”Ensimmäistä kertaa perussuomalaiset huolestuttavat minua tavalla, joka vaatii arvostelemaan perussuomalaisia liikkeenä, ei vain sen politiikkaa, kuten tähän asti olen tehnyt”, kirjoittaa kansanedustaja Anna Kontula Vasen kaista -verkkolehden analyysissään siitä, milloin on syytä huolestua äärioikeistosta.
Se mikä on muuttunut, ovat alustavat tiedot perussuomalaisten äänestäjäkunnassa tapahtuneesta selvästä keskiluokkaistumisesta. Kontulan mukaan historiassa juuri keskiluokan kannatusta on seurannut äärioikeistolaisen ajattelun valtavirtaistuminen ja normalisoituminen järjestelmän osaksi, ”pahuuden arkipäiväisyys”, kuten Hannah Arendt sitä nimittäisi.
Oikeistosta ja kaupunkien reunoilla asuvista uusia kannattajia
Perussuomalaisten kannatuksen keskiluokkaistumisesta on puhunut muun muassa politiikan tutkija Hanna Wass. Hän on käyttänyt termiä perusporvari, joka tarkoittaa perussuomalaisten saaneen kannatusta aiemmin kokoomusta äänestäneiltä. Perussuomalaisista on tullut Jussi Halla-ahon johtamana talousmielessä selkeämmin oikeistolainen puolue, mikä tekee siitä varteenotettavan vaihtoehdon porvariäänestäjille.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Timo Kauppinen on tarkastellut perussuomalaisten alueellista kannatusprofiilia ja havainnut sen olevan vahvaa suurten kaupunkien kehysalueilla ja kaupunkien läheisellä maaseudulla, kuten Vihdissä, Nurmijärvellä ja Mäntsälässä, jotka perinteisesti ovat olleet hyvinvoivia.
Perussuomalaisten kannatus niissä ei selity ainakaan väestön huono-osaisuudella, mutta Kauppinen ei ole löytänyt vastausta siihen, millä se selittyy. Aluesuunnittelun ja -politiikan professori Sami Moisio puhui ”alueiden kostosta” Helsingin Sanomissa viime viikolla. Kyse on Suomen jakaantumisesta urbaaneihin ydinalueisiin ja keskusten välisiin laajoihin reuna-alueisiin.
”Esimerkiksi eduskuntavaalien alla käyty keskustelu ilmastonmuutoksesta saattoi näyttäytyä urbaanien ydinalueiden pyrkimyksenä rajoittaa reuna-alueiden kehittämistä”, kirjoitti Moisio.
Vakauttava keskiluokka kuihtuu
Anna Kontula vertaa äärioikeiston lupausten turvallisuudesta, voimasta ja vakauden palauttamisesta vedonneen kurjistuvaan tai kurjistumista pelkääviin pikkuvirkamiehiin, kauppiaisiin ja opettajiin 1930-luvulla.
”Keskiluokka on yleensä vakauttava voima, ja kun se sitä kyllästyy olemaan, voi tapahtua mitä tahansa”, Kontula kirjoittaa.
Keskiluokan kuihtumisesta tuoreita tutkimustuloksia esittelivät tutkijat Marja Riihelä ja Matti Tuomala äsken Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä. He vertailivat ajanjaksoja 1966–1990 ja 1990–2012.
1966–1990 sekä pienituloisten että suurituloisten osuus väheni voimakkaasti. Jälkimmäisellä jaksolla tulojakauman ylin 20 prosenttia kasvatti tulo-osuuttaan, kun taas keskimmäinen 60 prosenttia ja alin 20 prosenttia menettivät tulo-osuuttaan.
Anna Kontulan mukaan keskiluokka on vahva ja tärkeä juuri siksi, että se on arkisessa tunnollisuudessaan äärimmäisen tehokas: kun keskiluokka johonkin ryhtyy, siitä tulee valmista – oli kyseessä sitten yliopistolaitos tai keskitysleiri.
”Murrosaikana paras tarina voittaa”
Hän kirjoittaa yhteiskunnallisen kehityksen murroskohdista, joissa ”kaikki tajuavat, että vanha ei voi jatkua, mutta uudesta ja tuntemattomasta on vaikea maalata selkeitä visioita. Politiikkaan tällainen vaihe heijastuu intuition korostumisena ohi rationaliteetin ja tarinallisuuden vahvuutena yli todellisten ryhmäintressien”.
”Tiivistäen: vakauden aikana politiikassa voittaa se, joka kykenee parhaiten ohjaamaan resursseja omalle kannattajakunnalleen. Murrosaikana se, joka kertoo parhaan tarinan.”
Kontulakin viittaa osan keskiluokasta kokevan luokkalaskun.
”Koulutus, ahkeruus ja tunnollinen sääntöjen noudattaminen eivät enää takaa turvattua ja mukavaa elämää, ja kaupungistuminen vie vanhuuden varalle säästetyltä asunto-omaisuudelta arvon. Sitten on vielä se ilmastonmuutoskin.”
”Näyttää siltä, että ainakin osalle keskiluokkaa perussuomalaiset tarjoavat tässä tilanteessa uskottavimman vaihtoehdon. Eikä siinä mitään, ellei meillä olisi historiallista kokemusta siitä, mihin tämä kaava voi johtaa.”
”Kun keskiluokka innostuu, menee vakavaksi”
Kontula ei määrittele perussuomalaisia ja sen eurooppalaisia sisaria fasistisiksi puolueiksi, mutta hänestä on kiistatonta, että tämän päivän äärioikeistolaisilla puolueilla on paljon yhtymäkohtia toista maailmansotaa edeltäneeseen liikehdintään.
”Viime kerran perusteella tiedämme nyt ainakin sen, että kun keskiluokka innostuu äärioikeistolaisesta projektista, homma menee vakavaksi. Tiedämme myös, että keskiluokalla on taianomainen kyky valtavirtaistaa asioita niin, että niitä ei enää osata kyseenalaistaa. 1930-luvulla äärioikeiston menestys edellytti muiden puolueiden tukea tai ainakin välinpitämättömyyttä. Kun virhe huomattiin, oli jo liian myöhäistä.”
Edellyttää sisäistä ryhtiliikettä muilta puolueilta
Kontula ei usko, että kehitystä voi ohjailla taktisilla peliliikkeillä, joita olisivat perussuomalaisten eristäminen tai yhteistyöhön sopeuttaminen.
”Nähdäkseni ainoa keino perussuomalaisten patoamiseen on se, että muissa puolueissa keskitytään rakentamaan niin uskottavaa agendaa, että kasvupotentiaalia äärioikeiston identiteettipolitiikalle ei synny. On oltava kykyä, tarmoa ja uskallusta vastata muutoshaasteisiin muutosehdotuksilla, vaikka helpompaa olisi kitkuttaa vanhalla painolla niin kauan kuin kärry yhtään kulkee.”
Kontula kirjoittaa, että historiasta voidaan oppia tämänkin:
”Sotien välisinä aikoina äärioikeistolaiset liikkeet voimistuivat lähes kaikissa länsimaissa, mutta vain muutamissa kehitys johti historialliseen tragediaan. Useimmissa niiden kasvu pysähtyi muiden puolueiden sisäisiin ryhtiliikkeisiin. Järjestelmä natisi, mutta kesti.”
uutiskirje 
