Yli 4 000 työnohjauskeikkaa tehnyt Ari Saukkonen on omistautunut intohimoisesti työlleen. Hän miettii edelleenkin, miten tehdä työpaikoilla näkymätöntä näkyväksi, tuuppia piilossa olevaa esiin.
– Rohkeahan ottaa aina riskin ja riskinottajaa tunnetusti pelottaa, sanoo Saukkonen.
Hän perää avoimuutta ja rohkeutta puhua asioista suoraan työpaikoilla. Passiivissa puhuminen on tavallinen tapa välttää suoraan puhumista.
– Ei mikään mennytkään rikki, kun puhuttiin asioista oikeilla nimillä. Tämä on useimmiten reaktio, Saukkonen kertoo.
Attendossa ja muussa yksityisessä vanhuspalvelussa paljastuneet ongelmat ovat innostaneet Saukkosen pohtimaan työnohjauksen merkitystä palvelujen kilpailutuksessa.
– Vanhus- ja vammaispalveluissa työnohjaus voisi olla kilpailuvaltti niin yrityksissä kuin kunnallisellakin puolella, kun kilpaillaan parhaiden työntekijöiden saamisesta.
Saukkonen kuvaa työnohjausta työpaikan sisäisen valvonnan välineeksi, jossa on mukana ulkopuolinen.
– Työnohjaaja ei ole ulkopuolinen tarkastaja eikä hän itse kerro asioista ulkopuolisille tai viranomaisille, mutta rohkaisee työntekijöitä tekemään tarvittaessa jopa viranomaisvalituksia tai ainakin avaa silmiä epäkohdille.
Oman pitkäaikaisen työkokemuksensa perusteella Saukkonen toteaa yksityisten hoivakotien työntekijöiden tarvitsevan työnohjausta rohkaisemaan epäkohtien esiin nostamisessa.
Työnohjaaja on perustehtävän selkeyttäjä. Tavoitteena on puolustaa asiakasta.
– Vanhus- ja vammaispalvelut ovat asiakasta varten. Ne eivät ole olemassa omistajiaan varten eikä kunta osta palveluita heille, vaan asiakkaille.
Työnohjaus palauttaa työntekijöiden mieliin, miksi he ovat töissä ja keitä varten.
– Työnohjaus tukee ammatillista kehittymistä ja siinä voi purkaa tunteita ja väsymystä ja näin tukea työntekijöiden jaksamista. Monissa työnhakuilmoituksissa sosiaalityöntekijöitä haettaessa mainitaan työnohjaus yhtenä vetovoimatekijänä, etuna, Ari Saukkonen muistuttaa.
uutiskirje 
