Lomamatkat Oy:n uuteen lippulaivaan haluttiin vuonna 1980 hankkia tasokasta taidetta, jotain lämminhenkistä ja maailmaa kuvaavaa, joka vangitsisi katseita ja synnyttäisi keskustelua. Ajatuksen myötä yhtiön johto oli yhteydessä Taideteolliseen korkeakouluun, jonka ensimmäisen vuoden opiskelijoiden Aino Favénin ja Katri Haahden idealuonnos hyväksyttiin toteutettavaksi.
Applikoitu maailma
Sekä Haahti että Favén opiskelivat tuolloin vaatesuunnittelua.
”Ihan hyvältä se näyttää, ei minua ainakaan hävetä.”
– Tämä työ tehtiin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana, mutta ei se mitenkään opiskeluun liittynyt, Haahti kertoo.
Työn tekemisen jälkeen molemmat pyrkivät, pääsivät ja jatkoivat opintojaan omemmaksi tuntuneella Taide-teollisen korkeakoulun tekstiilisuunnittelun laitoksella.
Maailmankartta on applikoimalla eli päällikeompelulla toteutettu iso teos, jonka leveys on noin kuusi ja puoli metriä.
Applikointiin päädyttiin, koska se oli molemmille tuttu tekniikka. Lisäksi Haahti oli ollut Metsovaara Oy:ssä töissä ja ostellut sieltä kankaiden jämäpaloja, joten materiaalia oli osittain olemassa jo valmiiksi.
– Applikoimalla tehden työmäärä oli edes jotenkin järjellinen suhteessa siihen palkkioon, joka siitä oli mahdollista saada, Haahti sanoo.
– Olimme silloin vielä vaatetuspuolen opiskelijoita, niin emme vielä edes osanneet kankaanpainotekniikoita, Favén lisää.
– Oli siinä taustalla sekin, että ennen taideopintoja olimme molemmat ommelleet paljon, hän jatkaa.
Työ tehtiin Haahdin yksiössä tavallisella pöydällä kahdella kotiompelukoneella. Haahti muistelee, että hänen asuntonsa seinät olivat haltex-levyä, johan oli helppo kiinnittää työn osia nuppineuloilla. Työtä tehtiin ompelemalla aina pienempiä paloja vähän isommille, kunnes lopulta mantereiden valmistuttua saatiin koko kartta kursittua yhteen.
Viestivät vinjetit
Nykyisin sekä Favén että Haahti ovat ammatiltaan tekstiilitaiteilijoita.
Haahti on saanut muotoilun valtionpalkinnon ja valittu vuoden tekstiilitaiteilijaksi ja Favén on parasta aikaa muotoilun taiteilijaprofessori.
Lähes neljänkymmenen vuoden takaista työtä molemmat katsovat armollisesti.
– Ihan hyvältä se näyttää, ei minua ainakaan hävetä, Favén sanoo.
– Kun tuli viesti, että tätä ruvetaan konservoimaan, niin muistelin, että työ oli tosi naiivi ja lapsellinen. Olin positiivisesti yllättynyt, kun käytiin katsomassa tätä. Tämä oli tilaustyö ja mielestäni me on vastattu siihen hyvin. Se on myös edelleen oman näköisemme väreiltään, Haahti toteaa.
Karttaan on valittu vinjeteiksi joitain tietyille paikoille tyypillisiä asioita sommittelemalla niitä sopivasti ympäri maailmaa. Monet yksityiskohdista ovat edelleen ajankohtaisia.
– Koska tilaaja oli matkatoimisto, niin toki valitsimme kaikki kuvat niin, että ne on positiivisia asioita, joista tulee hyviä mielleyhtymiä, Favén huomauttaa.
– Ei sinne ole sotatantereita piirretty. Toisaalta kun katsoin työtä konservointitilanteessa, niin ensimmäiseksi tuli mieleen että apua tuollakin tuollaisia rauhallisia ja iloisia symboleita, vaikka koko paikka on nykyään säpäleinä. Kartat ovat sellaisia, että ne kyllä herättävät ajatuksia moneen suuntaan, Haahti lisää.
Paloreikiä valtameressä
Työn konservointi on toteutettu Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
– Konservoinnin mahdollisuutta tiedusteltiin muutama vuosi sitten ja mietin mille opintojaksolle se olisi sopiva. Tätä tehtiin sitten viime syksynä, kun meillä oli isokokoisten tekstiilien konservointikurssi. Se oli passeli myös siitä syystä, että tekstiili oli niin suuri, että kaikki kahdeksan opiskelijaa pystyivät työskentelemään samanaikaisesti, kertoo konservoinnin lehtori Anna Häkäri.
Ensin taideteos dokumentoitiin ja kartoitettiin sen vauriot.
– Työtä oli käytetty todennäköisesti muun muassa piknik-alustana, koska siitä löytyi tomaatin siemeniä ja muuta vastaavaa. Sen lisäksi löytyi useita palojälkiä.
Koska työn tekijät ovat yhä elossa pyydettiin heiltä konsultointia.
– Tällaisissa tapauksissa taiteilijoiden kanssa neuvotellaan aina korjauksista. Työn palojäljet piti saada peittoon ja taitelijat ehdottivat, että siihen voisi laittaa samanlaisia kuvioita, kuin mitä he itse aikoinaan käyttivät.
Kuvioiden tekoon Favén ja Haahti antoivat vapaat kädet.
Opiskelijat suunnittelivat kuvioita ja lopulta esimerkiksi New Yorkin kohdalla ollut paloreikä peitettiin vapaudenpatsaalla ja Tyyni valtameri sai yhden merihevosen lisää.
– Uudet kuviot sulautuvat niin hyvin vanhojen joukkoon, ettei niitä huomaa, jos ei ole nähnyt työtä aiemmin, Häkäri sanoo.
uutiskirje 
