Päiväkotien arkea on usein tarkasteltu aikuisen näkökulmasta, ja lasten mielipiteet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Piia Roosin tuoreessa väitöstutkimuksessa lapset kertovat omin sanoin päiväkotiarjestaan piirrosten ja haastattelujen välityksellä.
Tutkimuksen perusteella lapset viihtyvät päiväkodissa. Lasten kertomusten vallitseva sävy oli positiivinen. Kritiikki kohdentui odottamiseen ja hiljaa olemisen vaatimukseen, etenkin päiväunilla.
Ystävät ja leikki saivat suurimman huomion lasten kertomuksissa, mutta myös aikuiset koettiin tärkeänä osana arkea. He tulivat kerrotuiksi osaksi päiväkotiarkea ensisijaisesti toiminnan järjestämisen ja järjestyksen ylläpidon kautta.
Lasten leikeissä aikuisten läsnäolo oli sen sijaan lähes olematonta. Vuorovaikutuksen näkökulmasta katsottuna aikuisten ja lasten todellisuudet jäivät etäisiksi.
Roos kuvailee lasten kerrontaa moninaiseksi, aaltoilevaksi ja osin ennakoimattomaksi. Lapset yllättivät tutkijan avoimuudellaan ja kerronnan taidoillaan.
Otetaanko lasten puhe vakavasti?
Päiväkodissa vallitsevat toiminnan rakenteet, kuten aikataulut ja tilojen käyttö, raamittavat osaltaan lasten yhteistoimintaa. Vaikutusmahdollisuutensa näihin rakenteisiin lapset kokivat tutkimuksen mukaan ”valitettavan vähäisiksi”.
”Otetaanko lasten puheenvuorot vakavasti? Vaikuttavatko ne aikuisten ratkaisuihin ja lasten arkeen? Vai pidetäänkö niitä vain viihdyttävinä? On ensiarvoisen tärkeää, että lasten kerronta saa tilaa päiväkotiarjessa, sillä se sisältää runsaasti hyödyntämätöntä pedagogista potentiaalia.”
Roos ehdottaa, että lasten osallisuutta voisi vahvistaa etsiytymällä lasten näköisiin ja oloisiin hetkiin. Näin voidaan saavuttaa tilanne, jossa on mahdollista kurkistaa lasten todellisuuteen ja tätä kautta varmistaa, että lapsen ääni tulee kuulluksi.
Kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja Lasten kerrontaa päiväkotiarjesta (Children’s narration about everyday life in Finnish day care centres) tarkastetaan 16. tammikuuta Tampereen yliopistossa.
lehti 