Pääomatulojen vähimmäisvero ja veronkiertodirektiivi tulisi nostaa EU:n asialistalle tulevalla europarlamenttikaudella, kirjoittaa Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finér blogissaan.
Rikkaiden tulot, rikkaiden verot
Finérin mukaan pääomatulovero on ennen muuta rikkaimpien ja suurituloisten tulovero, koska 77 prosenttia pääomatuloista kertyy suurituloisimmalle 10 prosentille ihmisistä. Heidän joukossaankin tuotot keskittyvät eniten suurituloisimmalle prosentille, Finér huomauttaa.
Pääomatuloveroa ei kuitenkaan ole aina pakko maksaa.
”Tämä johtuu siitä, että pääomatuloveroa maksetaan vasta, kun tuloja nostetaan itselle. Pitämällä tulot omassa sijoitusyhtiössä tai vakuutuskuoressa verojen maksua voi lykätä vaikka loputtomiin, tai siihen asti, kunnes tulot nostetaan verovapaasti tai matalalla verolla”, Finér kirjoittaa.
Esimerkiksi suomalainen voi nostaa sijoitustuottonsa niin kutsuttuun vakuutuskuoreen verovapaasti, muuttaa maahan, jossa nostoja kuoresta ei veroteta, ja – tadaa – verot isoistakin sijoitustuloista voivat jäävät nollaan tai pieniksi. Järjestely voi onnistua esimerkiksi hankkimalla vuokrakämppä Sveitsistä, ja muuttamalla kirjat sinne. Teoriassa miljoonien verot voi siis välttää muutamien tonnien tai kymppitonnien järjestelyllä”, hän avaa.
Teoriassa miljoonien verot voi siis välttää muutamien tonnien tai kymppitonnien järjestelyllä.
Lauri Finérin mukaan kilpailu veroeduilla on viime kädessä haitallista kaikille, kun se johtaa talouden kannalta tehottomaan verotukseen.
”Se johtaa myös epäreiluun tilanteeseen, jossa tuloja ei veroteta maassa, missä ne ovat kertyneet. Veroparatiisit loukkaavat siis muiden maiden oikeutta päättää itse veroistaan, ja verottaa tuloja, joiden syntymistä ne ovat osaltaan edistäneet”, hän toteaa.
Pääomat ylikansallisia, verotus kansallista
On huomattava, että EU-maat päättävät verotuksestaan pitkälti kansallisesti.
”Suomessakin voidaan siis varsin vapaasti päättää itse verotuksen taso ja se, mitä verotetaan. Periaatetta korostaa se, että EU:ssa veroasioista päättäminen vaatii yksimielisyyttä. Verotusta ei siis yhdenmukaisteta EU:ssa, jos Suomi ei muiden mukana halua”, Lauri Finér toteaa.
Joissain asioissa verotusta kuitenkin haluttu yhdenmukaistaa koko unionissa. Finér havainnollistaa, että EU:ssa on harmonisoitu muun muassa arvonlisäverojen ja energiaverojen veropohja, eli ne määräytyvät kaikissa EU-maissa samoilla periaatteilla.
”Näidenkin verojen tasosta päätetään kansallisesti, mutta niille on asetettu vähimmäistaso, jonka alle esimerkiksi hiilipäästöjä ei saa verottaa. Näin kannustetaan vähentämään päästöjä koko unionin alueella, ja samalla estetään polkuhinnoittelua, jossa saastuttavaa teollisuutta suosittaisiin kohtuuttomasti”, Finér kirjoittaa.
Ratkaisu olisi Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtajan mukaan varsin yksinkertainen, ja kopioitavissa jo aiemmin toteutetuista kansainvälisen verotuksen uudistuksista. Monikansallisten yritysten veropohjia on harmonisoitu EU:ssa muun muassa niin kutsutulla veronkiertodirektiivillä. Siinä on sovittu esimerkiksi yritysten arvonnousuverosta sekä muista säännöksistä, joilla estetään suuryritysten voittojen siirtämistä matalan veron maihin.
Nämä säännöt samalla määrittävät sitä, missä yritysten maassa voittoja verotetaan. Lisäksi edellä mainittu uusi vähimmäisvero varmistaa näiden voittojen verotuksen minimitason.
”Sama logiikka toimisi myös pääomatulojen verotuksessa”, Lauri Finér esittää.
”EU-tason arvonnousuverolla voitaisiin sopia, että omaisuuden myyntivoitot verotetaan siellä, missä asuessa ne ovat kertyneet – eikä veroja voisi välttää enää muuttamalla kirjoja verokeitaaseen. Pääomatulojen vähimmäisverolla taas varmistettaisiin, että myös kaikista pääomatuloista maksetaan verot kertaalleen. Näin rikkaimpien nollaverotukselle tulisi loppu”, hän toteaa.
lehti 