Tilanne Venäjällä on nyt sellainen, että se jälleen haastaa rockmuusikotkin ottamaan kantaa, olemaan jonkun puolesta tai jotakin vastaan, sanoi venäläisen rockin suuri nimi Juri Ševtšuk torstaina Helsingin yliopistolla järjestetyssä keskustelutilaisuudessa.
Nyt on taas tapahtunut jakaantuminen, sanoi Ševtšuk.
– Eräät kollegat sanovat, että musiikki on vain musiikkia, muusikon tehtävä on tuoda hyvyyttä, soittaa vaikka johtajille ja prostituoiduille saunassa, jos siitä maksetaan.
”Aluksi kaikki halusivat nähdä, mitä nämä rockmuusikot oikein ovat.”
– Minulle sauna on peseytymistä varten. Minun mielestäni ei ole kelvollista mainostaa terveydelle vaarallisia tuotteita, kuten tupakkaa, alkoholia tai haitallisia poliittisia puolueita.
Ševtšukin mukaan tarjoilija on hyvä ammatti, mutta taiteessa tarjoilija on hirvittävä, tarjoilija, joka koko ajan kysyy asiakkailtaan ”mitä saisi olla”.
– Valitettavasti Venäjällä on paljon tarjoilijoita taiteessa. He ovat riippuvaisia kulttuuriministeriöstä, rahoituksesta, Vladimir Putinista.
– Käydessäni aikoinaan Afganistanissa, he sanoivat minulle, että ennen kuin venäläiset tulivat, oli kaikki hyvin. Ei ollut mitään yhteiskuntaluokkia, oli vain iso pomo ja kaikki muut samanlaisia pieniä ihmisiä, mutta venäläiset sotkivat meidän päämme.
Ševtšukin mukaan ”me otamme nyt kantaa, koska me haluamme Venäjälle tasa-arvoa, ei sitä, että on iso mies ja pienet ihmiset”.
Voiko rockia laulaa venäjäksi?
Ševtšuk kertoili salintäyteiselle yleisölle myös muusikonuransa alkuvuosista.
– Rockmusiikki on nuoruuttani. Nyt olen vanha idealisti, mutta rock on puhdasta vettä kämmenelläni, sanoi 54-vuotias Ševtšuk, joka perusti DDT-yhtyeensä ensimmäisen version vuonna 1980 Ufassa.
Jo sitä ennen Ševtšuk ja kumppanit olivat soittaneet muun muassa Led Zeppeliniä, Rolling Stonesia ja Creedence Clearwater Revivalia.
– Viranomaiset vaativat, että heille oli käännettävä vieraskielisten laulujen sanat. Selitimme, että Rolling Stonesin Satisfaction on ”englantilaisen työväenluokan taistelulaulu”.
– Kiistelimme ystäviemme kanssa, voiko rockia laulaa venäjäksi. Eikö vain englanti ole rockin kieli? Päätimme kokeilla, ja siitä se lähti.
– Venäläiset rockmuusikot ottivat sanoituksensa siloittelemattomasta arkielämästä ja tunteet esitettiin peittelemättömästi.
Luulimme olevamme rocktähtiä
Kun Ševtšuk 1980-luvun puolivälissä muutti Leningradiin (Pietariin), hän tunsi olevansa ”emigrantti Ufasta”. Pietariin oli syntymässä oikea rockliike ja paljon bändejä.
– Rockiin tuli älymystöä, jolle sisältö oli tärkeää. Nyt taas monille on ensisijaista musiikki.
Seuraava vaihe oli täräyttävä. Äkkiä rock legalisoitiin ja yhtyeet pääsivät esiintymään isoille areenoille.
– Me emme kunnialla selvinneet maineesta, joka yht’äkkiä laskettiin harteillemme. Heitimme telkkareita hotellihuoneen ikkunasta, koska rocktähtien piti tehdä niin. Luulimme olevamme rocktähtiä.
– Aluksi kaikki tulivat katsomaan meitä, mummoista lähtien. He halusivat nähdä, mitä nämä oikein ovat, nämä rockmuusikot, joita niin kauan oli kellareissa piinattu.
– Eivätkä he tulleet kuin sen yhden kerran. Meillä ei ollut kokemusta eikä tekniikkaa, tulimme kännissä lavalle. Ja samalla maa oli jo muuttumassa. Rockin tilalle tuli popkulttuuri.
Ševtšuk sanoo, että todellisuuden tajuaminen auttoi selviämisessä, rockhumala meni ohi. Siitä alkoi pitkä tie, taistelu laadun puolesta.
uutiskirje 