Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n tekemä laaja kysely kertoo, että vuonna 2021 voimaan astunut laki varhaiskasvatuksessa työskentelevien ilmoitusvelvollisuudesta ei toimi käytännössä lainkaan.
Velvoitekäytännöistä on informoitu työntekijöitä huonosti: Yli kolmannes vastaajista ei tiennyt lainkaan mistä asiassa on kyse. Myös pelko seurauksista vaientaa työntekijöitä.
Laki uusiksi?
”Ei uskalla tehdä ilmoitusta, kun tietää tulevansa itse kohdelluksi ikävästi.”
Varhaiskasvatuslakiin lisättiin syksyllä 2021 henkilöstöä koskeva uusi velvoitekohta. Se edellyttää alalla työskenteleviä laatimaan kirjallisen ilmoituksen eteenpäin aina, jos he havaitsevat työssään epäkohtia tai uhkia, jotka vaarantavat lapsen hoitoa. Ilmoitus tulee tehdä viipymättä.
– Lakimuutoksella oli hyvä tarkoitus, mutta tällä hetkellä se ei näytä toimivan. Työntekijät eivät ajanpuutteen tai seurausten pelon vuoksi uskalla tehdä ilmoituksia, vaikka aihetta olisi, JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine toteaa.
JHL katsookin, että kyseinen lainkohta pitäisi muuttaa.
– Se tulisi pikaisesti päivittää toimivaksi ja alan työntekijöitä ja samalla lapsia paremmin palvelevaksi, Niemi-Laine sanoo.
JHL:n tekemään Varhaiskasvatuksen työehdot -kyselyyn vastasi viime vuoden lopulla 2 300 varhaiskasvatuksen ammattilaista.
– Erityinen huomio kiinnittyi kohtaan, joka koski ilmoitusvelvollisuutta. Kävi ilmi, että lain kohdasta ei tiedetä tarpeeksi ja siitä liikkuu jopa vääriä käsityksiä, JHL:n kasvatus- ja ohjausalan ammattialatoiminnan asiantuntija Sanna Pihakivi kertoo.
Yhteensä 39,8 prosenttia kyselyyn vastaajista kertoi, että ei joko tiennyt asiasta tai ei ole saanut työnantajalta tietoa ilmoitusvelvollisuudesta ja sen käyttöön liittyvistä asioista.
Virheellisiä käytäntöjä,
ajanpuutetta, arastelua
Kyselystä ilmenee, että heistäkin, jotka ilmoitusvelvollisuudesta olivat perillä, noin 86 prosenttia ei ollut ilmoittanut eteenpäin havaitusta epäkohdasta tai sen uhasta.
– Työnantajan reagointi ilmoituksiin on selvästi liian laimeaa. Ilmoitukset voivat jäädä esimiesten pöytälaatikoihin lojumaan. Näinkin on käynyt, Pihakivi arvioi.
Monissa vastauksissa nousee esiin myös, että ilmoituksen tekoon pitää pyytää esimiehen lupa. Pihakivi kuitenkin muistuttaa, että lupaa ilmoituksen tekemiseen ei tarvita.
Mikäli epäkohtiin ei kirjallisten ilmoitusten pohjalta puututa työpaikalla, on seuraava osoite kunnan varhaiskasvatuksen johtava viranhaltija. Tämä puolestaan on velvollinen ohjaamaan ongelman korjaamisessa ja tarvittaessa viemään asiaa edelleen alan valvontaviranomaisille.
– Korjausta vaativat asiat täytyy tuoda julki, vain siten niihin voidaan puuttua. Alan kipupisteet pitää tehdä päättäjille näkyviksi Pihakivi sanoo.
Ei vain henkilöstön määrä
Useassa varhaiskasvatuksen työpaikassa on vallalla käsitys, että ilmoittaminen koskee ainoastaan henkilöstön riittävää määrää.
– Henkilöstömitoituksesta poikkeamisen lisäksi tulee kuitenkin raportoida aivan kaikesta, mikä vaarantaa lapsen hyvinvointia, kasvua, kehitystä ja oppimista päiväkodissa hoitopäivän aikana. Tätä ei voi riittävästi painottaa, Niemi-Laine täsmentää.
Niemi-Laine toteaa myös, että epäkohdista ilmoittaminen eteenpäin on paitsi varhaiskasvattajien oikeus, myös velvollisuus jo asemansakin puolesta.
Ilmoittaminen voi koskea muun muassa epäkohtaa varhaiskasvatuksen tiloissa, hoitopaikan toimintakulttuurissa tai lapsen varhaiskasvatussuunnitelman noudattamisessa sekä lasten epäasiallista tai sopimatonta kohtelua.
– Ongelmakohdista ilmoittaminen ei tietenkään saa aiheuttaa silmätikuksi joutumista, saati työnteon hankaloittamista, Pihakivi korostaa.
JHL:n kyselyyn vastanneista kuitenkin lähes joka viides kertoo arastelevansa ilmoituksen tekemistä juuri pelon vuoksi.
Vastauksista tämä pelko käy selkeästi esiin:
”Esimiehen ”hyökkäävä” ja selittelevä vastaanotto, kun epäkohtia nostetaan esiin. Ei uskalla tehdä ilmoitusta, kun tietää tulevansa itse kohdelluksi ikävästi.”
”Meitä on kielletty.”
”Lastenhoitaja ei saa tehdä meillä!”
Hyötyä lapsille ja työntekijöille
Ammattiliitto JHL haluaa tähdentää, että ilmoitusvelvollisuuden toteuttamisella haetaan sekä lasten että työntekijöiden hyötyjä. Pihakivi rohkaisee kaikkia varhaiskasvatuksen työntekijöitä ottamaan työpaikoillaan puheeksi ilmoitusvelvollisuuden käytännöt ja tarttumaan rohkeasti tarjottuun mahdollisuuteen.
– On nurinkurista, että on luotu tällainen käytäntö, jonka tarkoituksena on parantaa alan toimivuutta ja tuoda ongelmakohtia niin viranomaisten kuin päättäjien korviin, ja nyt sitä ei osata tai ehditä saati uskalleta käyttää, hän ihmettelee.
uutiskirje 