Taidegraafikko Riku Mäkinen tuki viime keväänä vasemmistoliiton puheenjohtajan, Paavo Arhinmäen eduskuntavaalikampanjaa osallistumalla tämän tukitaidenäyttelyyn, josta myytiin teoksia ehdokkaan kampanjan hyväksi.
Avajaisissa tuli puhe vasemmistoliiton perinteisestä taidekalenterista. Nyt Mäkinen on koonnut puolueelle kalenterin ensi vuodeksi.
– Etsin yhteiskuntaan kantaa ottavia hyviä nykytaiteilijoita, hän kertoo.
Taiteilijat suhtautuivat siihen innostuneesti.
– Alusta asti oli selvää, että tämä on samalla puolueen tukemista, vaikka taiteilijat saivat kohtuullisen korvauksen teoksensa käyttämisestä.
Tuli lahjoituskin. Taiteilija Silja Rantanen otti Mäkiseen yhteyttä ja ilmoitti haluavansa mukaan. Muut kalenterin taiteilijat Mäkisen lisäksi ovat Heli Kurunsaari, Diana Soria, Kalle Hamm, Janne Räisänen, Reijo Kärkkäinen, Anna Seppälä, Minna Jatkola, Valtteri Halmetoja, Niina Räty ja Dzamil Kamanger.
Ensin ankeutta
Taiteilijat valitsivat ensin itse teoksen kalenteriin.
– Ensimmäinen versio oli vähän ankea ja alleviivaava. Niin käy helposti, kun jokainen valitsee sen kantaa ottavimman teoksensa, Mäkinen pohtii.
Niinpä sitten valittiin yhteiskunnallisia, mutta osittain sisällöltään hiukan kevyempiä kuvia.
Suurin osa kuvista on maalauksia. Mäkiseltä itseltään on mukana hiilipiirros ja Dzamil Kamangerilta helmistä tehty kaksiosainen teos.
Paras kulttuuripuolue
Helsingin Kalliossa asuvalle Mäkiselle vasemmistoliitto on selvä valinta.
– Se on selkeästi eniten kulttuuria tukeva puolue aikana, jolloin on myös suorastaan kulttuurivihamielisiä puolueita, kuten perussuomalaiset, joka ei kuitenkaan ole ainoa. Muut eivät kehtaa olla vihamielisiä yhtä suorasanaisesti, hän sanoo.
– Muilla esimerkiksi suhtautuminen ammattikorkeakoulujen kulttuurin opiskelupaikkojen vähentämiseen ihmetyttää. Opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.) sanoi, että vähentäminen ei tarkoita, etteikö kulttuuria arvostettaisi vaan päin vastoin. Tätä en ymmärrä.
Passeja helmistä
Kaikille vasemmistoliiton jäsenille ja Viikkolehden lukijoille lähetettävässä kalenterissa Mäkisen suosikkeja ovat Anna Seppälän ja Dzamil Kamangerin teokset. Seppälän tuotantoa on myös kalenterin kansi.
– Seppälän kuvat ovat kantaaottavia olematta ahdistavia. Ne kertovat hänen omasta kokemusmaailmastaan.
Suomessa asuvan iranilaisen Kamangerin helmistä tekemät passit koskettavat moniarvoisuutta, vapautta ja tasa-arvoa.
– Ne ovat kuin lentäviä mattoja. Dzamil toteaa, että vapaus ei ole sama kaikille. Vapaus riippuu rahasta ja siitä, mistä maasta olet kotoisin.
Läpinäkyvää sortoa
Mäkisen oma teos Monumentti on osa Monumenttien sarjaa.
– Läpinäkyvän oloiset monumentit ovat kaikuja diktatuurien monumenteista. Kontrolli, valta tai sorto ovat ikään kuin läpinäkyviä. Ne ovat läsnä suomalaisessakin yhteiskunnassa, mutta eivät suoranaisesti näy.
Mäkisen mielestä yhteiskunnallisuutta voisi nyt pitää jopa trendinä suomalaisessa nykytaiteessa.
– Nyt se ei ainakaan kielletty aihepiiri. Poliittisuus on kuitenkin hyvin erilaista kuin joskus 70-luvulla. Nyt se lähtee yksilön kokemuksesta.
uutiskirje 