Alkoholista luopuminen vapautti elämään

Vapaa viinistä -kirjailija Ira Koivu, koska ja miksi lopetit alkoholin käytön?

– Vapautin itseni alkoholista marraskuussa 2015. Päätös oli vuosien pohdinnan ja useiden tipattomien jaksojen tulos. Kohtuukäyttö ei ole juttuni, yhden lasillisen nautiskelussa en nähnyt mitään järkeä: sehän vain väsyttää eikä sen jälkeen jaksa mennä treenaamaan tai mitään.

– Huomasin vuonna 2011 tulleeni riippuvaiseksi alkoholista ja katkaisin tissuttelukierteen neljän kuukauden tipattomalla. Kirjoitin aiheesta anonyymisti blogia. Kävi ilmi, että minulla on paljon kohtalotovereita – menestyviä suorittajia, jotka urheilevat ja syövät terveellisesti, mutta tissuttelevat salaa.

”Kun jokin muuttuu, aina joku suuttuu.”

– Muutaman vuoden join suhteellisen kohtuudella, mutta sitten huomasin alkoholin ottavan taas isompaa otetta ajatuksistani ja tunsin syyllisyyttä ja häpeää. Päätin, että juhlin vielä ystäväporukkani nelikymppiset ja sitten pistän korkin lopullisesti kiinni.

Miten elämäsi on muuttunut?

– Aika totaalisesti: suureen elämänmuutokseen liittyi muutakin kuin alkoholista vapautuminen. Vapautin itseni kaikesta mikä esti elämästä itseni näköistä elämää ja toteuttamasta ikiaikaisia haaveitani. Irtisanouduin vakituisesta työstäni pääkaupungissa, myin rivarikolmioni Espoon Olarista, ostin hevosen ja muutimme omakotitaloon Hämeenlinnaan, jossa perustin viestintätoimiston.

– Elämänlaatu on parantunut huikeasti!

Miten ihmiset ovat suhtautuneet asiaan?

– Alkuun osa oli ihmeissään ja vähän ehkä pettyneitäkin, kun kaveri lopetti juomisen. Yksi tuttava pisti välit poikki, kun ei hyväksynyt muutosta. Mutta semmoista se on: kun jokin muuttuu, aina joku suuttuu. Aidot ystävyyssuhteet ovat vain vahvistuneet ja syventyneet.

– Tärkein ihminen eli tyttäreni, 12, on ylpeä minusta. Vaikka hän ei ole nähnyt minua ikinä humalassa, hän on iloinen, ettei koskaan näekään.

Millaista palautetta olet saanut kirjastasi, jossa kerroit ongelmastasi ja siitä, miten pääsit siitä irti?

– Alkuun jännitti, että leimataanko minut ikuisesti alkoholistiksi. Itse en edusta ollenkaan sitä ajattelumallia, että kerran holisti aina holisti. Enhän ole enää nikotinistikaan, kun olen lopettanut tupakoinnin vuosia sitten.

– Olen saanut pelkkää positiivista palautetta, myös niiltä, joilla ei ole ongelmaa alkoholin kanssa. Jotkut ovat käyttäneet kirjaa muun elämänmuutoksen tukena. Ajattelin aikanaan, että jos yksikin ihminen saa kirjasta apua, sen tekeminen kannatti. Tuntuu todella hyvältä, että on voinut auttaa ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä olin.

Mikä on parasta, mitä alkoholiton elämä on tuonut mukanaan?

– Itsekunnioitusta, vapautta ja iloa.

[digilehti pvm=20180727 sivu=5]