Kansalaisaktivistin verkostot ulottuvat pallonpuoliskolta toiselle
– On tärkeää nähdä ne yhteydet, miten EU:n linjaukset vaikuttavat suomalaisten kuntien ahdinkoon ja palvelujen heikentymiseen. Laaja näkemys on tarpeen, jotta voi vastustaa niitä hämäyskeinoja, joilla hyvinvointivaltiota ajetaan alas.
Näin sanoo Kaarina Kailo. Eikä häntä hämätä.
– Minulla on niin paljon tietoa, etten minä ole johdateltavissa.
Kailo ei myöskään kaipaa lisää meriittejä, hänellä on jo komea ura.
– Ainoa agendani on tällä hetkellä maailman parantaminen.
EU-vaaliehdokas, tietokirjailija, tutkija, aktivisti, kunnanvaltuutettu. Kailoa on vaikea kuvata yhdellä ”tittelillä”. Nainen on monessa mukana ja nähnyt maailmaa puolelta jos toiseltakin.
Ja siinä on myös hänen vahvuutensa.
Globaalitalous
unohtaa ihmisen
Maailmalla asuessaan ja työskennellessään Kailo on kerännyt vaikuttavan tietomäärän globaalitaloudesta ja sen vaikutuksista eriarvoisuuteen, erityisesti naisten asemaan. Tämä tieto pakotti hänet mukaan politiikkaan.
– Kuilu rikkaiden ja köyhien maiden sekä rikkaiden ja köyhien miesten, naisten ja vanhusten välillä on revennyt niin pahasti viimeisen 30 vuoden aikana,
etten voinut jatkaa vain akateemista tutkimusta.
Kailo kokee omantunnon asiakseen viedä tietoa sinne, missä päätöksiä tehdään. Siinä auttavat hyvät verkostot, jotka ovat hänellä kunnossa.
Kaarina Kailon vaalitukiryhmässä on jäseniä Utsjoelta Helsinkiin ja kannustajia Etelä-Afrikasta Kanadaan.
– Olen pitkään toiminut kansalaisliikkeissä ja kansainvälisissä järjestöissä. Muun muassa Attacissa olen ollut mukana sen perustamisesta lähtien.
– Sosiaalifoorumi on ehkä se tärkein uusliberalismin vastainen voima maailmassa tällä hetkellä.
Markkinatalous on Kailon mielestä osoittanut rajansa. Hän pitää yhtenä varteenotettavana keinona Tobinin veroa, jolla valuuttavirtoja voi kontrolloida.
Tasa-arvokomissaari
olisi tarpeen
Sanahelinästä ja direktiiveistä huolimatta tasa-arvo ei EU:ssa toteudu.
Tämä näkyy Kaarina Kailon mielestä esimerkiksi siinä, kuinka tasa-arvolainsäädännön ja direktiivien toteuttamiseen ei ole satsattu läheskään samanlaisia resursseja kuin yritysmaailman tukemiseen.
– Sosiaalisissa ja taloudellisissa ulottuvuuksissa on suuri epäsuhta. Hankintalakia ja kilpailuttamissäädöksiä noudatetaan Suomessa uskollisesti, mutta tasa-arvodirektiivistä ei piitata.
– Koko järjestelmä sellaisenaan on mielestäni vääränlainen. Taloutta painotetaan enemmän kuin sosiaalisia oikeuksia.
Kailo ehdottaa EU:lle tasa-arvokomissaaria.
– Tarvittaisiin taho valvomaan laaja-alaisesti tasa-arvoa, siis myös syrjimättömyyslakia ja vanhusten asemaa.
Hän korostaa ruohonjuuritason verkostojen viestin esiin nostamista.
– Kansalaisjärjestöillä on suuryritysten ja teollisuuden lobbareita luotettavampaa tietoa, jota päättäjien pitäisi europarlamentissakin kuunnella.
Kailo haluaa kääntää uusliberalistisen suunnan kohti pohjoismaista hyvinvointivaltioideologiaa, modernissa hengessä.
– Tämä ei ole menneisyyden haikailua, vaan parhaiden ominaisuuksien valikoimista siitä järjestelmästä, joka puutteistaan huolimatta on parhaiten maailmassa toiminut.
Eläkeläiset
eivät ole pommi
Kaarina Kailo sanoo järkyttyneensä lukiessaan EU:n asiakirjoja ja strategioita.
– Eläkeläisistä puhutaan pommina ja uhkana, menoeränä ja huoltosuhdekriisinä. Toisaalta heidät nähdään tuottoisana bisneksenä.
Tämä osoittaa Kailon mielestä sen, kuinka epäinhimilliset ja elinkeinovetoiset linjaukset EU:ssa vallitsevat. Ikäihmiset nähdään vain eurojen kautta, joko rasitteena tai hyötynä.
– Eläkeläiset ovat EU:lle loppusijoitusta vailla olevaa ongelmajätettä, Kailo kärjistää.
Hän kertoo Luonto-Liiton paneelista, jossa puhui vanhusten asemasta. Paneeliin osallistunut Satu Hassi (vihr) kuittasi puheet sanomalla, etteivät vanhusten palvelut kuulu europarlamentin toimivaltaan.
– Kuitenkin pörssiyritysten vaikutukset kilpailuttamisen kautta heikentävät vanhusten asemaa. Kilpailuttaminen on johtanut huutokauppaan siitä, kuka hoitaa vanhukset halvimmalla.
– EU:sta voisi olla hyötyä siinä, että rajoitettaisiin monikansallisten yhtiöiden mahdollisuutta tehdä voittoa vanhusten kustannuksella.
Siinäkin olisi tasa-arvokomissaarille töitä.
n
Kaarina Kailo
Syntynyt vuonna 1952, kasvanut Helsingissä, asuu Kiimingissä.
Filosofian tohtori, dosentti, tietokirjailija, tutkija, kansalaisaktivisti.
Tutkinut ja kirjoittanut mm. seuraavista aiheista: 1800-luvun kirjallisuus, pohjoiset alkuperäiskansat, ekososiaalinen kestävä tulevaisuus/naisnäkökulma, rauhanomaiset yhteiskunnat, ekomytologia, globalisaation sukupuolivaikutukset, ympäristökasvatus…
”Näkemykseni ei rajoitu puolueohjelmaan, vaan perustuu laajemmin viisauden etsimiseen.”
Osallistunut yli 20 vuotta kansainväliseen politiikkaan vasemmisto-, nais- sekä ympäristöliikkeen verkostoissa.
Asunut neljässä eri maassa, puhuu seitsemää kieltä. Asui pitkään intiaaniyhteisössä Pohjois-Kanadassa.
Vasemmistonaisten Valtikan varapuheenjohtaja.
Kiimingin kunnan kunnanvaltuuston ja -hallituksen jäsen, Kiimingin kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja ja kirkkoneuvoston jäsen.
Vietti häänsä metsässä, lahjojen toivelista oli kierrätystä. Pitää shoppailukulttuuria paitsi sairaana, myös sisällöllisesti tyhjänä.
Ansioluettelossa 28 sivua. (KU)
uutiskirje 
