Syrjimätön kieli -opas on helsinkiläisen Elina Vainikaisen pitkäaikainen projekti. Nyt se on Kansan Sivistystyön Liiton julkaisema.
Vainikainen on toimittaja, viestijä ja opettaja. Hän on kaikissa noissa rooleissa vahvasti tekemisissä suomen kielen kanssa.
– Olen aina ollut kiinnostunut kielestä ja joutunut pohtimaan sitä monista näkökulmista, hän sanoo.
Myös syrjimättömästä kielestä hän on etsinyt tietoa. Sitä on ripoteltuna ympäri internetiä. Niinpä hän halusi koota tiedon yhteen oppaaseen.
Oppaassa käsitellään kieltä sukupuolen, antirasismin, vammaisuuden ja sairauden näkökulmasta. Siinä on myös luvut sateenkaaritietoisesta ja luokkatietoisesta kielestä.
Prosessi oli opettavainen.
– Opin paljon uusia näkökulmia etenkin aihepiireistä, jotka eivät suoranaisesti koske omaa arkeani valkoisena, suomea äidinkielenään puhuvana ihmisenä. Olen tottunut siihen, että Suomessa rasistiset puhetavat eivät ulotu kaltaisiini ihmisiin. Opin, että on tärkeää kuunnella niitä, joita esimerkiksi rasismi aidosti koskee.
Vainikainen toivookin, että hänen opastaan luetaan siitä näkökulmasta, että kyseessä on oppimisprosessi.
– Lähtökohtana tulisi olla toisenlaisten ihmisten kuunteleminen. Ja ollaan kohteliaita toisillemme, hän sanoo.
Vainikainen toteaa, että syrjivän kielen taustalla on samankaltaiset valtahierarkiat, puhutaanpa sitten köyhien pilkkaamisesta, rasismista, vammaisten, sukupuolivähemmistöjen tai naisten asemasta.
– Valta-asemissa olevat ihmiset ovat pyrkineet vuosisatoja pönkittämään asemaansa myös kielellisillä keinoilla. Valtaväestöllä on tarve määritellä vähemmistöt ja alisteisessa asemassa olevat ihmiset.
Mutta entäs se näkemys, etteihän Suomessa ketään syrjitä?
– Totta kai olen kuullut tämän. Se on juuri etuoikeutettujen ihmisten tapa puhua. Jos ei koskaan kohtaa syrjintää arjessaan, on helppo väheksyä sitä. Siksi pitää kuunnella vähemmistön omia kokemuksia. Koska ihmisellä on oikeus määritellä itsensä, pitää kuunnella, miten he puhuvat itsestään.
Vainikainen toteaa, että omalle oppimiselle pitää antaa aikaa.
– Asiat voivat tuntua aluksi vaikeilta, kun pitää opiskella uusia sanoja ja lähestymistapoja. Mutta joudummehan arjessamme joka tapauksessa koko ajan oppimaan uutta. Esimerkiksi pandemian aika on osoittanut, että ihmiset pystyvät ottamaan asioita haltuunsa nopeasti, jos haluavat.
Vainikainen puhuu hyväntahtoisuusolettamasta.
– Jos ihminen yrittää olla kohtelias ja tekee parhaansa, häneen pitää suhtautua ymmärtäväisesti, vaikka hän tekisi virheitä.
Miksi sitten pitää käyttää oikeita termejä?
– Koska käyttämällä tietynlaisia sanoja muokkaamme maailmaa tietynlaiseksi. Sanoilla luomme mielikuvaa erilaisista ihmisistä. Esimerkiksi vitsit ja mielikuva romaneista työn vieroksujina ovat osaltaan aiheuttaneet sen, että peruskouluikäiset romanilapset eivät saa työhöntutustumispaikkoja. Huumorilla ja urbaanilegendoilla on suuri merkitys. Rasistiset puheet tukevat rasistisia käytäntöjä.
Opas on saatavilla Kansan Sivistystyön liitosta. Siitä on valmisteilla myös koulutus, jonka Vainikainen vetää.
uutiskirje 
