Suufilainen islam leviää Indonesiassa

Maltillinen ja mystinen suufilaisuus valtaa alaa Indonesiassa, joka on maailman runsasväkisin muslimienemmistöinen valtio.

– Uskontojen vastakkainolo juontuu politiikasta, ja siihen me emme sekaannu. Profeetta Muhammed opettaa rakkautta, ja oma mestarini on opettanut minulle suvaitsevaisuutta, suufilaisuuteen kääntynyt indonesialainen valokuvaaja Muhammad Revaldi, 35, kertoo.

Hänen mukaansa yli 240 miljoonan asukkaan Indonesiassa johtokin suosii suufeja, koska he tarjoavat vastavoiman väkivaltaisille ääri-islamisteille.

1980-luvulla alkanut muslimifundamentalismin nousu ulottui myös Indonesiaan. Liikettä ruokkivat kyllästyminen korruptioon ja nepotismiin sekä hallitusten piittaamaton suhtautuminen köyhyyteen. Mukana oli myös vastareaktiota länsimaisen vaikutuksen voimistumiseen.

Vuosina 2002 ja 2005 Indonesian turistisaarella Balilla tehtiin kaksi terrori-iskua, joissa kuoli yli 200 ihmistä. Indonesian hallitus ryhtyi taltuttamaan ääriliikkeitä väkivallan ohella pehmein keinoin eli suufismin avulla.

Mystiikkaa ja rauhaa

Mystiikkaan taipuva suufilaisuus etsii tietoa ja Jumalan läheisyyttä maanpäällisessä elämässä. Suufit uskovat kaiken elollisen yhtenäisyyteen ja kunnioittavat muita uskontoja.

Vuosi sitten Itä-Jaavalla järjestetyssä suuressa suufikokouksessa Indonesian presidentti Susilo Bambang Yudhoyono ylisti opin rauhanomaista tapaa käsitellä ristiriitoja.

Indonesian laajimmalla muslimijärjestöllä Nahdlatul Ulamalla on noin 40 miljoonaa seuraajaa ja hyvät välit hallitukseen. Se vastustaa ääri-islamismia ja tukee suufismin leviämistä.

– Poliittinen islam on tuonut eripuraa yhteisön sisälle. Koulutetut ihmiset kuitenkin etsivät islamista ulottuvuutta, joka yhdistää koko ihmiskuntaa uskonnosta riippumatta, indonesialainen professori ja kirjailija Jalaluddin Rakhmat selittää.

Öljybuumi vauhditti

– Suufilaisuus tekee indonesialaisesta islamista maltillista, Rakhmat sanoo.

Hänen mukaansa islamilainen mystisismi elpyi Indonesiassa jo presidentti Suharton pitkän diktatuurin aikana, joka päättyi 1998.

– 1980-luvun öljybuumi loi uusrikkaiden luokan, joka etsi ”hengenrauhaa”, ja suufilaiset opintoryhmät kukoistivat varsinkin suurkaupungeissa, Rakhmat kertoo.

Revaldi kertoo löytäneensä suufismin 15 vuotta sitten mentyään kuvaamaan Indonesiassa vierailleen libanonilais-amerikkalaisen mestarin Shaykh Hisham Kabbanin puhetilaisuutta.

– Hän puhui siitä, miten ego ja itsekkäät tunteet katoavat mestarin opastuksella. Me suufilaisen polun valinneet ajattelemme jättävämme kaiken, mutta suufilaisuus on kaikki, hän pohtii.

Sekoitetaan radikaaleihin

Revaldi ja moni muu suufi pitää lyhyttä partaa ja pukeutuu kuten profeetta Muhammed 1300 vuotta sitten. Muslimiradikaalit suosivat samaa tyyliä, mistä koituu sekaannuksia.

Väkivallan sijasta suufit uskovat pitkämielisyyteen.

– Joukkoomme pyrkinyt opiskelija määrättiin puhdistamaan kaikki puutarhamme puiden lehdet, jotta hän oppisi kärsivällisyyttä, Ibu Yati -niminen nainen kertoo.

– Mestarimme opettaa myötätuntoa ja ymmärtämystä toisin kuin fundamentalistit, jotka tuomitsevat ihmisiä, jatkaa Ibu Yati, joka on suorittanut tutkinnon julkishallinnossa ja toiminut pitkään valtion virassa.