Pahkasika, tuo räävitön huumorijulkaisu on taas täällä tänään. Kahdentoista vuoden tauon jälkeen on ilmestynyt uusi numero, Pahkasika N:ro 78 (Johnny Kniga 2012).
Pitkä matka on kuljettu vuodesta 1975, jolloin ensimmäinen numero veivattiin monistuskoneella. 2000-luvulla tehtiin puolen tusinaa jo julkaistusta materiaalista koostettua yli 350-sivuista erikoisjulkaisua. Kustantajaksi lähti ulkopuolinen, WSOY-leiriin kuuluva Johnny Kniga. Se on julkaissut myös tämän uutta materiaalia sisältävän 130-sivuisen kirjan, alaotsikolla Pahkasian jälkeenjääneet paperit.
Pahkasian päätoimittaja Markku Paretskoi (s. 1956) sanoo, että nimi kertoo kaiken. Uusi numero koostuu pääosin vanhasta julkaisemattomasta materiaalista, jota on tarvittaessa vähän viritetty. Uuttakin on toki kirjoitettu.
Vakava todellisuus yhä huvittavaa
Päivätyökseen lähinnä kolumneja ja pakinoita eri lehtiin kirjoittava Paretskoi sanoo, että aika on muuttunut totaalisesti.
– Populaarikulttuurista tiedettiin 1970-luvulla, että se on yhdyssana, mutta eipä siitä paljon muuta tiedettykään. Kaikki oli tuolloin hyvin virallista ja tärkeää. Kaikki oli niin topakkaa, eli hyvin helppoa pintapuolisen parodian kohteeksi.
Paretskoi huomauttaa, että populaarikulttuurista on nyt tullut vakavasti otettavaa liiketoimintaa.
– Populaarikulttuuri on ylittänyt tuotannossaan raskaan metalliteollisuuden ja puunjalostusteollisuuden bisneksenä.
Paretskoi sanoo, että vanha vakava todellisuus on edelleen ajoittain tosi huvittavaa, vaikka siinä ei mitään vitsikästä olisikaan.
– Nykyisessä lehtityössäni huomio ja skarppaus ei ole niinkään urheilussa, populaarikulttuurissa eikä kulttuurissa vaan taloudessa ja päivän politiikassa. Kun pitää miettiä myös talouspolitiikkaa ja suuryrityksiä, niin yhä enemmän on alkanut huvittaa sen maailman rakenne ja toistuvuus, toimijoiden ennalta ennustettavuus.
Ahneus-teemasta syntyy komiikkaa
Eniten Paretskoita tämän päivän todellisuudessa naurattaa, kun töpänneet yritys- ja poliittiset johtajat kiemurtelevat heille epämiellyttävässä julkisuudessa.
– Kun ne joutuvat jostain kiipeliin, niin minua kiinnostaa ja naurattaa tämä hyvin inhimillinen käyttäytyminen. Paniikki, loukkaantuminen, paljastumisen pelko ja v-tuuntuminen. Ne toimivat vähän sen mukaan, miten ne ovat käyneet noita julkisuudenhallintakursseja konsulttitasolla, että pystyvät jollakin tavoin asiat klaaraamaan ja peittämään naamalle nousevaa punaa. Ymmärrän hyvin, että se on heille ja heidän organisaatiolleen vakava paikka, mutta kyllä se naurattaa kovasti.
Ahneus on teema, jonka pyörittely huvittaa. Siitä syntyy usein parasta tosi-tv-komiikkaa.
– Olen huvittunut tästä keskustelusta, kun puhutaan suurten firmojen ylimmän johdon bonuksista ja palkkioista, siis johtajien perusteluista mutta myös heidän vastaväittäjistään, kritiikistään. Kun ollaan tosissaan, niin kiivastutaan. Kun ruvetaan argumentoimaan kiihtyneessä tilassa, niin silloin paljastetaan itseään parodialle ja naureskelulle.
Laajemmin Markku Paretskoista ja Pahkasian tulevaisuudesta kerrottiin perjantaina 27.4. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
uutiskirje 