Eläkkeellä oleva opettaja Eino Kaikkonen, 78, muistaa sen vielä kuin eilisen päivän:
– Vietettiin Kajaanin seminaarissa opettajaksi valmistuvien juhlaa toukokuussa 1969. Rehtori piti puhetta ja lausui nämä sanat, jotka iäksi ovat piirtyneet muistiini: ”Valmistuvien opiskelijoiden joukossa on kaksi sellaista, joita en haluaisi päästää nakertamaan isänmaamme kamaraa”.
– Tiesin, että minä olin heistä toinen. Olin pari vuotta aikaisemmin liittynyt SKDL:ään.
Kaikkonen kuitenkin pääsi ”nakertamaan isänmaamme kamaraa” ja teki peräti 43 vuotta kestäneen uran alakoulun opettajana. Hän jäi eläkkeelle yksitoista vuotta sitten.
– Ei minulla työurani aikana ollut ongelmia sen takia, että minut tiedettiin vasemmistolaiseksi. Mutta liikkeelle lähtö oli siis tuollainen.
”Yhteiskunnan vihollisilta” tie poikki
Tutkijatohtori Ville Okkonen Turun yliopistosta osaa kertoa Eino Kaikkosen kokeman ”kettuilun” taustat. Hän on tutkinut sitä, kuinka elinkeinoelämän rahoittama Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki -säätiö (SYT) 1950- ja -60-luvulla taisteli ”kommunismia” vastaan pyrkimällä esimerkiksi estämään vasemmistolaisten pääsyn opettajakoulutukseen.
– Järjestettiin kokous, jossa käsiteltiin opettajakorkeakoulujen johtajien ja turvallisuusviranomaisten yhteistyötä vasemmistolaisten karsimiseksi. Siellä mietittiin keinoja, kuinka estää ”yhteiskunnan vihollisten” pääsy opettamaan kasvavaa nuorisoa.
– Supo teki selvityksiä opettajaksi hakeutuvien taustoista, ja ”kommunismiin” kallellaan olevien tie opettajankoulutukseen haluttiin estää. Mukana oli myös Suomen Kansakoulun Opettajien Liiton johtoa.
Okkonen sai idean tutkimukselleen kuultuaan turkulaisen Heli Astalan tapauksesta.
– Kuulin Astalalta, että hänen tiensä opettajankoulutukseen katkaisi Turun opettajakorkeakoulun kokoomuslainen rehtori Olavi Lähteenmäki.
Kohtalon ironiaa on, että sekä Lähteenmäki että Astala toimivat kansanedustajina. Kokoomuslainen Lähteenmäki vuosina 1958–75 ja SKDL:n sekä vasemmistoliiton Astala vuosina 1979–1995.
– Aikomukseni oli kertoa Astalalle löytämästäni aineistosta, mutta hän ehti kuolla (2018) ennen kuin aikomuksestani tuli totta, Okkonen harmittelee.
Ei vain kommunisteja
SYT:n ”isänmaalliset” operaatiot olivat yleensä salamyhkäisiä. Säätiö sinänsä oli julkinen, mutta sen toiminta ”kommunisteja” vastaan hoidettiin yleensä ilman suurempaa meteliä.
– Säätiö ei operoinut vain kommunisteja vastaan, vaan sen tähtäimessä olivat muutkin ”yhteiskunnan nakertajat”. Kaikenlaisia sosialisteja ja rauhanliikkeen aktiiveja pidettiin epäilyttävinä. Samoin kaikkia niitä, jotka kannattivat kommunistien ja sosialidemokraattien yhteistyötä.
– Opettajankoulutus ei ollut ainoa ala, josta ”epäisänmaallinen aines” piti siivota pois. SYT otti tarkkailuunsa myös Yleisradion ja pyrki estämään vasemmistolaisten toimittajien ohjelmatyön, Okkonen kertoo.
”Olihan silloin kauan sitten muutama vasemmistolainen opettaja, mutta ei heitä monta ollut.”
Kouluhallituksen virkamiesten ja opettajankoulutuslaitosten johtajien osallistuminen SYT:n vasemmistolaisten opiskelijoiden vastaiseen operointiin herättää kysymyksiä. Tähtäimeen otetut puolueet, kuten Suomen Kansan Demokraattinen Liitto SKDL ja Suomen Kommunistinen Puolue (SKP), olivat laillisia järjestöjä, joihin kuuluminen ei ollut minkäänlainen rikos.
– Kun valtion viranomaiset pyrkivät estämään laillisiin puolueisiin kuuluvien pääsyn koulutuslaitokseen, niin onhan se tietysti kansalaisten oikeusturvan kannalta mielenkiintoinen kysymys, Okkonen muotoilee.
Teatterikoulu jäi tanssista kiinni
Alun perin Eino Kaikkonen ei halunnut opettajaksi. Hänen silmissään siinteli näyttelijän ammatti.
– En päässyt teatterikouluun vuonna 1964, kun en osannut tanssia, Kaikkonen muistelee.
Kun ei teatteriura auennut, niin Kaikkonen päätti hakea kotikaupunkinsa Kajaanin opettajaseminaariin. Kun Kaikkoselta seminaarin pääsykokeissa 1965 kysyttiin, miksi hän haki alun perin teatterikouluun, päätti hän vastata ovelasti: ”hetken mielijohteesta”.
– Vaistosin jo silloin, että valitsijat eivät varmaan tykkäisi tyypistä, joka on halunnut arveluttavaan näyttelijän ammattiin. Siksi en ruvennut lurittelemaan mitään näyttelijänkutsumuksesta vaan viittasin vain mielijohteeseeni.
Kajaanin opettajaseminaarin henki ei vastannut nuoren Kaikkosen ajatuksia.
– Minusta siellä oltiin kaukana siitä humanistisesta, suvaitsevaisesta maailmasta, jota minä halusin rakentaa. Minua viehätti 1952 ilmestynyt Robin Hood -kirja, jota voisin oikeastaan luonnehtia maailmankatsomukseni perustaksi.
– Niinpä liityin SKDL:n Kajaanin Linnantauskylän yhdistykseen, koska kansandemokraattien ajamat asiat olivat minun sydäntäni lähellä.
– Liittyminen tapahtui juhlallisesti 22 vuoden korkeassa iässä Einon päivänä 17. marraskuuta 1967.
Tieto opiskelija Kaikkosen puoluevalinnasta kiiri ennen pitkää seminaarin johdon ja opiskelijoiden tietoisuuteen. Kaikkonen ei ollut seminaarin johdon silmissä parasta mahdollista opettaja-ainesta.
– Olisivat varmaan jonkin tekosyyn nojalla potkineet minut pois, mutta minäpä olin edustanut seminaaria runonlausuntakilpailuissa ja voittanut kolme kultamitalia. Eihän nyt lausuntamestaria sentään pois potkita aivan mitättömän syyn takia.
– Eipä silti, eivät opiskelukaveritkaan olleet ihastuneita SKDL:ään liittymisestäni. Naljailivat siitä kaikenlaista, mutta minä en välittänyt.
Ruotsin kautta Vantaalle
Valmistumisen jälkeen Eino Kaikkosen ensimmäiset työpaikat olivat kotiseudulla Kainuussa. Myöhemmin hän siirtyi Tukholmaan opettamaan ruotsinsuomalaisia oppilaita. Pitkän opettajanuransa Kaikkonen lopetti Vantaalla 2012.
– Nykyäänhän tilanne on muuttunut eikä vasemmistolainen opettaja enää ole mikään outo lintu. Minä taisin olla viimeisiä, joiden vasemmistolaisuutta opettajankoulutuksessa katsottiin nenänvartta pitkin.
”Taisin olla viimeisiä, joiden vasemmistolaisuutta katsottiin nenänvartta pitkin.”
– Olihan silloin kauan sitten muutama vasemmistolainen opettaja, mutta ei heitä monta ollut. Äkkiä tulee mieleen sittemmin SKDL:n kansanedustajaksi valittu Rauno Korpinen ja niin ikään SKDL:ään kuulunut Kajaanin koulutoimen päällikkö Viljo Lehto.
Tutkijatohtori Ville Okkosen mukaan ”isänmaallisten piirien” pyrkimykset estää vasemmistolaisten opiskelijoiden pääsy opettajankoulutukseen loppuivat viimeistään 1970-luvulle tultaessa.
– Korkeakouluihin tuli yhä enemmän työläisperheiden lapsia, ja yhteiskunnassa puhalsivat uudet tuulet.
– Nykyään olisi vaikea kuvitella, että laillisiin puolueisiin kuuluvia pyrittäisiin opiskelijavalinnoissa jotenkin syrjimään heidän puoluesidonnaisuutensa takia.
uutiskirje 
