Yksityisten yritysten rooli kehitysavun vastaanottajina on kasvanut viime aikoina. Ilmiön hyödyllisyys epäilyttää, paljastaa Eurooppalaisen velka- ja kehitysverkoston (Eurodad) selvitys.
Kansainväliset kehitysrahoituslaitokset sijoittivat vuonna 2010 julkisia varoja yli 32 miljardia euroa yksityiselle sektorille, ja summan ennakoidaan tuplaantuvan lähivuosina.
Eurodad tutki Maailmanpankin, Euroopan investointipankin ja useiden Euroopan valtioiden kehitysrahoituslaitosten sijoituksia. Tuetuista yrityksistä vain neljäsosa sijaitsi köyhiksi luokitelluissa maissa.
Puolet yrityksistä toimi vauraissa OECD-maissa ja 40 prosenttia oli listautunut johonkin merkittävään pörssiin.
Raportin mukaan kehityspankkien vuosien 2006–2010 sijoituksista puolet meni suoraan rahoitussektorille, kaupallisiin pankkeihin ja sijoitusrahastoihin. Rahoittajat sanovat tavoittavansa niiden kautta kehitysmaiden pienet ja keskisuuret yritykset.
Eurodadin mukaan pankkisalaisuus hämärtää rahojen todelliset kohteet ja käyttötarkoitukset. Peräti 36 prosenttia sijoituksista katosi veroparatiiseissa tai erityisen tiukan pankkisalaisuuden maissa toimiviin yhtiöihin.
– Millaisia kehitystavoitteita näillä yhtiöillä on? Miten ne sopivat yhteen kehitysmaiden suunnitelmien kanssa? Kumpi on tärkeämpää: kehitys vai sijoitusten tuotto? raportin laatinut Jeroen Kwakkenbos kyselee.
uutiskirje 
