Viime sunnuntain Katalonian itsenäisyyskansanäänestykseen johtanut kehitys käynnistyi tämän vuosikymmenen alussa.
Josep Maria Antentas arvioi viime lauantaina Jacobin-lehdessä, että taustalla oli kolme tekijää.
Ensinnäkin Kataloniaa suututti Espanjaa johtaneen José Maria Aznarin (PP) toinen hallitus (2000–2004), joka kosiskeli espanjalaisnationalismia ja harjoitti aggressiivista keskittämispolitiikkaa.
Francon aikana vallitsi tiukka keskittäminen ja katalaanin kieltä sorrettiin.
Aznaria seurannut sosialistihallitus sopi vuonna 2006 Katalonian kanssa sen autonomian laajentamisesta. Keskustaoikeistolainen PP – johon myös Espanjan nykyinen pääministeri Mariano Rajoy kuuluu – kuitenkin valitti siitä perustuslakituomioistuimeen, joka 2010 kumosi kaikki uudistuksen olennaiset osat. Tämä aiheutti syvää pettymystä Kataloniassa.
Kolmas tekijä oli vuoden 2008 talouskriisiä seurannut vyönkiristyspolitiikka. Kataloniaa johtanut keskustaoikeistolainen CDC-puolue harjoitti kyllä sitä itsekin, mutta se vieritti syyn pelkästään Espanjan hallitukselle.
Vuonna 2012 Katalonian alueparlamentti aloitti itsenäisyyskampanjan. Marraskuulle 2014 se määräsi itsenäisyyskansanäänestyksen, mutta muutti sen keskusvallan painostuksen jälkeen epäviralliseksi.
Vuoden 2015 aluevaaleissa itsenäisyysmieliset puolueet saivat niukan enemmistön.
Itsenäisyysmielinen vasemmisto
Ei ole yhtä vastausta siihen, mitä Katalonian ja Espanjan vasemmisto itsenäisyyskysymyksestä ajattelee.
Katalonian alueparlamentin vaa’ankielenä on radikaalivasemmiston itsenäisyysmielinen Candidatura d’Unitat Popular (CUP), jolla on 10 paikkaa 135:stä. Aikaisemmin vain kunnallistasolla toiminut puolue pyrki ja pääsi alueparlamenttiin ensimmäistä kertaa 2012.
CUP:n sopimus itsenäisyysmielisen keskustaoikeiston kanssa nosti jälkimmäiseen kuuluvan Carles Puigdemontin aluehallituksen johtoon 2015 ja mahdollisti itsenäisyyskansanäänestyksen.
Keskustavasemmistoon luettu tasavaltalainen vasemmisto (ERC) on suoraan osa Puigdemontin itsenäisyyskoalitiota (Junts pel Sí), jonka kokonaispaikkaluku on 62.
Barcelona en Comú ja Podemos
Barcelonan pormestariksi valittiin kesällä 2015 useiden uusien vasemmistoryhmien Barcelona en Comú -koalition Ada Colau. Koalitio syntyi leikkauspolitiikkaa vastustaneista kansalaisryhmistä (erityisesti 15M) samalla tavalla kuin valtakunnan tasolla Espanjan Podemos.
Barcelona en Comú ei suoraan kuulu Podemosiin, mutta Podemos tuki sitä kunnallisvaaleissa.
Kataloniaan perustettiin oma Podemos nimellä Podem vuonna 2014. Se liittyi osaksi viime vuodenvaihteessa Barcelona en Común pohjalta perustettua maakuntatason Catalunya en Comú -puoluetta.
Barcelona en Comú on suhtautunut varauksellisesti itsenäisyyshankkeeseen eikä se osallistunut sunnuntain kansanäänestyksen järjestämiseen. Se kuitenkin vaatii Katalonialle oikeutta lailliseen kansanäänestykseen.
Espanjan tasolla Podemosin sisällä on ollut erilaisia näkemyksiä, mutta Pablo Iglesiasin linja on lähellä Colaun linjaa.
Iglesias sanoi eräässä haastattelussa, että ”jos olisin katalonialainen – mitä en ole – en luultavasti osallistuisi lokakuun 1. päivän kansanäänestykseen, enkä äänestäisi kummankaan vaihtoehdon puolesta”. Mutta myös Iglesias vaatii Katalonialle oikeutta lailliseen kansanäänestykseen.
Katalonian Podem sen sijaan kannatti sunnuntain kansanäänestystä ja kehotti kansalaisia osallistumaan siihen vastalauseeksi ”Espanjan hallituksen itsepäisyydelle ja autoritaarisuudelle”. Podem ei kuitenkaan ole pitänyt kansanäänestystä sitovana ja on siksi vastustanut välitöntä itsenäisyysjulistusta.
Demarit vastustavat separatismia
Kaikki edellä mainitut vasemmistoryhmät ovat jyrkästi tuominneet viime sunnuntain poliisiväkivallan. Muun maussa Ada Colau vaati pääministeri Rajoyta eroamaan sen vuoksi.
Espanjan sosiaalidemokraatit eli sosialistipuolue PSOE on perinteisesti suhtautunut nihkeästi separatismiin.
Toissa viikolla PSOE kuitenkin tuki Podemosin ja pienten aluepuolueiden kantaa, kun oppositio äänin 166–158 kaatoi Espanjan parlamentissa tuen Rajoyn hallituksen siihen mennessä käyttämille koville otteille Katalonian äänestyksen estämiseksi.
Sunnuntain väkivaltaisuuksien jälkeen PSOE:n johtaja Pedro Sánchez arvosteli Rajoyn hallitusta poliisien lähettämisestä äänestäjien kimppuun. Samalla hän kuitenkin syytti kriisistä molempia osapuolia, sanoi tukevansa hallitusta Espanjan vakauden säilyttämisessä ja sanoi Katalonian kansanäänestyksen ”turmelleen demokratian käsitteen”.
Sosialistien Katalonian haara PSC-PSOE teki Espanjan perustuslakituomioistuimelle valituksen, jonka perusteella tuomioistuin kielsi Katalonian alueparlamentin maanantain istunnon. Siinä on ollut tarkoitus antaa itsenäisyysjulistus.
Autonomia meni 1714
Katalonian kansallistunteella on pitkä historia.
Syyskuun 11. päivällä on Kataloniassa oma erityinen merkityksensä. Tuona päivänä vuonna 1714 kaatui Barcelona piirityksen jälkeen, Kataloniassa keskiajalta lähtien olleet omat instituutiot lakkautettiin ja sen asema muutettiin pelkäksi maakunnaksi Espanjan alaisuudessa.
Espanjan tasavallan aikana 1930-luvulla Katalonia sai autonomian. Espanjan sisällissodassa 1936–1939 Katalonia oli sitkeimpiä tasavaltalaisten vastarinnan alueita kenraali Francisco Francon joukkoja vastaan.
Francon oikeistodiktatuuri (1939–1975) keskitti vallan tiukasti ja pyrki tukahduttamaan kaiken separatismin. Katalonian autonomia lakkautettiin ja katalaanin kieltä sorrettiin.
Demokratian palauttamisen jälkeen laadittu vuoden 1978 perustuslaki määrittelee Espanjan valtion jakamattomaksi, joskin alueilla on eriasteinen autonomia. Perustuslain muuttaminen on tehty erittäin vaikeaksi.
Käytännössä Katalonialla ei ole mitään mahdollisuutta itsenäistymisprosessiin perustuslain mukaisessa järjestyksessä.
uutiskirje 