Keskimääräiset työurat pidentyisivät vuodella, jos lähdettäisiin toteuttamaan ehdotuksia, joita Mielenterveyden keskusliitto (MTKL) ja vammaisten ja osatyökykyisten työllistämistä edistävä VATES-säätiö tekivät keskiviikkona.
Ehdotusten toteutuminen edellyttää osa-aikaisen työn lisäämistä sekä sosiaaliturvaa, joka tekee työn vastaanottamisesta aina taloudellisesti kannattavaa.
Järjestöjen mukaan Ahtelan työelämäryhmä unohti kokonaan työelämän ulkopuolella olevat työhaluiset ja -kykyiset vammaiset ja osatyökykyiset.
Työpanosta lisää pitkin matkaa
MTKL:n puheenjohtajan Pekka Saurin mukaan järjestöt haluavat, että työpanosta lavennetaan pitkin matkaa eikä jänkätä eläkkeellesiirtymisiästä.
– Tämä on erityisen tärkeää työuran alkupäässä. Jos nuori ei pääse kiinni työelämään, on syrjäytymisriski erittäin suuri. Kaikkein suurin rasite niin ihmisen kärsimyksen kuin kansantalouden kannalta on, että työura jää kokonaan toteutumatta, Sauri toteaa.
Ahtela on selittänyt työryhmänsä näkemyksiä VATESin Kyvyt käyttöön -lehden haastattelussa. Työelämästä poissa olevat ja sinne haluavat olivat hänen mukaansa komiteassa esillä, mutta asian enempään miettimiseen ei katsottu olevan aihetta, koska asia oli samaan aikaan esillä opetusministeriön työryhmissä ja myös Sata-komiteassa.
Työhalua ja -kykyä on
VATES-säätiön toimitusjohtaja Marjatta Varanka näkee Ahtelan työryhmän lopputuloksen sisältävän hyvin paljon ehdotuksia työelämää parantavista toimenpiteistä. Siitä on kuitenkin rajattu ulkopuolelle työpaikkojen ulkopuolella nyt oleva työpotentiaali.
Nämä 25 000–30 000 henkilöä elävät pääasiassa sosiaaliturvalla ja työkyvyttömyyseläkkeen turvin. Merkittävä osa ryhmästä katsoo itse kykenevänsä vähintään puolipäiväiseen työhön.
– Tällöin voidaan syystä puhua merkittävästä työvoiman kapasiteetista, Varanka sanoo.
Työhallinnon työnhakijatilastoissa oli viime vuonna yhteensä 96 000 vajaakuntoista työnhakijaa. Heistä työttömiä oli 67 000.
Näiden ja työkyvyttömyyseläkkeen turvin elävien saaminen takaisin työmarkkinoille edellyttää muutosta – joustavaa sosiaaliturvaa ja sen tunnustamista, että elämäntilanteiden mukaan joustavien työurien on yleistyttävä.
Etuuden saajan tarve määräävään asemaan
Järjestöt peräävät sosiaaliturvajärjestelmään uutta ajattelutapaa, jossa johtavana ajatuksena olisi, että määräävässä asemassa on palveluja tai etuutta saavan henkilön tarve.
Ne esittävät raportissaan useita ammatillisen kuntoutuksen järjestelmään, sosiaaliturvaan, työterveydenhuollon rooliin ja työelämään siirtymiseen liittyviä ratkaisuja, joilla voitaisiin pidentää työuria ja ehkäistä valumaa varhaisille työkyvyttömyysetuuksille.
Asumistukeen liittyvät kysymykset sekä tulkinnat eläkkeensaajan hoitotuesta ovat esimerkkejä tuloloukuista, joiden vuoksi osatyökykyisten ja vammaisten on työttömien tavoin vaikea vastaanottaa palkkatyötä.
Kaikille työkyvyttömyysetuutta saavilla tulisikin olla mahdollisuus ansaita palkkatuloa joustavasti – ilman pelkoa toimeentulon vaarantumisesta, ehdottavat MKTL ja VATES-säätiö raportissaan yhtenä esimerkkinä uudesta ajattelutavasta.
Ammatillinen kuntoutus on liian pirstaleista
Järjestöt esittävät myös, että Kelan työkyvyttömyyseläkettä voisi saada osaetuutena, mikä ei nyt ole mahdollista. Muutos parantaisi osaltaan osatyökyvyttömyyseläkeläisen asemaa, kansalaisten yhdenvertaisuutta ja voisi myös lisätä osatyökyvyttömyyseläkkeen houkuttavuutta.
Aivan erityisesti osatyökyvyttömyyseläke lisäisi työllistymismahdollisuuksia mielenterveyshäiriöiden ja kehitysvammaisuuden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä oleville nuorille.
Ammatillisesta kuntoutuksesta vastaa tällä hetkellä viisi eri tahoa. Pirstaleisen järjestelmän sijalle olisi järjestöjen mielestä luotava yksi sisääntuloreitti ja ammatillisen kuntoutuksen keinovalikoima tulisi yhtenäistää.
Työvalmennuksella pitempi työura
Palvelujen kehittäminen tulisi ulottaa työelämään, ei vain sen kynnykselle. Tätä tavoitetta palvelisi työvalmentajapalvelun käytön laajentaminen työpaikoilla ja työpaikkojen sisään nykyistä paremmin tulevassa työterveydenhuollossa.
Työterveyshuollon tutkimuksin todennettu kykenemättömyys puuttua ajoissa työolojen ongelmiin ja sairauslomien kestoon kertovat omaa kieltään puutteista työvalmennuksessa. Työvalmentaja voisi työntekijän työkyvyn heikentyessä vaikuttaa siihen, miten työtehtäviä ja -olosuhteita voidaan räätälöidä ja näin tukea osatyökykyisen työssä jaksamista – ja pidentää työuraa.
Työvalmennus, johon on jo valmisteilla virallinen erikoisammattitutkinto, kuuluu työterveydenhuollon piiriin. Tämä esitys on linjassa Ahtelan työryhmässä työterveydenhuollolle esitettyjen haasteiden kanssa.
uutiskirje 
