Vuoden 2003 juhannusta kohti mentiin poliittisen myrskyn silmässä. Pääministeri Anneli Jäätteenmäen (kesk.) lähtölaskenta käynnistyi uusista Irak-muistioiden vuodoista.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes vaati pääministeriä vihdoin kertomaan koko totuuden Irak-muistioiden vuotoon liittyvästä skandaalista.
– Hänen olisi syytä puhua suu puhtaaksi ja kertoa asiat täsmälleen niin kuin ne ovat olleet, mistä tiedot ovat tulleet ja miksi niitä on päätetty käyttää.
Vielä hän ei ollut valmis suosittamaan hallitukselle eroa. Vasta selvityksen jälkeen sitä on mahdollista arvioida. Hänestä jupakalla oli myös laajempi ulottuvuus.
– Kaikki järkevä ulkopolitiikan johtaminen edellyttää selkeitä pelisääntöjä ja että myös eduskunta tietää pelisäännöt, joilla Suomen ulkopolitiikan kantoja muotoillaan ja politiikkaa harjoitetaan. Tämä jupakka on horjuttanut myös sitä luottamusta.
Jupakka kärjistyi, kun paljastui, että ulkoministeriön salaisten muistioiden vuotaja oli presidentti Tarja Halosen keskustataustainen oikeudellinen neuvonantaja Martti Manninen. Puheet Jäätteenmäen erosta ja mahdollisesti koko hallituksen kaatumisesta lisääntyivät sen jälkeen eduskunnassa.
Irak-sotku on Jäätteenmäen, ei koko hallituksen vastuulla. Siksi hänen pitää se myös selvittää, vaati SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman.
Jäätteenmäen oli määrä tehdä eduskunnalle selkoa asiasta seuraavalla viikolla. Backman piti hallituskriisistä puhumista vielä ennenaikaisena.
– Ei tässä hallituskriisiä ole, mutta kieltämättä on sellainen tilanne, jossa pääministerin henkilökohtaista uskottavuutta kysellään myös hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä. Meidän puoleltamme ei näin ollen haluttu mitenkään vähätellä asiaa.
Seuraavana päivänä 17.6. SDP veti kuitenkin luottamuksensa pois, kun ilmeni, että Jäätteenmäki oli itse pyytänyt Irak-asiakirjoja Martti Manniselta.
Poliittiseen kielenkäyttöön tuli uusi sanonta ”pyytämättä ja yllätyksenä”.
24.6.2003 pääministeriksi nousi Matti Vanhanen.
uutiskirje 
