Suomen tulevan hallituksen ohjelma on vasemmistolle täyttä myrkkyä. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on tyrmännyt sen, jyrkkää kritiikkiä on kuulunut ammattiyhdistysliikkeestä ja myös sosialidemokraatit ovat lytänneet ohjelman.
Eikä se ihme ole – tulevan pääministerin Petteri Orpon (kok.) johdolla hallitus käy kovaa työntekijöiden oikeuksia vastaan, ja samalla se aikoo tehdä isot leikkaukset sosiaaliturvaan. Vaaleja ennen Orpo vakuutti, ettei kokoomus ole leikkaamassa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevilta. Juuri heiltä kokoomus ottaa, parhaimmassa asemassa olevat ovat saamapuolella.
Orpon ohjelmassa tympeintä on sen näköalattomuus. Ohjelma henkii 2000-luvun oikeistolaisuutta, mutta 2020-luvun lisänä siinä on aimo annos maahanmuuttovastaisuutta. Tämä hallitus ei katso eteenpäin, katse on peräpeilissä.
Orpon ajattelua tuntuu ohjaavan näkemys, että jotenkin maailma ja Suomi voitaisiin palauttaa 2000-luvun alkuun. Siellä talous kasvaa vakaasti, läntinen maailma voi hyvin eikä sitä runtele kriisit ja tulevaisuus näyttää valoisalta.
Tässä kuvassa näkemättä jää, että ekologinen kriisi on tehnyt kaikesta vakaudesta mahdotonta. Maailma on siirtynyt aikakauteen, jossa varmaa on vain epävarmuus. Tähän epävarmuuteen hallituksella ei ole vastausta. Tarjolla on puhtaan ideologista oikeistolaista talouskuripolitiikkaa.
Siinä on paljon ongelmia, mutta suurin niistä on se, että maapallon kantokyvyt ovat tulleet jo kauan sitten vastaan. Tätä hallitus ei kykene käsittelemään.
Lobbareiden ohjelma
Petteri Orpo julisti kirkasotsaisesti, ettei Säätytalolla näissä hallitusneuvotteluissa ole lobbareita. Suomalaiset toimittajat ikävä kyllä nielaisivat syötin ja uutisoivat Orpon puheet näkyvästi.
Orpon hallituksen ohjelma on etenkin työmarkkinalinjauksiltaan Elinkeinoelämän keskusliiton unelmaa. Ei lobbareita tarvinnut Säätytalolle viedä, he olivat jo kirjoittaneet kokoomuksen linjaukset.
Siinä missä keskustan katsottiin neljä vuotta sitten saaneen kaikki haluamansa asiat läpi Säätytalolla, nyt niin teki kokoomus. RKP:lle riitti se, että se saa pitää kiinni ruotsin kielen asemasta ja turvattua pari sairaalaa.
Toki on hyvä huomata, että RKP:n ja kokoomuksen talouslinjat ovat hyvin yhteneväiset. Kaiken jakamansa niukkuuden keskellä, tuleva hallitus lupaa jopa selvittää perintöveron poiston.
Perintöveron perinnässä on ongelmansa, mutta sen poistaminen olisi paitsi julkisen talouden kannalta hyvin kallista se olisi myös jälleen uusi kädenojennus yhteiskunnan hyväosaisimmille.
Orpon hallitus tarjoaa jälleen talkoita, joissa rikkaat katsovat heikompien raatamista. Siinä ei toki maailmanhistoriallisesti ole mitään ihmeellistä.
RKP:n kohdalla kummallisinta on, että se on valmis olemaan mukana näin maahanmuuttovastaisessa hallituksessa. Kansainvälisyys on tälle hallitukselle ennen kaikkea kirosana, samalla se jättää huomioimatta isot kaupungit. Enemmistö Suomen maahanmuuttajista asuu pääkaupunkiseudulla, eikä tätä Orpon hallitus tunnista muuta kuin uhkien kautta.
Pallo ei liikuta
Tulevan oikeistohallituksen, jossa äärioikeistolla on vahva jalansija, synkeä näköalattomuus paistaa äitiyspakkauksen kohdalla. Hallitusohjelmassa linjataan, että äitiyspakkaukseen pitäisi laittaa pallo. Sen ideana on auttaa liikkumattomuusongelmassa.
Suomalaiset liikkuvat liian vähän, se on selvää. Tähän Orpon hallituksen yksi vastaus on äitiyspakkaukseen laitettava pallo. Samalla hallitus on valmis käyttämään satoja miljoonia polttomoottoriautoilijoiden tukemiseen. Juuri autossa istuminen on yksi syy siihen, että suomalaiset liikkuvat liian vähän.
Hyvinvoivat aikuiset liikkuvat ja tukevat lapsiaan enemmän. Ihmisten elämä alkaa eriytyä usein jo syntymässä. Hyvinvoivat vanhemmat pystyvät tukemaan lapsiaan, toisille se voi olla vaikeampaa. Kyse ei ole pallosta, kyse on rakenteista.
Näitä rakenteita tuleva hallitus alkaa rikkoa, mutta väärästä suunnasta. Se iskee juuri heikoimmassa asemassa oleviin. He, jotka pärjäävät, saavat tältä hallitukselta enemmän.
Sellaista on oikeistolainen luokkapolitiikka.
uutiskirje 
