Japanissa vallitsee uskonnonvapaus. Uskontoja on monia, mutta japanilaisuuden perusta on edelleen kotoperäinen shintolaisuus, jota voi luonnehtia sekä valtionuskonnoksi että luonnonuskonnoksi. Ulkopuolisista uskonnoista osaksi japanilaisuutta on päässyt vain buddhalaisuus.
Ensimmäinen asia, mikä täytyy huomata Japanin uskontoja käsiteltäessä, on se, että japanilaisten käsite uskonnosta on erilainen länsimaihin verrattuna.
Japanissa erilaiset uskonnot sulatetaan kokonaisuuteen. Japanilaiset itse eivät ajattele olevansa uskonnollisia juuri lainkaan, vaan kyse on enemminkin osasta kulttuuria.
Shintolaisuus on Japanin alkuperäinen oma uskonto johon kuuluu kamien (henkien/jumalten) palvonta. Esimerkiksi metsä, yksittäinen puu, vuori tai esi-isä voivat olla kameja. Buddhalaisuus saapui myöhemmin Kiinasta ja tuli suhteellisen nopeasti osaksi japanilaisten uskontoa omine opetuksineen.
Japanissa löytyykin temppeleitä ja pappeja molemmille uskonnoille. Riippuu rituaalista tai juhlasta kummalla temppelillä käydään. Esimerkiksi hautajaiset ovat perinteisesti buddhalaiset. Keisari kuitenkin haudataan aina shintolaisittain.
Suomeksi on juuri ilmestynyt professori Ilmari Vesterisen Shintolaisuus-kirja antaa monipuolisen kuvan Japanin kansallisuskonnosta shintolaisuudesta ja siihen Japanissa myös tiukasti sitoutuneesta buddhalaisuudesta.
Shintolaisuudesta ja sen suhteesta japanilaisuuteen löytyy lisää tietoa perjantaina 17. elokuuta ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
uutiskirje 
