Yksityistämistä johti huhtikuussa 1991 pääministeriksi tullut itsenäisyyspuolueen johtaja Davíð Oddsson, joka myöhemmin keskuspankin pääjohtajana osaltaan vastasi Islannin talouden konkurssista. Hän hallitsi ensin sosialidemokraattien ja vuodesta 1995 edistyspuolueen kanssa.
Oikeistolaisen itsenäisyyspuolueen ja maanviljelijöitä edustavan edistyspuolueen koalitio on yleensä johtanut Islantia itsenäisyyden aikana. Oikeiston valta-aseman takeena on ollut maaseutua räikeästi suosiva vaalipiirijako.
Islannin pankkilaitos ja muukin talous on ollut näiden kahden puolueen käsissä. Rahamarkkinoiden vapauttamiseen vallanpitäjät pakotti vasta Islannin liittyminen Euroopan talousalueeseen (ETA) vuoden 1994 alussa. Kaksi suurinta pankkia, Landsbanki ja Bunadarbanki, myytiin. Parlamentaarisen yksityistämiskomitean piti siirtää ne institutionaalisille sijoittajille ja yksityistalouksille niin, ettei yksi taho saisi määräysvaltaa. Pankit kuitenkin päätyivät hallituspuolueiden helmoissa pyöriville oligarkeille tavalla, jota on verrattu Venäjän kansallisomaisuuden ryöstöön Boris Jeltsinin kaudella.
Sisäpiiri kaappasi
Yksityistämisen kaappasi vuonna 2002 käsiinsä hallituksen sisäpiiri, johon itsenäisyyspuolueesta Oddssonin ohella kuului valtiovarainministeri, myöhempi pääministeri Geir Haarde sekä edistyspuolueesta puheenjohtaja Halldór Ásgrímsson ja kauppa- ja teollisuusministeri Valgerður Sverrisdóttir.
Pieni 320 000 asukkaan maa ei riittänyt islantilaispankkien uusille omistajille. Tuoreet sijoituspankkiirit suuntasivat globaaleille pääomamarkkinoille, missä tulvi nousukauden rahaa. Aggressiivinen laajentuminen maksettiin halvoilla lainoilla, kunnes luottoluokituslaitokset alkoivat vaatia pankeilta myös talletuksia.
Islannissa äänestetään lauantaina Icesave-talletusten korvaamisesta hollantilaisille ja brittiläisille tallettajille. Kyse on neljästä miljardista eurosta. Islantilaispankkien hillittömän nousun ja tuhon koko tarina on luettavissa 5.3. ilmestyneestä Kansan Uutisten Viikkolehdestä.
uutiskirje 