Kansanedustaja Mai Kivelä kirjoitti taannoin sosiaaliseen mediaan, että hänelle alkaa valjeta, miksi koulussa on opettajien lisäksi esimerkiksi keittäjät, siistijät ja aamu- ja iltapäiväkerhojen vetäjät.
Hänellä on 2- ja 8-vuotiaat lapset.
– Kun teimme etäopiskelua varten lukujärjestyksen, kirjasimme siihen lounastauon, mutta unohdimme, että jonkun pitää laittaa se lounas ennen kuin sen voi syödä, hän sanoo.
– Vaatii monta ammattikuntaa, että koululaiset voivat normaalioloissa oppia.
Hän pitää tilannetta kuormittavana, kun hoidettavana on omat työt, etäopiskelun ohjaaminen, kotityöt ja aikataulutus. Perheet kantavat vastuuta asioista joista yhteiskunta normaalisti huolehtii, kuten koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta.
– Omien töiden kanssa pitää luovia. Työpäivä saattaa venyä, kun vaikkapa kirjoitan kolumnia sitten, kun lapset nukkuvat.
Kivelä huomauttaakin, että on tärkeä tiedostaa kuinka tilanne on kuormittava lähes kaikille perheille, ei vain niille, joilla on ollut vaikeuksia jo ennen poikkeustilaa.
Tuli itku
Kivelä tekee töitä tavallista enemmän kotona, jossa on myös tokaluokkalainen etäkoululainen. Kaksivuotias käy päiväkodissa.
– Koululainen vaikuttaa viihtyvän hyvin, mutta etäkoulu vaatii vanhemmilta paljon ohjaamista ja varmistelua. Lapselle olisi varmaan hyvä, jos aikuinen olisi koko ajan käytettävissä, hän sanoo.
Erityisen vaativa tilanne oli, kun kuopus oli puolitoista viikkoa kotona nuhan vuoksi.
– Opiskelu vaikeutui, kun vieressä oli pienempi sisarus, jonka ei voi olettaa keskittyvän mihinkään pitkään.
Kivelä murehtii, että poikkeustila asettaa lapset eriarvoiseen asemaan, koska kaikissa perheissä ei pystytä tukemaan koululaisia.
– Eivät pienet lapset pärjää ilman apua. Meidän tokaluokkalaisellakaan ei ollut tarvittavia it-taitoja Wilman, sähköpostin tai whatsappin käyttöön. Pienimmät eivät osaa välttämättä edes lukea.
Etäopiskelumahdollisuudet ovat kuitenkin viikkojen kuluessa jo kehittyneet.
– Tuntui niin helpottavalta, että aloin itkeä, kun erityisopettaja ensimmäisen kerran soitti videopuhelun ja kantoi pedagogisen vastuun. Oli joku, joka osaa homman.
Vuoroasuminen helpottaa
Pääsihteeri Milla Pyykkösen kolmivuotias lapsi asuu vuorotellen isänsä ja äitinsä luona. Helsingissä asuva Pyykkönen tekee työnantajansa määräyksestä etätöitä ja lapsi on otettu pois päiväkodista koronaepidemian vuoksi. Menossa on neljäs etäviikko.
– Ilman lapsen vuoroasumista järjestely ei onnistuisi, Pyykkönen arvioi.
– Ymmärrän hyvin niiden vanhempien ongelmia, joilla on lapsi kotona koko ajan. Silloin on varmasti tosi vaikea löytää aikaa työnteolle.
Lapsen ollessa Pyykkösellä hän tekee kahdesta kolmeen tuntiin töitä päivässä. Kun lapsi on isällään, Pyykkönen ottaa menetetyt työtunnit takaisin ja tekee 12-tuntisia työpäiviä. Työnantajalle, Naisasialiitto Unionille, tämä sopii hyvin.
Paljon ulkoilua
Ensimmäinen etäviikko oli rytmin hakemista.
– Lisäksi koronatilanne pelotti. Mutta kun sai järjestettyä rytmin, se lähti sujumaan, Pyykkönen sanoo.
Aamupalan jälkeen Pyykkönen ja hänen 3-vuotias lapsensa jäävät keittiön pöydän ääreen. Lapsi katsoo videoita ja Pikku Kakkosta.
– Sen ajan teen töitä, vaikka en siinä pysty tekemään keskittymistä vaativia hommia. Ne teen joko illalla tai kun lapsi on isällään.
Lounaan jälkeen lähdetään ulos.
– Kiitos ihanille säille, ulkona on pystynyt olemaan monta tuntia, Pyykkönen sanoo.
On heitelty kiviä veteen, kerätty roskia ojan varresta, kaivettu sammalta, tarkkailtu muurahaisia, tehty pyöräretkiä, kuljeskeltu metsissä, leikitty hiekkaleikkejä. – Pihalla olemme tavanneet kavereita. Tuonikäiset leikkivät vielä erillään, joten turvaväli pysyy luontevasti.
Enemmän aikaa
Uudenlaisen arjen aiheuttamasta ahdistuksesta huolimatta tilanteessa on myös yksi iso hyvä puoli: Päivässä on ikään kuin kolme tuntia aiempaa enemmän aikaa. Tavallisesti Pyykköseltä kuluu kolme tuntia siihen, että hän vie lapsen päiväkotiin ja hakee sieltä työmatkallaan. Bussit eivät aina kulje aikataulussa.
– Se aiheuttaa jatkuvaa hermostuneisuutta siitä, että ehdimmekö päiväkotiin ennen kuin siellä alkaa aamupiiri ja ehdinkö saada työtunnit täyteen.
Pyykkönen on aiemmin tehnyt etätöitä päivän viikossa tai kahdessa. Hän arvelee, että etätyön osuus voi jatkossa lisääntyä.
– Tarvitsen myös työpaikkaa ja työyhteisöä, enkä haluaisi olla kokonaan etätöissä.
Neljän lapsen kanssa
Helsinkiläisellä kirjailija-yrittäjä Mike Pohjolalla on kotona neljä lasta: omat 1-vuotias, 3-vuotias ja 9-vuotias sekä lisänä vielä naapurin 9-vuotias. Hän tekee puolisonsa kanssa vuorotellen töitä.
– Herätän lapset, hoidan aamupalat ja muut aamuaskareet. Vaimo ottaa lapset hoitoon yhdeksästä yhteentoista, hän kertoo.
– Menen silloin yläkertaan työhuoneeseen, laitan luurit korville ja teen pari tuntia hommia. Sitten vaimo lähtee töihin ja tekee yhdestätoista viiteen. Hänen palattuaan teen töitä lasten nukutukseen asti eli noin kahdeksaan.
Pienimmät vaativat kokoaikaista huomiota ja hoidettavana on myös etäkoulunkäynnin tukeminen.
– Siellä on jonkin verran tee huoltajan kanssa -tyyppisiä tehtäviä ja aika paljon muuta semmoista, joka yht’äkkiä vaatii huoltajan tukea. Pitää vaikkapa rekisteröityä johonkin nettipalveluun englanniksi.
Koululaisten itsenäisyys etäkoulun suhteen on muutenkin rajallista.
– Vielä ei ole ollut sellaista päivää, jolloin ei olisi tarvinnut yhtään auttaa. Esimerkiksi tänään oli käsityön tehtävänä polkupyörien huolto. Siinä piti olla aika paljon mukana.
Töitä ei ehdi tehdä
Pohjola on freelancer ja yrittäjä. Tulot riippuvat suoraan siitä, kuinka paljon hän saa tehtyä töitä.
– En ole uskaltanut tarkkaan laskea, miten tämä tilanne vaikuttaa tuloihini, hän sanoo.
– Tässä on tavallaan ollut vanhempainvapaalla, jossa kotitöiden ja lastenhoidon lisäksi pitäisi tehdä töitä. Vanhempainvapaasta tosin maksetaan, mutta tästä ei makseta mitään.
”Menen yläkertaan työhuoneeseen, laitan luurit korville ja teen pari tuntia hommia.”
Tilanne on vaativa.
– Rahat loppuvat, eikä ole yhtään aikaa hengähtämiseen, yksikseen olemiseen, parisuhteen hoitamiseen tai vain yhden lapsen kanssa laatuajan viettämiseen, saati harrastuksiin, Pohjola sanoo.
Keskiviikkona hallitus lupasi pienten lasten kanssa kotiin jääneille vanhemmille korvausta ansionmenetyksestä. Se lämmittää mieltä.
Tilanne vaatii paljon
Pohjola pohtii, että ihmiset eivät kestä poikkeusoloja loputtomiin.
– Jotkut ovat jo alkaneet oirehtia. Nyt ihmisille asetetaan vaatimuksia enemmän kuin on mahdollista toteuttaa. Väistämättä siitä seuraa työuupumusta, syyllisyyttä, stressiä ja masennusta. Se johtaa siihen, että vastustuskykykin viruksia vastaan heikkenee.
Paljoa hyvää hän ei tilanteesta löydä.
– Saahan tässä viettää aikaa lastensa kanssa. Ja puutarha on erittäin hyvin haravoitu. Mutta nämä ovat etsimällä etsittyjä hopeareunuksia sadepilvissä, hän sanoo.
Toisaalta: Ainakaan yksinäisyys ei vaivaa.
– Lapseton kaverini sanoi, että hänellä on mieletön puute ihmiskontakteista nyt, kun hän tapaa ainoastaan puolisoaan. Minulla ei ole tuota ongelmaa. Minulla ovat lapset koko ajan ympärilläni.
Hän huomauttaa, että koronaepidemian aiheuttamat menetykset jakautuvat epätasa-arvoisesti.
– Riskiryhmäläisillä, sairastuneilla ja työnsä menettäneillä on varmasti vaikeampaa kuin lapsiperheillä, hän arvioi.
uutiskirje 
