Kun kenialainen Phyllis Omido pidätettiin vuonna 2012, hänen pieni poikansa katsoi televisiosta äitinsä pidätystä.
– Palattuani kotiin hän kysyi, olenko paha ihminen. Vastasin, että en ole. Poikani ihmetteli, miksi minut oli sitten pidätetty, kun poliisi ottaa kiinni vain pahoja ihmisiä, Omido kertoo STT:lle Center for Justice Governance and Environmental Action -järjestön (CJGEA) toimistolta etäyhteyden välityksellä.
Pidätykseen johtanut toiminta oli oikeastaan lähtöisin Omidon pojasta. Liiketaloutta opiskellut Omido aloitti vuonna 2009 työt metallisulatossa Owino Uhuru -slummialueella, ja hän teetti alueella ympäristövaikutusten arvioinnin. Kävi ilmi, että sulaton negatiiviset vaikutukset yhteisöön olivat huomattavasti positiivisia suurempia, jopa tappavia. Omido toi huolensa esiin, mutta työnantaja opasti häntä pysymään hiljaa ja siirsi hänet pois arviointiprojektista.
Tuolloin taaperoikäinen poika oli usein Omidon mukana työpaikalla, jonka leikkipuistossa lapsi vietti aikaa. Samalla lapsi altistui lyijylle, jota sulattamolta levisi ympäristöön.
Vuonna 2010 lapsi sairastui vakavasti ja joutui sairaalaan.
Työnantaja halusi hiljentää
Lääkärit eivät alun perin tienneet, mistä on kyse. Malaria tai hiv poikaa ei vaivannut, mutta valkosolujen määrä oli koholla ja pojan kunto huono.
Sitten ystävä vinkkasi testaamaan pojan lyijymyrkytyksen varalta. Keniasta ei löytynyt yhtäkään analysoijaa näytteelle, ja Omido lähetti sen tutkittavaksi Etelä-Afrikkaan. Totuus paljastui lopulta: metallisulaton lähellä oleilu oli sairastuttanut pojan lyijymyrkytykseen.
Omido lähestyi työnantajaansa ja pyysi, että sulatto siirrettäisiin kauemmas ihmisasutuksesta. Yritys ei ideaa hyväksynyt, vaan Omidolle tarjottiin vaitiolosopimusta ja hänen haluttiin luopuvan kaikista mahdollisista vaateista pojan terveyteen liittyen.
– Koin sen epäeettisenä, joten irtisanouduin työstäni.
Pojan päästyä sairaalasta Omido alkoi jakaa tietoa tilanteesta yhteisöstä ja pyysi lisää näytteitä Etelä-Afrikkaan lähetettäviksi. Kaikki kolme lapsilta otettua näytettä osoitti korkeita lyijypitoisuuksia.
Alkoi vimmainen kampanjointi, jonka seurauksena sulatto lopulta suljettiin vuonna 2014. Siihen mennessä useita ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisiakin, oli ehtinyt kuolla lyijymyrkytyksen vuoksi.
Naapuri pelasti – sattumalta
Taistellessaan yhteisön oikeuksien puolesta Omido sai huomata, että entiset yhteistyökumppanit ja jopa ystävät käänsivät hänelle yllättäen selkänsä. Hän ei voinut ymmärtää, miksi: hänhän teki töitä yhteisen hyvän puolesta.
Siksi myös ensimmäinen uhkaus oli järkytys. Omido oli tulossa poikansa kanssa kirkosta illalla, kun hänen kotiportillaan odotti kaksi miestä. Yhtäkkiä häntä osoitettiin aseella kasvoihin.
– En ollut koskaan nähnyt asetta niin läheltä. Olin kauhuissani, koska lapseni oli mukana ja miehet sanoivat tappavansa hänetkin.
Miehet ilmoittivat olevansa Omidon perässä, koska olivat kuulleet tämän olevan ”itsepäinen nainen”. He antoivat Omidon työntää lapsensa portin sisäpuolelle, minkä lisäksi hän heitti avaimen aidan yli, jotta miehet eivät voisi – ensin hänet tapettuaan – mennä pojan perässä ja vahingoittaa tätäkin.
Naapuri sattui paikalle juuri oikealle hetkellä. Auton valot säikäyttivät miehet, jotka lähtivät paikalta.
– En koskaan sen jälkeen enää mennyt takaisin siihen taloon. Muut muuttivat tavarani pois.
Huomio vähensi uhkailua
Nyt Omido kuvailee uhkaavaa tilannetta hyväntuulisesti nauraen. Toivuttuaan tapahtuneesta hän palasi kampanjoinnin pariin, ja vuosien saatossa vastoinkäymisiin on ollut pakko tottua. Poliisit ovat tehneet ratsioita CJGEA:n tiloihin, hän on saanut lukuisia tappouhkauksia ja hänen poikansa on uhattu kidnapata.
– Opin hyvin nopeasti, kuinka vaarallista työmme on, hän sanoo.
Järjestö onkin joutunut luomaan itselleen turvallisuuskäytännöt ja lisäksi kouluttanut muita aktivisteja huolehtimaan turvallisuudestaan.
Uhkaukset ja hyökkäykset ovat vähentyneet sitä mukaa kuin Omidon ja järjestön työ on saanut julkisuutta. Ensin huomiota toi sulaton sulkeminen, ja viime vuonna oikeus määräsi metallisulaton päästöistä sairastuneille maksettavaksi yhteensä yli 10 miljoonan euron korvaukset. Kompensaatiota kuitenkin edelleen odotellaan, sillä ratkaisusta on tehty valitus.
Tunnustusta on tullut myös maailmalta. Vuonna 2015 Omido valittiin Goldman Environmental Prizen saajaksi, Time-lehti on valinnut hänet tämän vuoden sadan vaikutusvaltaisimman henkilön listalle ja BBC on nostanut hänet sadan inspiroivimman naisen listalle.
Tukea on saatu myös Suomesta: Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOS on tukenut CJGEA:ta vuodesta 2015 alkaen.
”En valinnut tätä työtä”
Omido ei alun perin suunnitellut uranvaihdosta yritysmaailmasta aktivismiin.
– Minä vain halusin, että tilanne (sulatolla) ratkaistaan kunnolla. Jos niin olisi tehty, tuskin tekisin tätä työtä enää.
Mitä enemmän vastaan tuli vastustusta, sitä kovempaa Omido halusi puskea eteenpäin. Vuonna 2014 sulaton sulkemisen jälkeen hän hetken ajatteli voivansa lopettaa, koska hän kuvitteli maan viranomaisten ottavan asian nyt hoitoonsa. Niin ei käynyt.
– Oli pakko jatkaa taistelua. En valinnut tätä työtä, vaan tämä työ valitsi minut, Omido kertoo naurahtaen.
Nyt järjestön verkosto on kasvanut ja työtä tehdään monella rintamalla. CJGEA on paininut muun muassa viranomaistiedon julkisuuden puolesta, ja se pyrkii esimerkiksi sitouttamaan kaivosyhtiöitä sijoittamaan tuottojaan kaivosyhteisöihin vaikkapa vesi-infrastruktuurin tai koulutuksen parantamiseksi. Alku on ollut lupaavaa, sillä yritykset ovat olleet yhteistyöstä kiinnostuneita.
Poika äitinsä jalanjäljissä
Sisarukset ja täditkin hyväksyivät lopulta Omidon uuden ammatin. Kun hän irtisanoutui työstään, suurin vastustus tuli alun perin omilta läheisiltä.
– He sanoivat, että etsi työpaikka ja huolehdi pojastasi. Tädit pitivät minua piittaamattomana ja uhkasivat jopa viedä lapseni.
Entä Omidon nyt teini-ikäinen poika, josta kaikki sai lopulta alkunsa ja joka joutui lapsena katsomaan pidätettyä äitiään televisiossa?
– Hän ymmärtää minua ja haluaa itsekin olla aktivisti. Hän suhtautuu eläinten oikeuksiin todella intohimoisesti.
Vaikka Omido on pojastaan ylpeä, hän tietää, ettei polku ole helppo. Ensimmäisen uhkauksen jälkeen hänellä itselläänkin kesti pitkään ennen kuin hän uskalsi palata taas kampanjoinnin pariin.
Omido muistuttaakin aktivisteja siitä, että pysähtyminen ja tauon pitäminen on tärkeää, jos voimat ehtyvät. Kokonaan ei kuitenkaan voi lopettaa.
– Vaikka pelkäsin omasta ja poikani puolesta, minun oli pakko palata. Puolustamme jotakin, joka on paljon suurempaa kuin me.
lehti 