Vankien kanssa työskentelevä kokemusasiantuntija Juha Kaski ei sopeutunut. Nuorena häntä ympäröi tunne, että yhteiskunta ei halua häntä, eikä hän yhteiskuntaa.
Vilkkaasta lapsesta kasvoi urheilija, joka ei kuitenkaan viihtynyt kotona. Alkoholi alkoi näyttelemään yhä suurempaa roolia nuoren miehen elämässä. Asiaan ei edes puututtu silloin, kun yläkouluikäinen Kaski tuli kännissä kouluun.
– Opettaja käski kotiin selviämään, eikä asiaan enää palattu, mikä on täysin järjetöntä. Yksinkertaisesti en halunnut tylsää arkea.
Nuorena painiin hurahtanut Kaski pitää yhtenä käännekohtana elämässään vanhempien eroa. Isälleen asumaan jäänyt nuori ei halunnut viettää aikaa kotona.
Ensimmäisen kerran Kaski joutui ehdonalaiseen vuonna 1995. Hän kertoo, että vaihtoehdot mieleiselle ajanvietolle olivat vähissä. Isän luona velloi masennuksen ilmapiiri.
– Vanhemmat erosivat sotkuisen liiton jälkeen, ja jäin asumaan isälleni. Menin aina välittömästi syömään ja nukkumaan, kun tulin ulkoa kotiin. Ei sitä halunnut katsella yhtään sen enempää kuin oli pakko.
Armeijan jälkeen rikokset aloittanut Kaski huomauttaa, että lopulta isä oli kuitenkin ainut, joka ymmärsi ja tuki.
Kasken puheissa vilahtelee yksityiskohtia entisestä elämästä. Ne ovat kuitenkin asioita, jotka hänen mielestään kannattaa jättää kertomatta.
Kriminaalihuollon tukisäätiöllä työskentelevä Kaski kokee, että rikokset syntyivät pitkään jatkuneen päihteiden käytön myötävaikutuksesta.
– Lähinnä kierre toisti samaa kaavaa vuosia. Heti vankilasta päästessäni etsin itselleni tyttöystävän, jos sellaista ei jo ollut. Lopulta sukset menivät ristiin, ajauduin kadulle ja hölmöilyn seurauksena takaisin kiven sisään.
Kuntien tulisi ottaa vastuuta vapautuneista vangeista
Suomen asunnottomuustilastot ovat saaneet kansainvälistä huomiota. Eikä suotta, koska asunnottomuus on vähentynyt Suomessa tasaisesti jo pitkän aikaa.
Pitkäaikaisasunnottomien määrä on kuitenkin Suomessa kasvanut viimeisimmässä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen teettämässä selvityksessä lähes sadalla henkilöllä.
Asunnottomuustilastoihin tulee suhtautua suuntaa-antavina, koska ne eivät huomioi esimerkiksi paperittomia. Tarinat asunnottomuuteen johtaneista syistä ovat lopulta yksilöllisiä.
Kriminaalihuollon tukisäätiössä vapautuvien vankien asumisen asiantuntijana työskentelevä Mia Juselius näkee päihteiden vahvan yhteyden rikolliseen toimintaan. Hän huomauttaa, että monet kärsivät päihdesairaudesta.
– Päihderiippuvuus näkyy vahvasti, ja välillä tuntuu, että vankila ei olisi kaikille oikea paikka. Suurin osa vangeista kärsii päihderiippuvuudesta.
Joitakin tuhansia vankeja urallaan tavannut Juselius selventää, että vankila voi olla kuitenkin monelle hetki hengähtää päihdemaailmasta. Hänen näkemyksensä mukaan ne vangit, jotka käyttävät päihteitä ovat entistä huonommassa kunnossa.
– Yritän aina muistaa ihmisen selvänä. Ero on merkittävä, kun samat ihmiset taas tapaa vankilan ulkopuolella päihtyneenä. Ennaltaehkäisevän päihdetyön roolia yhteiskunnassa ei voi liikaa korostaa, koska rikollisuus ja päihteet kulkevat vahvasti käsikädessä.
Juselius kokee, että kunnat väistelevät vastuuta. Vapautuvista vangeista tulisi ottaa koppi.
– Oma kunta on erittäin tärkeässä roolissa. Kunnalla ei ole velvoitetta järjestää asuntoa, mutta tähän riskialttiiseen nivelvaiheeseen tulisi antaa tukea, koska moni on vapautumisen kynnyksellä yksin. Noin kolmasosa vangeista vapautuu asunnottomaksi.
ADHD näkyy vangeissa
Kasken päihtynyttä ja rikollista elämää kesti 24 vuotta. Tuosta ajasta noin puolet hän oli vailla omaa asuntoa.
– Haluaisin korostaa, että en tosiaan ollut mikään älykäs rikollinen. Lähinnä hölmöilin päihtyneenä.
Ensimmäisen kerran Kaski joutui vankilaan vuosituhannen vaihteessa. Hän kertoo, että nuorena miehenä karskien miesten näkeminen vankilassa tuntui aluksi pelottavalta. Hiljalleen pelko muuttui ihailuksi.
Kaskella on ollut vankilasta vapautuessaan ainoastaan kerran asunto. Ensimmäisen tuomion jälkeen saatu asunto Jyväkylässä ei ollut pitkäaikainen koti. Levotonta elämää seurasi häätö.
Oven lukko oli kaiverrettu mahdollistamaan avoimien ovien päivät. Ihmiset kiipeilivät parvekkeen kautta sisään asuntoon.
Kaski pahoittelee puhetulvaa.
”AD/HD näkyy vankilassa, ja se on ihan selvä”
Lopulta puheenvuoro palautuu alkuperäiseen kysymykseen ylivilkkaudesta, jota kuitenkin edeltää pitkä ja värikäs tarina rikollisesta elämästä. Glorifioinnista ei kuitenkaan ole kyse.
– ADHD näkyy vankilassa, ja se on ihan selvä. Tietysti tämä on jossittelua, mutta jos olisin saanut nuorena tukea, niin elämä olisi voinut olla erilainen. Myöskään väkivaltainen ja välinpitämätön tarkkailuluokan opettaja ei auttanut tilanteeseen, päinvastoin.
– Tältä luokalta kaksi on järjestäytyneen rikollisuuden parissa. Toiset kaksi kuollut ja yksi teillä tietämättömillä, lisää Kaski.
ADHD:lla tarkoitetaan ylivilkkaus ja tarkkaavaisuushäiriötä. Vangeilla diagnoosi on 5-10 kertaa yleisempi suhteessa muuhun väestöön.
Vanki eriarvoisessa asemassa asunnon etsinnässä
Kaski kertoo hetkestä, kun vapautui vankilasta viimeisen kerran. Pitkää tuomiota seurannut vapautuminen oli vaikea kokemus.
Pitkään vankilan narikassa maannut puhelin tulvi täyteen viestejä. Yhdet niistä houkuttelivat käyttämään päihteitä.
Muutoksessa Kaskea auttoi vankien parissa työskentelevä tukihenkilö. Hän neuvoi laittamaan puhelimen äänettömälle.
Kun vapautuu vain kahden muovipussin kanssa, on alku ymmärrettävästikin vaikea. Asioiden hoitaminen tuotti aluksi vaikeuksia.
– Suurimpina ongelmina oli raha ja henkilöllisyystodistuksen puuttuminen. Muistan, kun sain maksusitoumuksen ruokakauppaan, ja siitäkin tuli älytön ongelma, koska ei ollut henkilöllisyystodistusta. Siinä sitten esitin vankilasta saatua vankikorttia ja jalkapantaa, kertoo Kaski nauraen.
Monella vangilla on taustallaan haasteita taloudenpidon ja velkojen kanssa. Uuden elämän aloittaminen voi olla kallista.
– Kollega sanoi viisaasti, että vapautuneen vangin tulisi päästä töihin heti vapautumisen jälkeen. Ja etenkin niin, että ulosottoviranomainen ei ole heti perimässä omiaan. Monet tulevat täysin tyhjän päälle.
Kohtuuhintaisia asuntoja on Helsingistä vaikea löytää. Luottotiedottomuuskaan ei ole myyntivaltti asuntohakemusta tehdessä. Eikä tuettu asuminen aina edistä irtautumista rikollisuudesta tai päihteistä, toteaa Kaski.
Nyt Kaski on 41-vuotias, ja kiinni ensimmäisessä työpaikassaan. Ensimmäisen kerran hän kokeili elämänmuutosta vuonna 2012.
Silloin lapsi toimi motivaationa, mutta se ei yksin riittänyt. Joitakin vuosia myöhemmin monen tekijän summa sai muutoksen kipinän syttymään.
Kaski toteaa, että oma lapsi ei voi toimia motivaationa, jos mies on kesken. Nykyään tärkeintä on olla sanojensa mittainen.
uutiskirje 
