn ja STTKn ”kaksikantaisen valmistelun” kuuluvan menneeseen maailmaan.
Pentikäistä hiertää se, ettei paikallinen sopiminen ole mennyt Suomen Yrittäjien nuottien mukaan. Järjestö sai näpeilleen jo Sipilän hallitukselta, kun yritysystävällisenä pidetty hallitus ei säätänyt paikallisesta sopimisesta yrittäjien piirtämään malliin.
Suomen Yrittäjät halajavat samoihin pöytiin järjestön perinteisiksi nimeämien työmarkkinajärjestöjen kanssa. Vaatimus siitä, että hallituksen on tehtävä päätökset, kuulostaakin hurskastelulta.
Yrittäjät ovat tuskin tyytyväisiä, tekipä hallitus millaisen päätöksen tahansa ikääntyvien työllistymisestä.
Perustuslailla kolmikantaa vastaan
Pitkään Jyrki Kataisen (kok.) esikuntaan kuulunut Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi menee Pentikäistäkin pidemmälle pitäen kolmikantaista lainvalmistelua perustuslain vastaisena todeten, että ”lainsäädäntövallan ulkoistus ja veto-oikeus työmarkkinajärjestöille on perustuslain vastainen”.
Romakkaniemi vaatii, että ”hallituksen tulee ottaa poliittinen vastuu päätöksistä ja palauttaa todellinen lainsäädäntövalta eduskunnalle”. Tavoitteena on ulkoistaa työmarkkinajärjestöt työlainsäädännön ja sosiaaliturvalainsäädännön kolmikantayhteistyöstä.
Romakkaniemen mallissa niin työntekijät kuin työnantajatkin olisivat lainsäädännössä vastaavassa asiantuntijaroolissa kuin ketkä tahansa muut asiantuntijat. Tämä rikkoisi monikymmenvuotisen kolmikantaneuvottelujen perinteen.
Etenkin SAK-laisessa työntekijäkentässä on korostettu sopimusyhteiskuntamallia, johon kolmikantaneuvottelut kuuluvat olennaisesti työmarkkinoita ja eläketurvaa koskevassa lainsäädännössä.
Kyseenalaistamisessa pitkät perineet
Työmarkkinajärjestöjen roolin kyseenalaistamisessa lainsäädännön valmistelussa ei ole mitään uutta. Kyseenalaistaminenkin on jatkunut jo vuosikymmeniä, aina korporaatioyhteiskunnan kyseenalaistamisesta saakka.
Elinvoimansa yhteistyö on kuitenkin näyttänyt jo tänä vuonna. Työmarkkinajärjestöt pääsivät koronaepidemian levitessä keväällä Suomessa pikaisesti sopimukseen toimista, joilla pyrittiin takaamaan työpaikat ja yrityksille jatkuvuutta.
Kolmikannan romuttuessa työntekijät menettäisivät. Monien työnantajien tikun nokkaan nostamien rakenteellisten ongelmien purkaminen tarkoittaisi heikennyksiä työntekijöille. Eivätkä työnantajatkaan voittaisi – ainakaan työmarkkinoiden ennakoitavuudessa.
uutiskirje 
